Salasanat järjestykseen

"Jaahas, mitkähän ne olivat tämän palvelun tunnukset...Millekäs paperilapulle minä ne pistin...Vai onkohan se se sama salasana, jonka minä yleensä pistän kaikkiin...". Tällaista monologia kävin usein, ennenkuin mieheni esitteli minulle erittäin kätevän tavan pistää kaikki salasanat järjestykseen ja nostaa samalla omaa tietoturvaa pitkillä ja vaikeasti muistettavilla (=vaikeasti myös hakkeroitavilla) salasanoilla. 

Salasanakirjasto avautuu tietenkin avaimella eli avainnipussa kätevästi kuljetettavalla, laadukkaalla usb-tikulla.

Vastaus salasanahässäkkään on ilmainen ohjelma nimeltään KeePassX, joka on saatavana Linuxille, Macille ja Windowsillekin.

KeePassX -ohjelmaan luodaan salasanoille 256-bittisesti salattu tietokanta, johon tallennetaan käyttäjätunnukset, salasanat, palveluiden nettiosoitteet yms. tiedot. Tietokantaa luodessa voidaan määritellä, avataanko KeePassX-tietokanta salasanalla, avaintiedostolla vai molemmilla. Itse olen tallentanut avaintiedoston laadukkaaseen, avainnipussa kätevästi kuljetettavaan Lacien usb-tikkuun. Tietenkin kannattaa siten ottaa varmuuskopio sekä KeePassX-tietokannasta että avaintiedostosta johonkin CD-levylle (mutta ei tietenkään samalle levylle molempia!!!!) .

Jos aikoo käyttää KeePassX-tietokantaa myös muissa koneissa, tulee se kopioda kaikkiin niihin koneisiin, jossa sitä käyttää. USB-tikulla kuljetettavalla avaintiedostolla saa sitten auki nuo kaikki kopiot tietokannasta. Aina kun jollain koneella muuttaa/lisää uuden tietueen tietokoantaan, tulee muutettu tietokanta tietenkin kopioida myös niihin muihin tietokoneisiin, että käyttäjätunnukset ovat ajantasalla kaikissa koneissa.

Käyttäjätunnukset ovat kätevästi käytettävissä kun painaa käyttäjätunnuskuvaketta, joka siirtää salasanan leikepöydälle, josta sen voi kopioda palvelun käyttäjätunnuskenttään. Sama homma salasanan kanssa, joka siirtyy leikepöydälle avainpainiketta napsauttaessa. KeePassX antaa salasanojen olla leikepöydällä tietoturvasyistä vain noin minuutin verran. Pitkiä salasanoja ei siis tarvitse muistaa - eikä edes välttämättä nähdä.  Silmä-ikonilla käyttäjätunnustietoja voi kuitenkin katsella, jos ne tarvitsee vaikka kirjoittaa mobiililaitteeseen...



KeePassX-ohjelman salasanageneraattorilla voi luoda myös vaikka kuinka pitkiä, vaikeasti muistettavia ja monimutkaisia salasanoja, mikä lisää tietenkin entisestään omaa tietoturvaa.

Kadonneen Kirjasto-kansion palauttaminen Lionissa

Tänään minun piti varmuuskopioida kirjanpito-ohjelman tekemä tiedosto,  joka löytyy /users/käyttäjä/library -hakemistosta. Yllätys oli melkoinen, kun Finderistä ei löytynytkään tuttuun tapaan Kirjasto -kansiota.

Tällä Päätteeseen kirjoitettavalla skriptillä Kirjaston saa kuitenkin palautettua näkyville:

chflags nohidden /users/*oma käyttäjänimesi*/library

En tiedä, miksi tämä, ainakin itselleni elintärkeä kansio,  on näin haluttu Lionissa piilottaa

Onnea Linux 20v - Happy birthday Linux 20 years!

Ajatella, että siitä on jo 20-vuotta, kun Linus Torwalds aloitti oman käyttöjärjetelmän kehittämisen ja sai innostettua koko maailman mukaan tämän ilmaisen käyttöjärjestelmän kehittämisprojektiin! Ja miten mammuttimaiseksi jutuksi koko Linux on kasvanutkaan! Ja millaiseksi se tästä eteenpäin kasvaakaan, kun lähes kaikki asiat, joita me netissä teemme, tapahtuvat jo nyt Linuxin päällä - tavalla tai toisella.

Omakohtainen Linux-kokemukseni alkoi Linuxin ollessa 10-vuotias. Kirjakaupasta ostimme kirjan, jonka mukana tuli Red Hat 7.0 lisäksi Red Hatin suomalainen variaatio nimeltään IT Linux 2000. Kirjan ohjeet auttoivat meitä alkuun, mutta silti Linux-kokemus jäi vähän torsoksi, vaikka haave opetella käyttöjärjestelmää palvelinkäyttöä varten jäi kytemään vuodeksi.

Myöhemmin saimme käsiimme Red Hat 7.2:n levyt ja opiskelin sitä innokkaasti Red Hat Linux Keltanokille (Linux for Dummies) -kirjan kanssa. Tuon nyt jo kovasti kuluneen, mutta kirjahyllyssäni edelleen nököttävän kirjan ovat kirjoittaneet Jon (Maddog) Hall ja Paul G. Sery - Linux maailman suuria guruja molemmat.  Red Hat 7.2:n jälkeen asensin legendaarisimmaksi käyttöjärjestelmiksi luokitellemani Red Hat Valhallan eli 7.3, jonka kanssa elin noin vuoden verran. Käänsin jopa sen kerneliä! Tuolloin olin liittynyt Linuxblondien hauskaan irc-ryhmään, jossa ei ollut tyhmiä kysymyksiä ja jossa oli kiellettyä vastata, että luepa kuule man-sivut!

Valhallan jälkeen tietokoneeni valtasi SuSE 8.2 ja se oli taasen mieheni mielestä the legendaarinen distro. Se kun toi hänen Dell-kannettavaansa paljon enemmän muskelia kuin Win2000. Ohjelmointityöhönhän Linux sopi muutoinkin kuin nakutettu. No SuSEt vaihtuivat ja yksi parhaimmista palvelindistroista oli SuSEn 9.0, joka taas palveli ainakin vuoden meitä.

SuSE-linuxien jälkeen siirryin taas Red Hatin käyttäjäksi - tai siinä vaiheessa se oli muuttunut työpöytäkäyttiksenä Fedoraksi, punahatun itsensä ryhtyessä vain maksulliseksi (?) palvelindistoroksi. Fedora Core 3 oli hyvä, mutta sen jälkeen homma meni ihan mömmöksi ja vaihdoin työpöytäkäyttiksekseni Ubuntun (versiota en nyt muista, mutta ihan ensimmäisiä kuitenkin). Tämä oli melko looginen vaihto, sillä SuSEt olivat alkaneet "nyppimään" hermojani siihen malliin, että palvelimessa hyrräsi Debian Wood. Debianisteja oli Linuxblondeillakin eniten, joten apua sen käyttöön oli saatavissa laajimmin. Kiitos monista avuista ryhmäläisille! Niin ja kokeilin minä jossain vaiheessa myös Mandrakeakin, mutta ranskalainen Linux-näkemys ei oikein houkutellut. Isojen distrojen lisäksi käytössä oli Gparted-distro, jolla solmukoneen sai selvitettyä mukavasti uusiksi ja palomuurina kätevä FloppyFW.

Jossain vaiheessa minusta, vankkumattomasta Linux-fanista, tuli käyttöjärjestelmien sekakäyttäjä ja työpöytäkäyttiksenä minulla tällä hetkellä on Mac Os X Lion ja palvelimessa Ubuntu 11.04. Kakkos- työpöytäkoneessa Linux Mint 8 vaihtui Ubuntu 10.10:aan...Ai niin, löytyyhän minulta Linux-käyttöjärjestelmä myös kännykästä :-)

Niin, että kippis vain Linux 20v!

P.s. Onhan noita distroja tullut kokeiltua/käytettyä niin paljon, että en muistanut mainita tuota openSUSEakaan...

Nuukan ei kannata ostaa halpaa - tarvikeakku oli mätä valinta

Tyhmää! Vuoden 2007 mallisen Macbookkini oma akku simahti viime vuonna ja tämän vuoden maaliskuussa ostin nuukuuksissani siihen 80 euroa maksavan tarvikeakun suomalaisesta firmasta. Virallinen Apple-akku olisi maksanut silloin muistaakseni 150 euroa. Aluksi tämä uutena ostettu tarvikeakku toimi oikein moitteettomasti, mutta nyt kesän aikana kannettavani hiirilevy alkoi kenkkuilemaan oikein urakalla. Luulin aluksi häiriön johtuvan siitä, että akun pidike on jotenkin löystynyt saaden akun jotenkin väärään asentoon. Aina pienen räpläyksen jälkeen hiirilevy toimikin tosi hyvin. Toissapäivänä sitten huomasin, että tarvikeakku oli silmin nähden turvonnut! Siitä siis se hiirilevyn kenkkuilu johtui, sillä lopulta hiirilevy ei reagoinut enää mihinkään paineluuni. Akun irrottamisen jälkeen hiirilevy toimi taas kuin unelma. Akku on aiheuttanut hiirelle kiusaa niin Snowleopardin että nyt Lioninkin ollessa käyttöjärjestelmänä - että käyttöjärjestelmää ei voi osoittaa syyttävällä sormella tässä asiassa nyt.

Akun turpoaminen on selvästi havaittavissa. Ilmeisesti tarvikeakut ovat tarkkoja kopiota siitä Applen akkumallista, jossa taannoin oli samaa vikaa. Appelehän on ko. vian jo korjannut ja käsittääkseni kuluttajat ovat saaneet turvonneet akkunsa takuuseen. Toivottavasti myös tarvikeakuille on olemassa jonkinlainen takuusuoja!

Yritän vielä kysellä tarvikeakun myyneeltä firmalta, josko uutena ostetulla akulla olisi jotain takuuta - etenkin kun se ehti olla käytössä vain neljä kuukautta! Vielä ei myyjäliike ole tiedusteluuni vastannut mitään...

EDIT 27.9.2011: Myyjäliike lähetti kuin lähettikin minulle uuden takuu akun. Onnellisesti luulin tämän seikkailun sitten päätyneen, vaan onnea kesti kaksi viikkoa. Nyt Macbookin hiiri temppuilee jo tuttuun tapaan ja akku on aavistuksen verran turvonnut. Otin sen siis jo pois ja mietin nyt takuuakun palauttamista, myyjäliikkeellä kun on varmaan paremmat puitteet akun kierrättämiselle.

Staattinen ip-osoite Ubuntu server 11.04:aan

Hyvä ohje staattisen ip-osoitteen asettamiseksi löytyy osoitteesta http://parabing.com/2011/05/07/make-ubuntu-server-11-04-use-a-static-ip-address/

Ja sitten asiaa otsikon vierestä. Asensin Ubuntu serveriini Gnomen ja jostain syystä sain käyttööni Gnome 3:n. Voi mätä, joko tässä on nyt niin että minä en osaa käyttää yhtään tuota tai sitten se on oikeasti buginen. Esimerkiksi, en löydä siitä mitään Kirjaudu Ulos -nappulaa, ohjelmista puhumattakaan. Pääte-ohjelman löydän ainoastaan hakemalla ja sitten kun asetan löytämäni ohjelman Keep In Louncher -tilaan, niin eikös uudelleen käynnistyksen jälkeen se ole sieltä palkista hävinnyt johonkin... :-( Synapticilla asentamani FireFox-toimiikin sitten jo iloisemmin, eli sen löytää ja se pysyy launcherissa...Tämä voi olla siis vain EVK-ongelma, mutta kun mainostavat Gnome 3:sta helpoksi käyttää...

Tiedostojen jakaminen Ubuntu 11.4, Mac Os X:n ja Time Machinen välillä

Tänään olen saavuttanut yhden haaveilemani hierarkian: onnistuin tekemään Ubuntu 11.04 serveristä Apple-koneillemme tiedostonjakoserverin, joka toimittaa myös ulkoisen Time Machine -levyn virkaa. Juuri tällä hetkellä oma Time Machineni raksuttaa ensimmäistä varmuuskopiotaan Ubuntu-serveriini (toivottavasti tänään huhujen mukaan julkaistava Os X Lion ei sekoita jälleen järjestelemäni pakkaa ;-)  ).

Ohjeet tiedostonjakopalvelimen pystyttämiseen löytyi kahdelta eri sivustolta, jotka kasaan nyt tähän yhteen.

Vaihe 1: Ubuntu näkymään MacBookin Finderissä

Ensin laitoin Ubuntun näkymään MacBookin Finderissä, jolloin voin luoda Ubuntuun uusia kansioita, siirrellä ja käyttää Ubuntussa olevia tiedostoja kuin Ubuntun kotikansio olisi "yhtä puuta" MacBookin tiedostohierarkian kanssa.

1. Asenna ssh-serveri, ellei koneessasi ole sitä jo asennettuna. (Itse asensin Openssh:n samalla kun asensin koko Ubuntu serverin).

sudo apt-get install openssh-server

2. Seuraavaksi täytyy asettaa valtuutetut avaimet Ubuntuun. Kotihakemistossa kirjoitin seuraavat litaniat:

mkdir -p .ssh

chmod -R og-rwx .ssh

3. Netatalkin asentaminen ja muokkaaminen


sudo apt-get install netatalk

sudo nano /etc/netatalk/AppleVolumes.default --> korvaa tiedostossa kohta:

~/ "Home Directory"

alla olevalla tekstillä:

 ~/ "$h_$u Home Directory" options:upriv,usedots

4. AVAHI ilmeisesti yleensä on asennettuna Ubuntussa, mutta 11.4 serveri editionistani se puuttui, joten asensin sen komennoilla:

sudo apt-get install avahi-daemon

sudo apt-get install libnss-mdns

Copy the avahi ssh service configuration into Kopioi avahi ssh-palvelu asetukset: 

sudo cp /usr/share/doc/avahi-daemon/examples/ssh.service /etc/avahi/services/

5. Luo avahin afpd konfiguraatio:

sudo nano /etc/avahi/services/afpd.service  --> ja  kopio tiedostoon alla oleva:

  %h
  
    _afpovertcp._tcp
    548
  
  
    _device-info._tcp
    0
    model=Xserve
  

Nyt määritellyn Ubuntu-kotihakemiston tulisi näkyä Finderissä. Mikäli ei näy, käynnistä avahi-daemon uudelleen:

sudo restart avahi-daemon

(saatat joutua kirjautumaan palvelimelle Ubuntun käyttäjätunnuksilla)

1. vaiheen täydellinen ja alkuperäinen, Robert J Bergerin kirjoittama, ohje 
ohje löytyy osoitteesta: http://tinyurl.com/3kzpk6t

Vaihe 2: Time Machine varmuuskopiomaan tiedostoja Ubuntuun

1. Luo vaiheessa 1. merkittyyn kotihakemistoon hakemisto Time Machinen varmuuskopioita varten, vaikkapa Finderilla. Omassa tapauksessani loin kansion nimeltään TM  

2. Muokkaa /etc/netatalk/AppleVolumes.default -tiedosto tuomaan Time Machine levyn.

sudo nano /etc/netatalk/AppleVolumes.default ---> lisää vaiheessa 1  ~/ "$h_$u Home Directory" options:upriv,usedots -litanian jälkeen vielä: 

~/TM "Time Machine" options:tm

Käynnistä netatalk uudelleen:
/etc/init.d/netatalk restart

3. Lisää vaiheessa 1 luomaasi /etc/avahi/services/afpd.service -tiedostoon ennen viimeistä 

-tagia seuraava teksti (huom. lihavoidut kohdat!!! *):

_adisk._tcp 9 sys=waMA=«KORVAA TÄMÄ LIHAVOITU KOHTA UBUNTUN MAC-OSOITTEELLA»,adVF=0x100 dk0=adVF=0x83,adVN=Time Machine

HUOM!* Ubuntun mac-osoitteen saat selville komennolla ifconfig eth0 tai ip link list dev eth0. Mikäli korvasit Time Machine levyn nimen jollain toisella 2. vaiheen toisessa kohdassa ( = ""-merkkien sisällä oleva teksti), korvaa se myös yllä olevaan service-lohkoon.


4. Etsi Ubuntuun Time Machinelle määritelty levy Time Machinella ja tee varmuuskopio :-)


Voit myös tehdä Ubuntuun useita eri levyjä eri koneiden Time Machine-varmuuskopiota varten, toistamalla vaihetta 2.

Ohjeen alkuperäinen ja laajempi ohje löytyy osoitteesta: http://www.bootc.net/archives/2010/11/07/apple-time-machine-and-netatalk/

EDIT: 21.7.2011 Eilen asensin Mac Os X Lionin ja niinhän siinä kävi - Time Machine ei enää löydä Ubuntuserveriä ;-(  Jostain luinkin, että Netatalkista pitäisi asentaa versio 2.2, että se toimisi Lionissa, mutta versio ei ilmeisesti ole vielä stable eikä tieto varmaa... Harmi, mutta onneksi Ubuntuserveri näkyy kuitenkin ulkoisena levynä muutoin eli sitä pystyy käyttämään tallennuskapasiteettina.




Lion

Katselinpa eilen sitten Applen sivuilla olevaa broadcast-videota Lionista ja iCloudista (ne iPad ja iPhone-jutut hyppäsin yli, koska en omista ko. laitteita, mikä sinänsä on harmi ;-)  ). Hienosti Applen ihmiset esittelivät Steve Jobsin johdolla uutuuksia ja pakko myöntää, että tuo Lion on kyllä saatava pikimmiten omaankin koneeseen, niin uskomattomalta se vaikutti.

Mac Os X Lionissa on 250 uutta ominaisuutta, joista kymmenen tärkeintä tai käyttäjälle näkyvintä esiteltiin Applen Wordlwide Developer Conferencessa San Franciscossa 6.6. Nuo kaikki kymmenen ominaisuutta näyttävät vievän kyllä tietokonetyöskentelyn taas ihan uusille urille.

Itseäni viehättää ajatus siitä, että Apple lähentää kannettavat tietokoneet mobiililaitteiden kanssa tuoden mobiililaitteista tuttuja pyyhkäisy, suurennus jne. ominaisuuksia myös kannettaviin tietokoneisiin. Myös ajatus siitä, että kannettavan näyttö hyödynnetään viimeistäkin nurkkaa myöten sovelluksissa, joita Lionissa voi kätevästi käyttää koko ruudulla ja vain pyyhkäisyllä voi siirtyä takaisin vaikkapa työpöydälle ja takaisin sovellukseen.

Eikä hassummalta vaikuta tuo Autosave-toimintokaan, joka tuo mm. Pagesiin nerokkaan versionhallinnan. Uudessa versionhallinnassa voi selata ja muokata Pages-tiedoston versioita TimeMachinen kaltaisessa näkymässä.

AirDropillekin varmasti löytyy käyttöä, sillä ainahan tiedostoja pitää siirtää koneelta toiselle ja se usb-tikkujumppa tuntuu kyllä aika tylsältä nykyään. AirDropissa tiedostot siirretään asiaankuuluvasti salatusti ja tietoturvaa on muutoinkin pyritty Lionissa lisäämään.

Lion julkaistaan kuluttajille heinäkuussa 2011 ja sen voi ladata ainoastaan App Storesta. Hintakin on kohdillaan 29,99 dollaria :-)

Lion yhdistettynä syksyllä julkaistavan iCloudin kanssa on kyllä sellainen paketti, että seuraavaksi puhelimekseni harkitsen kyllä vakavasti iPhonea ja olisihan se iPadikin ihan kiva....

Laskutusohjelma Linuxille ja Macille

...ja tietenkin myös Windowsille.

Toukokuussa 2009 hehkutin PkLaskun kätevyyttä ja ilmaisuutta. PkLasku toimi vielä hyvin ALV-muutosmyllerryksessäkin,  koska laskua tehdessä kirjoitettiin ALV-prosentti aina käsin. Nyt kun laki määrittelee, että laskussa tulee olla tilinumeron sijaan tai lisäksi myös IBAN yms. tunnukset, jäi PkLasku vähän vanhanaikaiseksi (tai sen lähdekoodia olisi pitänyt alkaa puukottamaan). Niinpä lähdin sitten taas jälleen kerran etsimään uutta laskutusohjelmaa ja ilokseni sellaisen - ja vieläpä ilmaisen - löysinkin!

VLLasku on avoimeen lähdekoodin perustuva, hyvin paljon PkLaskun tyylinen (ellei peräti samasta koodista jatkokehitetty) laskutusohjelmisto. PkLaskun tavoin se on verkkopohjainen eli tarvitsee toimiakseen AMP-ympäristön (apache, mysql ja php). VLLaskuun voi laittaa usean laskutusyrityksen tiedot. Laskut voidaan ohjelmassa ryhmitellä avoimiin, lähetettyihin, maksettuihin, mitätöityihin, huomautuslaskuihin ja perintään menneiksi. Laskuja voi selailla myös Raportit-välilehdessä erilaisilla suodattimilla esim. asiakkaan ja/tai laskun tilan mukaan. VLLasku tekee laskusta selkeän ja tulostaapa laskuun myös viivakoodinkin. Viitenumeroa ohjelmisto ei osaa tehdä, mutta sen voi luoda vaikkapa Nordean viitelaskimella.

Itse asensin VLLaskun MacBookiin. Ohjelmiston tarvitseman AMP-ympäristön asensin lähes yhdellä napinpainalluksella käyttäen MAMPia.

Tuplat pois

Sekä ihmisen asuntoon että tietokoneeseen pätee sama asia eli olipa asunto tai tietokoneen kovalevy miten tilava tahansa, täyttyy tila hetkessä. Yksi kovalevyn täyttäjistä on tiedostoduplikaatit, joita syntyy melko helposti esimerkiksi valokuvista ja mahdollisista varmuuskopion varmuuskopioista - ainakin minun kaltaisellani hamsterilla :-)

Fdupes on komentoriviltä ajettava tuplatiedostojen etsijä, joka on saatavilla myös Mac Os X:ään. Ohjelma laskee määrätystä tiedostosta kaikkien tiedostojen md5 hashin vertaillen niitä toisiinsa. Koska jokaisella tiedostostolla on oma uniikki hash-numeronsa, löytää ohjelma tipitarksti kaikki tuplat.

Alla olevalla syntaksilla fdupes etsii kaikki duplikaatit määritellystä hakemistosta ja tekee listan kotikansioon duplikaatit.txt -tekstitiedostoon. Täältä on sitten helppo poimia komentoriville tai Nautilukseen/Finderiin ylimääräiset tiedostot poistettaviksi.

fdupes -r /etsittävä/hakemisto > duplikaatit.txt

Graafisesti tuplatiedostojen etsiminen onnistuu Ubuntussa myös Fslint-ohjelmalla. Itselläni tosin ei nyt jostain syystä tuo ohjelma toimi delete-toiminnoltaan - muutoin kylläkin.

Skype -launcher

Minulla on Skype-käytössäni vanha Logitech Quickcam Messenger, joka ei toimi täydellisesti Ubuntu 10.4:n Skypessä, mikäli käynnistän ohjelman "normaalisti". Normaalissa käynnistyksessä pystyn kyllä skypettelemään, mutta videokamera ei näytä kuvaa. Ongelma on ratkennut sillä, että käynnistän konsolin kautta Skypen komennolla:

LD_PRELOAD=/usr/lib/libv4l/v4l2convert.so skype

Tässä käynnistystavassa vain on ollut se huono puoli, että konsoli pitää muistaa jättää auki tai siirtää toiseen työtilaan ja ylipäätään, että on joutunut avaamaan usein käytetyn ohjelman konsolin kautta. Tänään kyllästyin tähän menettelyyn ja päätin tehdä Skypelle launcherin eli käynnistimen, jossa tuo LD_PRELOAD otetaan huomioon. Googlauksen tuloksena päädyin tekemään käynnistimen Ubuntuforumin aaaaalexin scripteillä seuraavasti:

• Luo kotihakemistoosi hakemisto nimeltään bin ja sinne hakemisto nimeltään skype.
• Tee geditillä tms. kaksi skriptiä: ScreenSkype.sh ja SkypeLauncher.sh ja tallenna ne em. hakemistoon.

ScreenSkype.sh:

 #!/bin/sh

screen -d -m ~/bin/skype/SkypeLauncher.sh

SkypeLauncher.sh

#!/bin/sh
LD_PRELOAD=/usr/lib/libv4l/v4l1compat.so skype
exit 0

• Tarkista, että srcipteillä on suoritusoikeudet (sudo chmod 755)
• Tee käynnistin, jossa suoritat komennon /home/käyttäjä/bin/skype/ScreenSkype.sh 
• 
  

Joululahjavinkki: Robottiluuta

Meidän perheeseemme on lyhyessä ajassa muuttanut kaksi "lemmikkiä". Toinen lemmikeistämme sotkee ja aiheuttaa hämminkiä ja toinen puolestaan siivoaa.

Villejä kissoja minulla on ollut aiemminkin, mutta Samsung Navibot on ensimmäinen robotti-imurini. Vuonna 1998 kuulin robotti-imurien olemassaolosta ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen olen haaveillut tuollaisesta kiltistä ja ahkerasta kotiapulaisesta. Kun ensimmäisen kerran käynnistimme imurimmre ja näimme, miten se (vai pitäisikö sanoa hän ;-)  ) ryhtyi mukisematta töihin syöden villakoiran jos toisenkin kätevästi tyhjennettävään pölykasettiinsa, emme voineet kuin hyristä innosta ja tyytyväisyydestä hankintaamme kohtaan. Estottomasti Botti sukelsi pölyjen perässä myös sohvien alle ja kolusi kaikki muutkin nurkat robottimaisen järjestelmällisesti.

Vaikka yleensä sanotaan, että naiselle pitää ostaa joululahjaksi jotain henkilökohtaista eikä missään nimessä  mitään kodinkonetta, on sympaattinen robotti-imuri varmasti mieluinen joululahja sillä:

• Se vapauttaa aikaa: imurin voi laittaa tekemään omia hommiaan sillä välin kun itse tekee jotain muuta tai sitten voi vain nauttia ihan vain siitä vapautuneesta ajasta ;-)
• Kun imurin laittaa koluamaan nurkkia päivittäin, ei pölytolloja ehdi ilmestyä nurkkiin. Hyvä apulainen lapsi- ja lemmikkiperheisiin siis.
• Robotti-imuri paiskii töitä jopa silloinkin, kun talonväki on poissa tai nukkuu.
• Auttaa pitämään kotia siistinä, sillä mitä vähemmän sojottavia johtoja ja epämääräisiä myttyjä lattialla (lapsetkin vievät miellään lelunsa pois imurin tieltä), sen paremmin imuri voi tehdä hommiaan.

Tässä vielä video, joka teki ainakin minuun vaikutuksen...Hmmm...pitäisiköhän alkaakin joogaamaan ;-)

Ongelmia Ubuntun Google Earthin kanssa

Matkailu avartaa - ja Google Earthilla reissaaminen on ilmaista eikä tarvitse lähteä koneen ääreltä mihinkään ;-)

Niinpä siis asensin Ubuntu 10.4 Google Earthin ja huomasin, että se kaatui heti kättelyssä. Ongelma ratkesi kuitenkin helposti:

- avaa muokattava tiedosto root-oikeuksilla
sudo gedit /home/käyttäjän_nimi/.config/Google/GoogleEarthPlus.conf

- muokkaa KMLPath=/home/root/.googleearth
CachePath=/home/root/.googleearth/Cache

KMLPath=/home/käyttäjän_nimi/.googleearth
CachePath=/home/käyttäjän_nimi/.googleearth/Cache

- lopuksi tarkista, että Google Earth-ohjelman bugittavat vihjeet eivät ole sallittuja eli että tieodostossa on enableTips=false

Onnenpäivä - Spotify Linuxille!

Joskus päivät tuovat hauskoja asioita eteen. Tänään ihan sattumalta googletin, josko Spotify olisi saatavilla Linuxille ja ilokseni huomasin, että kyllä näin on!

Linuxin esikatseluversio on ollut saatavilla Debian Squeeze/Ubuntu 10.04 :lle jo heinäkuusta lähtien. Koska kyseessä on vielä esikatseluversio, toimii se toistaiseksi ainoastaan vain Spotify Premium -asiakkaille.

Spotify hujahti näppärästi Ubuntu 10.4:n
näillä ohjeilla. Pieni testaukseni osoittaa natiivin Spotifyn tekevän Linuxista loistavan poppikoneen :-)

Lista hyviksi havaituista Linux-ohjelmista

Kun latailee ja testailee eri ohjelmia, niin helposti linux-jakelua vaihtaessa unohtaa, että mitkä olivatkaan ne hyviksi testatut ohjelmat. Tämän vuoksi kokosin listan näistä ohjelmista omalle sivulleen. Lista elää koko ajan.

Fontteja Minttiin

Eilen koin yllätyksen avatessani OpenOfficen tekstinkäsittelyn ensimmäistä kertaa. En  nimittäin löytänyt ohjelman fonttivalikosta lainkaan tuttuja fontteja, kuten Times New Romania tai Arialia. Oletusfonteillakin varmasti olisin pärjännyt, mutta halusin silti lisätä listalle nuokin. Pienen googlauksen jälkeen päädyin Linux Mintin foorumille ja jopa löytyi ohjeet tähänkin pulmaan:

sudo apt-get install msttcorefonts

Googlaussessioni aikana piipahdin löysin tieni myös englantilaisen lady nörtti blogiin, jossa Mesanna opasti, miten fontteja voidaan asentaa roottina Ubuntuun ja Linux Mintiin.

Thunderbird 3 Linux Mint 8 (Helenaan)

Asensin eilen koneeseeni upouuden Linux Mint 8 -asennuksen. Tänään sitten olen säätänyt muiden töiden ohella Thunderbirdiä mieleisekseni. Lukiessani Iltalehden juttua Matti Vanhasen blogikirjoitustypoista tuli mieleeni, että sähköpostiohjelmaan on saatava jokin oikoluku nyt ja heti :-) Sellaista sitten lähdin asentamaan, mutta suomenkielinen oikoluku olisi tarvinnut Thunderbird 3 -version ja Linux Mintissä tuli mukana joku 2.x -versio, jota ei saanut päivitettyä kolmoseksi. Kolmonen kun lienee vasta beta-asteella.

Latasin siis uuden version Thunderbirdistä. Hyvät ohjeet Tb2:n korvaamisesta kolmosella löysin täältä James Pakeleen kertomana:"

1) If you want to replace your version 2 installation delete everything in the folder "/usr/lib/thunderbird". If you want to backup the version 2 installation then zip the contents to a file before deleting them. (You'll need to have "root" or other credentials that will allow you access to this folder)

2) Download Thunderbird v.3 and extract to the "/usr/lib/thunderbird" folder. Click your icon to start Thunderbird, it should now start version 3. If you want to migrate your profile you don't need to go through the Account Setup procedure. Just close Thunderbird. *You need to start this new version this 1 time... on first run it creates the folder you need to migrate your old profile.*

3) "Migrate" your profile.
In your "home" folder look for the ".mozilla-thunderbird" folder. Copy the "profiles.ini" file and the weirdly named folder to the ".thunderbird" folder in your "home" folder overwritting the "profiles.ini" file that is alread in the ".thunderbird" folder. (note: the ".thunderbird" folder and "profiles.ini" file was created when you started the new version of Thunderbird that one time) "

Näyttävä kuvagalleria iPhotoa hyödyntäen

Netti on pullollaan monia hienoja kuvapalveluja, joilla voi välittää omat valokuvansa tuttavien ja sukulaisten katseltaviksi. Olen jotenkin "omituinen " tapaus, sillä en mielelläni lataile kuviani mihinkään palveluun vaan haluan pitää omat kuvani omalla palvelimellani ns. omassa hallussani ;-) Siksipä tänään metsästin netistä itselleni sopivaa galleriaratkaisua. Monia mielenkiintoisia flash-sovelmia tulikin vastaani, mutta opensource Polaroid Gallery miellytti silmiäni eniten.

Polaroid Galleryn tyyliin kuuluu, että valokuvat matkivat polaroid-kuvia ollen neliön muotoisia. Tämä aiheuttaa tietenkin lisänäpertelyä ja illan mittaan kehittelin itselleni mahdollisimman sutjakan tavan rakentaa galleriaa yhteistyössä iPhoton '09:nkanssa. Ohjeet pätevät käsittääkseni myös iPhoton '08 -versioon.

1.) Lataa iPhotoon SimpleViewer -plugin .

2.) Hae ja pura Polaroid Gallery koneellesi.

3. ) Luo iPhotossa albumi kuvan osoittamalla pluspainikkeella ja raahaa halaumasi valokuvat albumiisi.

4.) Seuraavaksi muokataan valokuvat iPhotossa neliön muotoisiksi. Valitse siis muokattava kuva ja paina kynä-painiketta.

5.)

Valitse muokkausvalikosta rajaustyökalu.

6.) Valitse rajauksen muodoksi neliö ja kohdista neliö kuvassa mieleiselläsi tavalla. Paina tämän jälkeen Käytä -painiketta ja sen jälkeen Valmis-painiketta. Toista muokkaukset albumin muidenkin kuvien kanssa.

7. Valitse kaikki albumisi kuvat ja Avaa Arkisto > Vie.

8.) Valitse välilehti Simple Viewer. Gallery Typeksi vaikka Postcard Viewer. Klikkaa seuraavaksi Options -painiketta ja anna valokuvillesi maximum image Width ja Height (itse laitoin 450 x 450 px) ja valitse Accept. Tämän jälkeen paina Vie -painiketta ja toimi annettujen ohjeiden mukaan tehdäksesi Posctcard Viewer -galleryn (mikä sekin on ihan hieno, tiedä vaikka olisit tyytyväinen jo siihen ;-) ).

9.) Nyt luomassasi galleria-kansiossa sinulla on kansio nimeltään images, jossa on kaikki galleriaan tulevat valokuvat. Kopio/siirrä valokuvat ja purkamaasi Polaroid Gallery kansion sisällä olevaan _pics -hakemistoon. (Halutessasi voit nimetä valokuvat uudestaan.)

10.) Avaa photos.xml esim. texturiin tai Dashcodeen. Tässä oman galleriani xml-koodi. Gallerian kuvat on otettu kesälomareissultamme Herra Hakkaraisen Talosta.

version="1.0" encoding="utf-8"?>

<photos>

<photo desc="Hauska naulakkoidea" url="_pics/1.JPG" />

<photo desc="Pyöreän pöydän ritarit" url="_pics/2.JPG" />

<photo desc="Pohjolan kiukkuinen Akka" url="_pics/3.JPG" />

<photo desc="Kuka lohduttaisi pientä hiirtä" url="_pics/4.JPG" />

photos>

iPhotossa on mukavaa muokata valokuvia, sillä alkuperäiset kuvat eivät häviä. Jos haluat nettialbumin jälkeen palauttaa iPhotossa luomasi neliön malliset kuvat takaisin alkuperäisiksi valitse kaikki albumisi kuvat ja napsauta hiiren oikeasta painikkeesta ja valitse valikosta Palaa alkuperäiseen.

Painiskelua myql:n kanssa ja voitto kotiin!

Tänään pyyhin pölyjä eräästä vanhahkosta Ubuntu Hardy -palvelimestani, joka on ollut kuukausia poissa käytöstä. Tässä palvelimessa on pyörinyt/pyörii eräitä toisia blogejani. No tietenkin jos kone on ollut pitkään käyttämättömänä, kaikki ei sujukaan ihan heittämällä.

Tällä kertaa mysql palvelin ei suostunut käynnistymään vaan ystävällisesti antoi minulle koko ajan tällaista palautetta:
/etc/init.d/mysql start
* Starting MySQL database server mysqld [fail]

Kuin sattuman kaupalla löysin Ubuntu foorumilta apua.
Tässä vielä mitä tein:

Tarkista, että mysql-serveri pingaa oikeaan ip-osoitteeseen:
sudo gedit /etc/mysql/my.cnf
Jos osoite on muuttunut syystä tai toisesta, vaihda se validiin ja tallenna. Käynnistä mysql uudestaan.

Flashin omituiset temput

No niin, juuri eilen kirjoitin kuinka sain flashin toimimaan Ubuntussani. Tänään flash oli jälleen hävinnyt. Hetken aikaa se suostui toimimaan Epiphany -selaimella, mutta sitten pian se lakkasi toimimasta siinäkin. Tänään on tullut kokeiltua niin monenlaista hommaa asian eteen, mutta nyt toistaiseksi auttoi, että poistin Synapticilla kaikki adobe-flash-pluginit yms. ja asensin Synapticin kautta flashplugin-nonfreen. Nyt taas toimii kaikki, mutta onkohan tämä tällä kertaa "pysyväistä"?

PkLasku on kätevä

Taannoin asensin käyttööni PkLaskun ja olen ollut siihen enemmän kuin tyytyväinen. Jos vain muistaa tehdä esim. phpmyadminilla PkLaskun tietokannasta varmuuskopion, on siirtyminen järjestelmästä toiseen kätevää eikä kaikkia laskuja tarvitse naputella uudestaan. Paras varmuuskopio tässäkin asiassa taitaa olla se, että tulostaa laskut myös itselleen kansioon paperiversiona ;-) PkLaskua käyttävän yrittäjän ei tarvitse olla sidottuna mihinkään tiettyyn käyttöjärjestelmään vaan se toimii missä tahansa ympäristössä.

Nyt kun olen mitä luultavammin siirtymässä Ubuntun käyttäjäksi Opensusesta, niin jouduin asentamaan pklaskun tähän ympäristöön. Noudattelin melko tarkkaan Asmo Koskisen ohjetta asentamisesta, paitsi että Webminin sijaan olen tottunut käyttämään phpmyadminia.

Asentaessani phpmyadminia päädyin ensin sellaiseen tilanteeseen, että en kyennyt näkemään koko ohjelmaa/var/www -tiedostossani. Mutta tässä vielä pikanopeasti, miten sain phpmyadminin koneellani toimimaan:

1. Asenna phpmyadmin komennolla:   sudo apt-get install phpmyadmin

2. Saadaksesi sen toimimaan apache2:ssa avaa /etc/apache2/apache2.conf komennolla sudo gedit /etc/apache2/apache2.conf ja lisää sinne seuraavanlainen rivi:
   

   Include /etc/phpmyadmin/apache.conf

3. Käynnistä apache uudestaan komennolla
   

   Include /etc/phpmyadmin/apache.conf

Ubuntu 9.04 rules

Kun tammikuussa kasasin koneen, päätin pyhästi, että asennan tähän vain yhden distron ja sitten vain käytän sitä. Pohdiskeluissani päädyin tuolloin asentamaan koneeseen Opensuse 11.1:n. Elo Opensusen kanssa ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista ja kun eteen tulee liian monta:"Voi hitsi, tän sais Ubuntuun, mutta ei tähän suseen" -juttua, niin on melko selvää mihin operaatioon se sitten johtaa. Tietysti Ubuntun asentamiseen.

En ole ihan valmis vielä kuoppaamaan Opensusea ja niinpä hain netistä kätevän osioitiin tarkoitetun livelinuxin nimeltään Gparted. Sillä sain kutistettua teratavuisen kiintolevyni siten, että Opensuse sai lähes 400 gt käyttöönsä ja Ubuntu loput.

Ubuntu asentui nätisti susen rinnalle tehden loaderin, josta tarvittaessa voin siirtyä susen pariin.

Jos Opensusen alkutaival oli asentamista ja säätämistä, niin sellaiseen ei Ubuntu 9.04:n kanssa tarvinnut ryhtyä. Lähes kaikki asentui apt-get installilla. Ubuntun mukana tulee jo muutenkin koko joukko fantastisia ohjelmia!

Ubuntussa törmäsin ainoastaan yhteen ongelmaan ja sekin oli melko vähäpätöinen. Olen nimittäin hiukan addiktoitunut Facebookissa pelattavaan Farm Towniin , mutta Ubuntupa ei suostunut minua moiselle sivustolle päästämään lainkaan! Kääk! Toki asensin mielestäni Flash pluginit ja muut tarvittavat kilkkeet ja esim. youtube toimi ihan moitteettomasti. Ajattelin, että nyt taitaa olla sitten kolme vaihtoehtoa:

1. Lopetan Farm Town -pelaamisen, mikä voisi olla kyllä oikeasti järkevä vaihtoehtokin.
   
2. Pelaan Farm Townia kannettavallani
3. Pidän tämän vuoksi Opensusen kovalevylläni, vaikka mitään muuta tarvetta en sille enää keksisikään. Tämä vaihtoehto olisi melko typerä ja jos tähän joutuisi päätymään, kannattaisi harkita uudelleen vaihtoehtoa 1 .
   

No ennekuin ehdin tehdä sen suurempia päätöksiä asian tiimoilta, löysin ratkaisun Flash-pulmaani, joka olisi saattanut haitata muutakin nettielämää kuin vain tuota pelaamista. Asensin natiivin 64bittisen Flash Player 10 -pluginin. Ohjeet pluginin asentamiseen löytyy täältä.

Varmuuskopiointia

Olen ollut hiukan uhkarohkea. Uusi Linux-koneeni on hyrrännyt nyt tammikuusta asti ilman, että olisin kertaakaan ottanut sinä aikana ahkroimistani tiedostoista mitään varmuuskopiota. Koska uusikin levy voi mennä rikki tai mitä tahansa muuta voi tapahtua, ajattelin paneutua hiukan varmuuskopioimiseen.

Mac Os X Leopardissa (jota minulla ei koskaan omassa koneessani ole ollut, mutta jota olen läheltä päässyt seuraamaan) minua kiehtoi eniten helppo varmuuskopioiden ottaminen. Mac Os X Tigerissä hoidin varmuuskopioinnin melko kätevästi USB storageni mukana tulleella Memeon LifeAgent-ohjelmalla.

Linuxiin on olemassa paljonkin järeitä varmuuskopiontiohjelmia, joita pääosin käytetään komentoriviltä. Graafisten varmuuskopiointiohjelmien löytäminen sen sijaan oli vähän vaikeampaa. Iloiseksi yllätyksekseni huomasin, että Linuxille olisi jopa vastine Applen Time Machinesta. Se on nimeltään FlyBack. Yritin tätä asentaa omalle koneelleni, mutta asentaminen jäi uupumaan jostain kirjastoista, joita en OpenSuse 11.1:lle löytänyt. Mutta te, jotka käytätte Debiania, Ubuntua tai Fedoraa - kannattanee kokeilla FlyBackia.

Koska en saanut asennettua FlyBackia enkä jaksanut asian kanssa kovinkaan kauaa painiskella, suuntasin katseeni komentoriviohjelmaan nimeltään Rsync. Senhän saa kätevästi automaattiseksi vaikka cronilla. Halusin kuitenkin tehdä varmuuskopioinnin käsin ja vielä vähän googlattuani, löysin graafisen liittymän Rsyncille.

Grsync

Graafisesti Rsynciä käyttävällä Grsyncissä voi luoda erilaisia varmuuskopiointisessioita. Sessioissa voidaan valita erilaisia parametrejä riippuen varmuuskopioinnin tarpeesta. Joskus esimerkiksi on hyvä, että olemassa olevat tiedostot jätetään varmuuskopioinnissa huomioimatta. Itse laitoin moniin sessioihini päälle valitsimen, joka loi muuttuneista tiedostoista backupin, jolloin muuttuneiden tiedostojen aiemmatkin versiot ovat vielä tallessa. Kun sessiot on kerran tehnyt, tallentuvat ne kätevästi ohjelmaan, jolloin varmuuskopiominen on ihan näppärää. Kunhan sen vain muistaa tehdä!

Grsyncin asensin ihan vain YAST2:lla.

7z

Vaikka olen touhunnut pitkään tietotekniikan parissa, niin silti en ole vielä koskaan törmännyt tiedostopäätteeseen 7z. Tänään sitten tapasin tuon tiedostopäätteen ja ajattelin ensin sen olevan vitsi, virus tai joku muu. Google kuitenkin antoi tähänkin vastauksensa ja pikaisesti sainkin tämä oudon pakkausformaatin auki. Afterdawn tiesi kertoa, että 7z on lyhenne sanasta 7-zip, joka on avoimen lähdekoodin formaatti. Pakkausteholtaan 7z on paljon parempi kuin suosituimmat kilpailijansa rar ja zip. Linuxille on tarjolla useita erilaisia ohjelmia, jolla seitsemän zetat saa auki, mutta itse asensin YAST2:lla komentoriviltä käytettävän p7zip -ohjelman.

Tiedosto.7z puretaan p7zipillä samaan hakemistoon jossa purettava tiedosto itsekin sijaitsee komennolla:

7z x Tiedosto.7z

Sama on eri

Koska onnistuin mielestäni valitsemaan hyvät ja Linuxille sopivat komponentit, kasasimme samaan syssyyn myös toisen ihan samanlaisen koneen.

Vaikka luulimme, että toisen koneen kokoaminen olisi helpompaa, osoittautui se vain luuloksi. Tai oikeastaan se oli, mutta meillä vain oli huonoa onnea matkassamme. Monien tuntien painiskeluiden jälkeen huomasimme, että ongelma oli vialliessa muistikitissä. Tämä uusi kone kun käynnistyi tosi nihkeästi ja sitten kun käynnistyi teki sen "yskähdellen" ja lopulta jumittuen. No ystävällisesti jaoin oman koneeni muistikitistä toiseen koneeseen kamman, niin päästiin molemmat kuitenkin heti testailemaan. Mutta uusikin voi siis olla risaa!

Vihdoin sitten pääsimme asentelemaan openSUSEa myös tähän toiseenkin koneeseen. Mieheni yksi ehdoton toive oli, että hän saisi toimimaan omat langattomat Apple-näppäimistönsä ja -hiirensä. Kissojen ja koirien kanssa etsimme netistä ohjeita ja testasimme sen seitsämättä ohjetta. Kaikissa kuitenkin näytti olevan päätelmä, että bluetoothin toiminta uudessa KDE 4.2:ssa on vähän bugista toimii ja ei toimi. Niinpä teimme varmuuden vuoksi vielä yhden uuden asennuksen ja asensimme tähän toiseen koneeseen openSUSEn Gnomella (eihän tuota varten tietenkään olisi kokonaan uutta asennusta tarvinnut tehdä, mutta halusimme tehdä silti).

Gnomessa tuo bluetooth tosiaan toimi helposti. Gnomen puolella ongelmaksi oli toisaalta muodostua kameramme Nikon Coolpix L16, jota ei aluksi tahdottu saada näkymään. Kamera kun ei näy pelkkänä usb-storagena, mikä olisi tietenkin ollut helppo nakki. Ongelma kuitenkin ratkaistui sillä, että kun kameran laittaa usb-piuhalla kiinni koneeseen ja sitten unmountaa sen, niin kappas johan näkyy. Tämä on tietenkin Gnomen korjauslistalla oleva bugi, mutta korjausta odotellessa tämä Gnome-kehittäjän vinkkivitonen on hyvä!

OpenOffice 3 ja kirjekuoret

Nyt kun lasku on onnistuneesti kirjoitettu Pklaskulla ;-) , niin on aika tulostaa lähetykselle kirjekuori. Sen teen OpenSUSE 11.1:n mukaan paketoidulla OpenOffice 3:lla. Monet yrittäjät suosivat tietenkin osoitetarroja, mutta niistä en itse pidä oikeastaan yhtään, koska jokainen osoitetarra-arkki on erilainen ja sitten sitä saa säätää. Kirjekuoret ovat yleensä enemmän standardeja.

Avaa OpenOffice. Valitse valikosta Lisää.


Valitse Muotoilu -välilehdeltä löydät asettelut kirjekuoren mallia varten (kohdasta Koko > Muotoilu). Samalla välilehdellä voit myös numeerisesti määritellä saajan ja lähettäjän marginaalit kirjekuorella.


Tulostin -välilehdellä voit määritellä erikseen tulostamiseen liittyviä asioita.






Kirjoita kirjekuorivälilehdelle Saajan, ja halutessasi myös lähettäjän, tiedot. Paina Lisää -painiketta ja nyt kirjekuoresi on tulostamista vaille valmis! Tietenkin voit vielä muokata kuortasi, jos tarvitset. Voit esimerkiksi siirtää saajakenttää klikkaamalla kentän reunuksia ja siirtämällä hiirellä haluamaasi suuntaan.

Taloudenhallintaa Linuxille

Perustaessani tätä blogia vuonna 2005, oli tarkoitukseni pyörittää kaikkea yritykseeni liittyvää Linuxilla. Tähän en tuolloin kuitenkaan pystynyt, sillä taloudenhallintaohjelmistoja oli vaikea löytää. Olisihan silloin ollut tarjolla jo Pupesoft, mutta sen herrattareksi en koskaan jostain syystä päässyt. Niinpä tein koneeseeni dualbootin ja toisella kiintolevynpuoliskolla keikkui Windows.

Vielä en ole kovinkaan paljon pyörittänyt juuri toimintakuntoon saamaani Pklaskua, joten raportoin sen käytöstä sitten tuonnempana enemmän. Tässä postauksessa keskityn ainoastaan Pklaskun asentamiseen openSUSE -ympäristöön.

Pklasku tarvitsee LAMP -ympäristön, jonka asetamiseen löytyy oma ohjeistukseni edellisestä postista. Ubuntu-yrittäjät voivat etsiä LAMP + Pklasku-ohjetta esim. täältä.

Asennuksen menin kutakuinkin Pklaskun omien ohjeiden mukaan. Tietokannan ja taulujen luomisen tein phpMyAdminilla.

Pklaskun asentaminen olikin suoraviivaista hommaa, etenkin kun olin jo LAMP -ympäristön valmiiksi asentanut, mutta silti eteeni tuli paha pulma. Nimittäin kirjauduttuani sisään ohjelmaan sain normaalilta näyttävän käyttöliittymän. Harmittavasti ylävalikon napit eivät kuitenkaan toimineet, vaan vaikka kuinka yritin painaa nappeja, ei tapahtunut yhtikäs mitään. Tämän selvittelyyn tuhraantui melkoisen monta tuntia, mutta onneksi hyvin nukutun yön jälkeen keksin, että minun täytyy käydä muuttamassa php.ini -tiedostoa!

openSUSEssa php.ini -tiedosto sijaitsee /etc/php5/apache2/ Päästäksesi muuttamaan ko. tiedostoa, sinun tulee olla joko roottina tai käyttää komentoa sudo. Mac -maailmasta tutuksi tulleella Pico -tekstieditorilla tiedosto avattaisiin siis komennolla:

sudo pico /etc/php5/apache2/php.ini

Muokkaa php.ini -tiedostossa kohtaa

short_open_tag = Off niin, että siinä lukee 

short_open_tag = On

P.s. Picon voit asentaa koneellesi kätevästi esim. sudo zypper in pico

LAMPpua openSUSEEN

Tänään päätin asentaa koneelleni LAMP-ympäristön eli Apache2:n, Mysql -tietokannan ja php5. Näitä tulen tarvitsemaan tulevassa laskutusohjelmassani, jota aion ainakin testata, mutta tästä sitten myöhemmin.

Kaikkein helpoin LAMP-ympäristön asennus, mitä minä tiedän, on kun se asennetaan Ubuntuun. Kaikki asettuvat yhdellä apt-get install -komennolla. OpenSUSE on hiukan monimutkaisempi (tai ainakin minä tein sen vähän monimutkaisemmin, mutta sama lopputulos lienee se tärkein goali) ympäristö LAMPputtaa. Tässä omaa sovellutukseni näistä ohjeista.

Here we go:

Ohjelmistojen asentaminen YAST2:lla

• Avaa YAST2 > Ohjelmistot > Ohjelmistohallinta.
• Laita suotimeen Ohjelmistoryhmät ja valitse ruksilla kohta Palvelintoiminnot Web- ja LAMP-palvelin ja asenna tarvittavat paketit.

Apache2:n käynnistäminen

• Avaa YAST2 > Järjestelmä > Järjestelmäpalvelut (Ajotasot)
• Valitse Asiantuntijatila ja etsi listalta Apache2.
• Valitse Aseta/palauta-pudotusvalikosta Ota palvelu käyttöön.
• Ruksaa palvelukäytettäväksi ajotasoilla 3 ja 5.
• Tallenna muutokset ja Käynnistä serveri Käynnistä/Pysäytä/Päivitä -valikosta.
• Testaa serverin toimintaa http://127.0.0.1/ . Jos saat serveriltä palauteeksi It works! niin onneksi olkoon. Muussa tapauksessa tarkista edelliset asetukset, käynnistä serveri uudestaan komennolla sudo /etc/init.d/apache2 restart

PHP

• Testaa Php:n toiminta tekemällä käyttäjätunnuksesi public_html -kansioon esim. Kwritella tiedosto, jossa on seuraavaa. Tallenna tiedosto vaikkapa nimellä index.php
  

• Avaa sivu osoitteella http://127.0.0.1/~käyttäjätunnuksesi/index.php .Jos kaikki ok, saat esiin sivun, jossa kerrotaan php:si configuraatiosta. Jos näin taas ei käy kokeile käynnistää tässä vaiheessa koko kone uudestaan ;-)

Mysql -tietokannan säätäminen käyttökuntoon

• Että koko ajan ei tarvitsisi kirjoittaa komentojen eteen sudoa avaa konsoli joko rootin tunnuksin tai kirjoita konsoliin su ja kysyttäessä rootin salasana.
• Kirjoita cd /bin .
• mysql_install_db --user=mysql
• Jos kaikki ok, niin ruudulle alkaa "vyörymään" tekstiä, joka alkaa " Installing MySQL system tables...
  OK Filling help tables... OK PLEASE REMEMBER TO SET A PASSWORD FOR THE MySQL root USER..."
• Laitetaan vielä mysql:n ajotasot kuntoon, että palvelu on käytettävissä myös rebootin jälkeen. Avaa YAST2 > Järjestelmä > Järjestelmäpalvelut (Ajotasot)
• Valitse Asiantuntijatila ja etsi listalta Mysql.
• Valitse Aseta/palauta-pudotusvalikosta Ota palvelu käyttöön.
• Ruksaa palvelukäytettäväksi ajotasoilla 2, 3 ja 5.
• Tallenna muutokset ja Käynnistä serveri Käynnistä/Pysäytä/Päivitä -valikosta.
• Säädä vielä lopuksi mysql:ää komentamalla /usr/bin/mysql_secure_installation ja seuraamalla ruudun ohjeita.

Onneksi olkoon, olet nyt pystyttänyt LAMP-ympäristön, mutta että mysql:n käyttäminen ja tietokantojen varmuuskopiointi yms. olisi helpompaa, asensin omaan ympäristööni vielä phpMyAdminin.

PhpMyAdmin

• Hae uusin versio phpMyAdminista. Pura paketti esim. käyttäjätunnuksesi public_html -hakemistoon.
• Asenna phpMyAdminin tarvitsema php5-bz2 sudo zypper in php5-bz2
  
• Avaa phpmyadmin http://127.0.0.1/~käyttäjätunnuksesi/phpMyAdmin[versiosi]/ ja kirjaudu sisään mysql:n root-tunnuksilla.

PhpMyAdmin aukeaa nyt hiukan rumasti herjaten kolmea eri asiaa, joten otetaan vielä nuo rumat punaiset herjat pois.

• Torpedoi "Cannot load mcrypt extension" -herja asentamalla php5-mcrypt komennolla zypper install php5-mcrypt

• Torpedoi " The mbstring PHP extension was not found " -herja asentamalla zypper in php-mbstring

• Torpedoi "The configuration file now needs a secret passphrase (blowfish_secret)." -herja nimeämällä public_html/phpmyadmin -kansiossasi oleva config.sample.inc.php -tiedosto config.inc.php
• Anna täydet oikeudet em. tiedostolle komennolla chmod 777 /home/käyttäjätunnuksesi/phpMyAdmin[versiosi]/config.inc.php

• Avaa ko. tiedosto esim. kwritellä ja etsi noin riviltä 17 kohta: $cfg['blowfish_secret'] = ''; kirjoita lainausmerkkien sisälle mysql -rootin salasana. Etsi lisäksi noin rivillä 35 oleva $cfg['Servers'][$i]['extension'] = 'mysql'; ja lisää sanan mysql perään yksi i siis 'mysqli' Tallenna ja sulje tiedosto.
• Palauta tiedoston oikeudet tietoturvallisemmiksi komennolla chmod 664 /home/käyttäjätunnuksesi/phpMyAdmin[versiosi]/config.inc.php

Repositorit kuntoon ja "zypperoimaan"

Debianpohjaiset Linuxit, kuten Ubuntu, tarjoaa käyttäjilleen kätevät komentoriviasennuksen: apt-get install , joka asentelee kätevästi varsinaisesti pyydettävän ohjelman lisäksi kaikki ne ohjelman tarvitsemat kirjastokilkkeet. Senpä vuoksi minua taas vähän kauhistutti openSUSEen siirtyminen, vieläkin terävästi muistissa ne kirjastohelvetit, joissa mitä kummallisempia libejä piti etsiä pitkin nettiä ja asennella...

Nämä ajat ovat kuitenkin takana, sillä YASTin ohjelma-asennus osaa mahtavasti huolehtia asennusvaiheessa muiden mahdollisten kilkkeiden asentamisesta (suonette anteeksi, jos kirjoittelen tänne sellaisia asioita, jotka ovat olleet susessa jo ikuisuuksia, mutta siitä on tosiaan pitkä aika, kun olen ko. distroa käyttänyt). Jos taas tykkää tehdä asennukset kätevästi komentorivillä on tähän ratkaisuna zypper.

"Zypperoiminen" tapahtuu seuraavasti:

sudo zypper in asentaa ohjelman.
sudo zypper rm vastaavasti poistaa ko. ohjelman.

Repositorit ovat ohjelmistokirstuja

Jotta zypperillä ja YASTilla voitaisiin asentaa ohjelmia, tulee openSUSEEn asentaa ohjelmavarastoille eli repositoreille polut. Oletusrepositoreina opensusessa ovat tietenkin sen omat viralliset varastonsa, mutta jos haluaa laajentaa ohjelmavarastolähteitä esim. Packman repositoryyn, josta löytyy monia hyödyllisiä ohjelmia, voi repoja lisätä joko YASTilla tai zypperillä.

zypper addrepo --repo http://packman.mirrors.skynet.be/pub/packman/suse/11.1/Packman.repo

Tässä vielä lista opensuse 11.1 muista repositoryistä. Listalla mm. nVidian repositori, josta itse hain ajurit omaan näyttikseeni.

P.s. Kannattaa pitää hyvää huolta ja openSUSE 11.1 -asennuslevystä. Oma käyttikseni ainakin kyselee sitä jatkuvasti.

Mutkien kautta käyttökuntoon

Vaikka openSUSE on helppokäyttöinen Linux-käyttöjärjestelmä, on sen kanssa aluksi tehtävä jonkin verran enemmän töitä kuin esim. Mac Os X -käyttöjärjestelmän kanssa.


Oikean resoluution säätäminen

Ensimmäinen hankaluuksistani oli saada 24"BenQ G2400WD -näyttöni toimimaan openSUSESSA. Helpoiten (=graafisesti) oikean resoluution sai laitettua, kun avasi openSUSEn Failsafe -tilassa. 24 -tuumaisen näytön resoluutio on 1920 x 1200.

DVD-asema toimimaan

Toinen näistä alkuhankaluuksista oli openSUSE 11.1 ilmennyt bugi, joka aiheutti sen, että mikään muu kuin käyttöjärjestelmän asennuslevy ei toiminut DVD-asemassani. Jos yritin kuunnella jotain cd-levyäni, ilmoitti musiikintoistinohjelma, että se ei voi käyttää levyä. Sama homma oli minkä tahansa DVD-levyn kanssa. Bugin vuoksi käyttöjärjestelmä määrittelee asennuksessa ko. laitteet rootin käyttöomaisuudeksi ja tämän käyttöoikeusbugin vuoksi tavallinen käyttäjä ei voi ko. laitteita käyttää ilman helppoa fiksausta. Tämä on varmasti muutoinkin bugi, joka tullaan lähiaikoina päivityksen myötä korjaamaan, mutta jos sitä ennen satut asentamaan opensusen saat annettua käyttöoikeudet laitteisiin seuraavasti.

• Avaa YAST esim. Tietokone-välilehden kautta ja kirjoita root-käyttäjän salasana.

• 

Avaa välilehti Tietoturva ja käyttäjät ja sieltä Käyttäjien ja ryhmien hallinta. Kts. kuva. Valitse käyttäjälistasta käyttäjätunnuksesi, jolle haluat antaa oikeuden käyttää esim. dvd-asemaa ja paina muokkaa.

Valitse sen jälkeen välilehti Tiedot, jonka oikealla puolella näet kaikki käyttäjän lisäryhmät. Ruksaa kohdat cdrom, disk ja video. Tallenna muutokset ja käynnistä kone uudestaan.

Kone kasattu onnellisesti

Koneen osat saapuivat molemmista kaupoista mukavan ripeästi ja kasaushommiin pääsimme viime viikon torstaina. Aika luottavaisin mielin projektiin lähdin, vaikka todellisuudessa minulla ei ollut oikein aavistustakaan, mitä pitäisi tehdä. Ajattelin että onhan noita ohjeita netti kuitenkin pullollaan. Lopulta ruuvimeisselin otti käteensä mieheni ja minä luin komponenttien manuaaleista, mitä pitää laittaa mihinkin (no toki olemme avanneet koneita ennenkin ja lisäilleet sinne aina jotain, mutta kokonaisen koneen kasaamisesta meillä kummallakaan ei ole aiempaa kokemusta). Kokoaminen vei reilu viisi tuntia meiltä ensikertalaisilta.

Kun kaikki oli valmista ja tuli H-hetki käynnistää uusi kone, nousikin meillä riemunkiljahduksen sijaan hiukset pystyyn. Nimittäin kuvaruudulle ei tullut yhtikäs mitään! Tuulettimet kyllä pyörivät ja led-valot vilkkuivat, mutta ruutu pysyi mustana. Googlettamalla löysin, että vika voisi olla emolevyssä, vanhentuneessa BIOSissa tai jossain muussa osasessa. ONNEKSI kuitenkin kahlasimme kaikki asennusvaiheet vielä pikakelauksella ja manuaalien kanssa läpi. Meillä nimittäin oli jäänyt kiinnittämättä emolevyyn toinen virtapiuha powerista. Tämän korjauksen jälkeen kone hörähtikin iloisesti käyntiin ja pääsimme asentamaan OpenSuse 11.1:sen. Pienien alkukankeuksien (=ruostunut linux-taito) jälkeen homma ja yhteiselo uuden koneen kanssa on lähtenyt luistamaan hyvin - jopa niin hyvin, että tilauksessa on jo toinen samanlainen kokoonpano.

Postia odotellessa

No niin, eilen sitten pistin koneen komponentit tilaukseen. Olisin muutoin tilannut ko. osat Verkkokaupasta, mutta siellä oli osien varastotilanteet niin huonot, että päädyin sitten tilaamaan osat kahdesta eri liikkeestä; Jimm,s PC-Storesta ja Multitronicista.

Ennen tilauspäätöstä hioin vielä pakettia sillä tavalla, että vaihdoin kopaksi Antec P182 B Gun Metal Black Super Mid Towerin ja otin hiukan edullisemmat muistit.

Tässä postiapaketteja odotellessa löysin kätevän ohjelman tähän läppäriini, jonka pieni kovalevy alkaa olla pullollaan kaikenlaista. Macissä ohjelmat voi poistaa kätevästi vetämällä ne vain roskikseen, mutta silloin levylle jää paljon ylimääräisiä tiedostoja sinne tänne hakemistopolkujen perukoille. AppCleaner on ilmaisohjelma, jolla voi poistaa sekä ohjelman että kaikki sen "roinat" näppärästi.

Koneen hiomista

Eräällä keskustelupalstalla käymäni keskustelun pohjalta olen tehnyt uuden tietokonekokoonpanon.

Se näyttää tällaiselta.

Ko. kokoonpanon emolevyssä on näytönohajain, mutta paremman Linux-yhteensopivuuden takaamiseksi päädyin keskustelupalstan neuvojen mukaan, käärimään pakettiin myös erillisen näyttiksen.

Nyt jo sormet syyhyävät kasaamaan :-P

Uusi kone komponenteista?

Yleensä kaikki Linuxini ovat pyörineet jo melko vanhoissa pc-raudoissa, joten ihmekös tuo, että omppukäyttis uudenkarheassa tietokoneessa lumosi. Kuukausi sitten suunnittelin hankkivani uudeksi koneekseni iMacin, mutta koska sekin on kompaktikone eikä siinä ole kovinkaan suuria mahdollisuuksia myöhemmille laajennuksille, olen jo erittäin lämmennyt ajatukselle siirtyä takaisin pc-maailmaan. Toki voisin hankkia Mac Pron, mutta sen alkaen hintakin on jo 2500 euron nurkilla. Päädyin siis ajatuksissani samaan kuin Tietokone -lehti aiemmin julkaisemassaan nettiartikkelissaan.

Selattuani uudenvuoden pyhinä hiukan nettiä, törmäsin sellaiseen omituiseen joukkoon kuin tietokoneita itse kasaaviin naisiin täällä ja täällä. Mielessä alkoi myös kytemään ajatus, josko sitten minäkin kasaisin (miehen avustuksella tai päin vastoin) oman pöytäkoneen? Sen jälkeen olen viettänyt lukuisia hauskoja hetkiä erilaisten verkkokauppojen sivuilla, keräten virtuaalisiin ostoskoreihin mahdollisia komponentteja ja selaten niiden yhteensopivuuksia ja sopimattomuuksia Linuxin kanssa. Tulevaan koneeseeni olen kaavaillut asentavani uunituoreen Opensuse 11.1 -distron.

Tässä on kaksi mahdollista kokoonpanoa, joita mietin tällä hetkellä:
(Omasta takaa minulla on jo polttava DVD-asema, jonka päivittänen myöhemmin Blu-rayksi. Hintaesimerkit Verkkokauppa).

1 2227 Antec Sonata III 500 - ATX-kotelo, 500W 99.90e 0kpl
1 14798 Asus P5QL PRO Intel P43 LGA775 ATX-emole 79.90e 0kpl
1 28603 A-DATA 4GB Kit (2x2GB) 800MHz DDR2 CL5 - 55.90e 0kpl
1 28903 Intel Core 2 Duo E8500 -prosessori, boxe 185.90e 0kpl
1 30338 Western Digital Caviar GP 500GB SATAII 1 50.90e 0kpl
1 32553 MSI N9600GT Zilent 1G NVIDIA 9600GT näyt 135.90e 0kpl

Tai sitten sama eri kopalla ja erillisellä virtalähteellä:

1 6394 Antec EA 650-EC EarthWatts 650W ATX-virt 83.90e 0kpl
1 14798 Asus P5QL PRO Intel P43 LGA775 ATX-emole 79.90e 0kpl
1 20480 Antec SOLO -kotelo P150, musta ATX-kotel 82.90e 0kpl
1 28603 A-DATA 4GB Kit (2x2GB) 800MHz DDR2 CL5 - 55.90e 0kpl
1 28902 Intel Core 2 Duo E8400 -prosessori, boxe 164.90e 0kpl
1 30338 Western Digital Caviar GP 500GB SATAII 1 50.90e 0kpl
1 32553 MSI N9600GT Zilent 1G NVIDIA 9600GT näyt 135.90e 0kpl

Emolevyn äänikortti ei käsittääkseni ole kovin hyvin tuettu Linuxissa, mutta ajattelin silti kokeilla sitä ensin.

Jos siis joku teistä tätä lukevista tietää näistä komponenteista, niin ottaisin ilomielin vastaan kommentteja esim. sopivatko nämä osat edes yhtään yhteen ja sopiiko tämä kone HYVIN normaaliin toimistotyöhön, satunnaiseen videoeditointiin, kuvankäsittelyyn (muistia olisi tarkoitus lisätä myöhemmin vähintään sinne 8 gigaan) ja mahdolliseen Blu-ray elokuvien katseluun?

Käyttöjärjestelmä on (lähes) uskon asia

Pakko se on nyt taas uskoa, että käyttöjärjestän fanaattinen kannattaminen on melkein kuin uskonto. Kun tutustuin Linuxiin, hurahdin siihen niin täysin, että pian löysin itseni linuxin sosiaalisista piireistä kyselemästä ja keskustelemasta rakkaasta aiheesta. Samalla opin tietenkin käyttöjärjestelmän käyttöä ja tein nykymittakaavallani mitattuna uskomattomia vääntelyjä ja kääntelyjä käyttiksen kanssa.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Mies osti Applen iBookin ja sitä kovasti kehuttuaan monta vuotta sai minut Mac Os X:n Tiikeri -käyttöjärjestelmällään vakuuttuneeksi siitä, että minäkin tarvitsen oman ompun. Kesästä 2006 asti olen nyt käyttänyt tätä MacBookiani ja kuten aiemmista (melko vähäisistä tosin) kirjoituksistani saattaa päätellä, olen ollut tähän sekä tyytyväinen että tyytymätön.

Vuoden vaihtuessa on vanha suola Linuxiin päin alkanut taas janottaa ja haluaisin kovasti palata vanhaan hyvään aikaan. Aika uusille tietoteknillisille kujeille on muutenkin kypsä, sillä tämä läppärini alkaa olla jo aika tavalla päivityksen tarpeessa. Paljon kirjoittavana koneen näppikset alkavat olla kuluneet ja DVD-asema reistailee. Koneessa yskien kehrännyt ja uudelleen asennettu Tiikeri-käyttiskin tarvitsisi päivitystä, mutta en sitä viitsi tähän koneeseen enää tehdä.

Tästä lähtee uusi matka Linuxin maailmaan ja tällä matkalla yritän perehtyä paremmin Linuxin käyttöön myös pk-yrittäjän näkökulmasta!

Leopardin pilkut mielessä

Voi jummi jammi tätä ihmisen eloa. Koskaan ei voi olla tyytyväinen, vaan aina pitäisi saada uusinta uutta. Tänään Apple Mac os X Leopard on saatavilla ensimmäistä päivää ja varmaan iso osa mäkisteistä on sen jo ostoskoriinsa napannut ennakkotilauksena. Minäkin haaveilen siitä, vaikka ei tässä tikrussakaan mitään vikaa ole. Leopardissa on kuitenkin paljon niitä ominaisuuksia, joita olen kaivannut. Toki paljon myös sellaista, josta en ole osannut edes uneksiakaan ;-)

Eniten minua kiehtoo uudessa käyttiksessä Time Machine, joka helpottaa huomattavasti varmuuskopiointia. Aikakoneen avulla kun pystyy pelastamaan esim. vahingossa hävittaneet tiedostot tai palamaan johonkin aiempaan tiedostoversioon...Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että aikakone on aktiivikäytössä ja tietokoneeseen on kytkettynä ulkoinen kovalevy.

Uuteen Leopardiin on otettu myös minulle jo vuosien takaa Linux-maailmasta tutuksi tullut ominaisuus, nimittäin työskentelytilan jakaminen. Linuxissa, kuten nyt tässä uudessa Leopardissakin, pystyy asettamaan neljä erilaista työtilaa. Esittelyvideossa Apple-tyypillä oli yhdellä screenillä auki sähköposti-ohjelma ja selain. Toisella screenillä hänellä oli auki jokin muokattava dokumentti ja kolmannella valokuvien lajittelua. Neljännellä hän pelasi golf-peliä. Tällä tavoin yksi työpöytä ei ole yhtä sotkua ja avonaisia ohjelmia (ja kaipa tuo vie resurssiakin vähemmän?). Uutta vuosien takaiseen Linux-maailmaan verrattuna oli, että näitä työpöytänäkymiä tai miksi niitä nyt kutsutaankin, saattaa uudessa Leopardissa katsella myös vierekkäin ja järjestellä niitä, jopa siirtää avonaisia ohjelmia toiseen työtasoon. Esimerkiksi jos dokumentin tekoon olisikin tarvittu selainta, niin avonaisen selaimen olisi voinut siirtää toiselle screenille. Milläkähän tolalla tämä screen-asia on Linuxissa tällä hetkellä? Olen nimittäin tipahtanut hiukan Linux-maailman työpöytäasioista, kun käytän Linuxia tänä päivänä lähinän ssh:lla komentoriviltä...

Sähköpostin backuppausta - jälleen

Pakko tunnustaa, että olen melko surkea varmuuskopioiden ottaja - etenkin, jos lukee Hopeisen Omeman kirjoittajien ahkerasta varmuuskopiontirutiinista, alkaa tätä tyttöä ahistaa ;-)

Kopsaan tähän ko. keskustelusta hyvän vinkin Apple Mailin kätevästä backup-systeemistä. Olkoon tämä vaikkapa ihan vain itselle tänne tiedoksi kijoitettuna:

"Nuo (sähköpostitilien kansiot sähköposteineen) löytyy kansiosta ~/Library/Mail/ eli siis kotikansiossasi oleva Library-kansio. Itse Mail-ohjelman asetukset ovat tiedostossa ~/Library/Preferences/com.apple.mail.plist

Nuo kohteet kopioimalla postit voi siirtää vaikka toiseen koneeseen.".

Apple Mailista voikin sitten luontevasti siirtyä Vistan Windows Mailiin. Olen siihen joutunut tutustumaan etänä Teamwieveriä käyttäen, kun sukulaisellani on ollut sen kanssa hieman ongelmia. Hän ei nimittäin saa liitetiedostona olleita powerpoint-esityksiä auki. Liitteenä olevat kuvat aukeavat ihan normaalisti, mutta monessa muussa liitetiedostossa sukulainen saa vain herjan, että tiedoston avaamiseen ei ole kytketty ohjelmaa. Kytkennän voi tehdä Ohjauspaneelista. Jep, siellä Ohjauspaneelissa taasen ei oikein ole ollut mitään paikkaa, josta ko. ongelma olisi mielestäni ratkennut. Huvittavinta tässä on se, että kun kyselin asiasta eräästä Vista-foorumista, sain Vistan käyttäjiltä ihmetteleviä kysymyksiä, että mikä Windows Mail. Itse en Vistaa omista, mutta olen käsittänyt että Windows Mail olisi Vistan oletussähköpostiohjelma, josta ainakin Wikipedia tietää kertoa sen olevan Outlookin (tai Outlook Expressin) uudempi versio. Ongelma ei ratkennut silläkään, että sukulaiseni siirtyi Thunderbirdin käyttäjäksi, vaikka Vista-ihmiset näin viisasivatkin. Täytynee perehtyä asiaan vielä...

Lisähuomautuksena: tätä uutta Bloggeria ei näköjään voi käyttää Safarilla, vaan sen käyttäminen vaatii FireFoxin. Tylsää :-( Toisaalta FireFoxilla joudun muitakin blogejani päivittelemään, niin eipä tuo haittaa.

Jatkaisko vaiko eikö?

Kuinkahan usein meille blogien pitäjille tulee mieleen, että onko bloggaamisen jatkamisessa mitään järkeä? Tämäkin blogi on ollut tekohengityksellä jo pitkään, eikä tätä varmaan kukaan edes enää seuraile.

No, joka tapauksessa päivitin tämän uudelle Blogger-alustalle ja katsotaan mitä tuleman pitää, vai tuleeko mitään. Tämmöiset tietokoneaiheisten blogien ylläpitäminen on siinäkin mielessä vaarallista, että kun kaikki toimii hienosti, niin eipä tule näistä sitten raportoitua. Eli kaikille MacBookin ostoa miettiville, voin sittenkin sanoa, että tämä on hyvä valinta :-) . Toki tässä kannettavani kanssa olen tuskaillut monien lastentautien vuoksi, mutta takuu on ollut hyvä ja palvelu sujuvaa, joten mitäs tässä valittelemaan. Uusin muutos tässä oli, että sain takuussa tähän uuden akun. Nimittäin akun tullessa 8 kuukauden ikään se meni risaksi (onneksi luin Hopeista omenaa ja kuulin, että tämä on ollut yksi näistä MacBookin tyyppivioista ja älysin käyttää takuuta). Olin nimittäin käyttänyt akkuani kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, eli ladannut vain kun se tarvitsee latausta ja ottanut verkkopiuhan pois kun lataus on valmis - mutta silti akku hajosi. Nyt olen kuitenkin uuden akun onnellinen omistaja ;-) Ja perheeseemme haaveillaan tällä hetkellä iMacin hankkimista, tosin se ei tulisi omaan käyttööni.

iMacin lisäksi haaveilemme myös kunnon uudesta Windows-masiinasta (Linux jyllää palvelin puolella :-) ), joka voisi toimia meidän mediacenterinä. Kokeilimme nimittäin uutta nettivideovuokraamopalvelua nimeltään SF-Anytime, joka osoittautui todella mukavaksi tuttavuudeksi - eipä enää tarvitse ostaa omaksi ja hyllyn täytteeksi elokuvia kertakatsomista varten. Palvelu tarvitsee toimiakseen Windowsin, mutta koneen ei tarvitse olla yltiöpäisen tehokas. Tämä tuli testattua meidän vanhalla wintoosakoneella, josta ei juurikaan tehoja löydy. Olisi siis huippukiva, jos mediatietokone olisi vähän pienempi ja hiljaisempi kuin tuo nykyinen tornimasiinamme. Lisäksi koneessa voisi olla Vista ja langaton nettiyhteys + langattomat näppikset ja hiiri. Sitten tietysti hyvä näyttö ja kaiuttimet ja ja ... niin ja tietenkin jokin videokortti, että saisin vihdoin ja viimein myös siirrettyä joitain vanhoja VHS-kotivideoita DVD-formaattiin ennenkuin tulee jo joku muu parempi formaatti, johon DVD:ltä pitäisi sitten saada siirrettyä ;-P

Ja lopuksi tähän pistän positiivisen huomionosoitukseni ohjelmalle nimeltään TeamViewer. Se n avulla on helppo etäkäyttää sukulaisten koneita ongelmatilanteessa - vieläpä kätevästi ja ilmaiseksi.