Toimistohommia (Tilitin ja LibreOffice) Arch Linuxilla

Olen jo jonkin aikaa käyttänyt ilmaista kirjanpito-ohjelma Tilitintä miehen  Os X:llä, koska viimeisimmässä Ubuntussani (13.04)  oleva ohjelma ei jostain aivan käsittämättömästä syystä suostunut toimimaan kunnolla. Ohjelma olisi kyllä suostunut aloittamaan koko kirjanpidon A:stä, mutta jo tekeillä olevaa tilikautta se ei millään huolinut jatkotyöstettäväkseen. Koska kirjanpito toimi miehen ompussa, niin en sitten viitsinyt asian kanssa tapella sen enempää.

Tänään oli taas arvonlisäverojen viimeinen ilmoituspäivä ja minä menin tapani mukaan (yleensä en kyllä ihan viimetippaan tuota ilmoittamista jätä) miehen koneelle Tilittimen kimppuun. Mies  oli juuri joitain päiviä sitten päivittänyt koneensa Os X Mavericksiin ja tietenkin minulla nousi tukka pystyyn, että näinkö käy, että Tilitin ei tuossa uutukaisessa käyttöjärjestelmässä vielä suostu toimimaankaan. Sillä välin, kun Tilitin käynnistyi hiiiiiiiitaaaaaasti omppukoneessa, minä menin törkkäämään Arch Linuxin päätteeseen komennon:

sudo yaourt -S tilitin (tämä vaatii tietenkin, sen että koneeseeni oli jo asennettu yaourt -pakettienhallintaohjelma, joka asentelee Arch Linuxiin AUR-paketteja)

Sillä välin kun Arch Linux asensi itseensä Tilittimen, menin kurkkaamaan miten Tilitin on Mavericksissä auennut ja helpotuksen huokaus oli suuri, kun se oli sillä välin saanut itsensä ylös. Normaalin rutiinin mukaisesti hoidin yrittäjän velvollisuudet ompusta ja vasta sitten kokeilin siirtää Tilittimen kirjanpitokopion Arch Linuxiin. Voi tytöt, sehän avasi tuon kirjanpidon nätisti ja nyt voin tästä lähin käyttää Tilitintä omalta koneeltani. JEE!

Tänään kun muutoinkin oli tällainen "toimistopäivä", niin ajattelin vielä kerran kokeilla asentaa LibreOfficenkin Arch Linuxin pacman pakettienhallinan kautta:

sudo pacman -S libreoffice 

Komennon jälkeen olin kuin karkkihyllyllä ja minulta kysyttiin, että mitä laitetaan:

12 jäsentä ryhmässä libreoffice:
:: Pakettivarasto extra
   1) libreoffice-base  2) libreoffice-calc  3) libreoffice-common
   4) libreoffice-draw  5) libreoffice-gnome  6) libreoffice-impress
   7) libreoffice-kde4  8) libreoffice-math
   9) libreoffice-postgresql-connector  10) libreoffice-sdk
   11) libreoffice-sdk-doc  12) libreoffice-writer

Anna valinta (oletus=kaikki):

Aiemmin olen tilannut LibreOfficen kaikilla mausteilla eli en ole kirjoittanut mitään valintakohtaan, ainoastaan painanut enteriä. No, sillä en sitten saanut yhtään mitään. Tällä kertaa ajattelin olla valikoivampi ja valitsin ensin numeron 12.

Ylläripylläri oli mukava - LibreOffice Writer asentui ja pikasilmäyksellä se näyttäisi jopa toimivan. Hurraa! Samalla metodilla sain asennettua myös vaihtoehdon nro. 2 onnistuneesti. Muita sovelluksia en LibreOfficessa juurikaan käytä, joten jätin ne sitten asentamatta. 

 Arch Linux ei ole pöllömpi Linux-distro ollenkaan :-)

Taitto-ohjelmatuttavuus Linuxille

Ubuntua käyttäessäni toimisto-ohjelmanani oli ensin OpenOffice ja sittemmin LibreOffice. Jostain syystä tässä Arch Linuxissa en ole ole LibreOfficea saanut kunnolla toimimaan.  Minulla se on kyllä asennettuna näiden steppien mukaisesti, mutta jostain kumman syystä ohjelma ei ole suostunut yhteistyöhön kanssani. Toimiiko se teillä muilla Arch Linuxin käyttäjillä, ja jos niin miten olette sen saaneet toimimaan? Kun aina ei jaksa/ ehdi säätääkään, niin olen nyt pienen pakon sanelemana tutustunut Calligra Suiten -ohjelmiin, lähinnä Calligra Wordsiin ja Calligra Sheetsiin, joilla olen pystynyt avaamaan ja jatkamaan LibreOfficella tekemiäni töitä. Calligra Suiten ohjelmat ovat kyllä yllättäneet minut positiivisesti, vaikka toki sitä tuttua LibreOfficea hiukan kaipaankin...

Äsken tein luovaa työtä virkkuukoukulla, ja halusin kirjata tekemäni asiat heti myös koneelle itselleni ohjeeksi myöhempää tarvetta varten. Tiedätte varmaan, että kun multitaskaa ja hyppelee hommasta toiseen kesken kaiken, eivät aivot ole ihan mukana aina :-) Niinpä minun tosiaan olisi pitänyt avata tuo Calligra Words -ohjelma, mutta avasinkin vahingossa Calligra Authorin. Niin tohkeissani olin noista virkkaussilmukoista, että en heti edes  huomannut avanneeni väärää ohjelmaa. Vahingossa auenneella taitto-ohjelmalla oli niin kivaa ja luovaa kirjoittaa käsityöohjetta ylös ja homma sujui näppärästi.

Kuvan ohje on vielä kesken, joten kirjoitusvirheitä saattaa tekstissä esiintyä :-)

Calligra Author on käsittääkseni melko uusi ohjelma, enkä tiedä miten se on saatavana muihin distroihin, mutta tähän Arch Linuxiin se on tullut Calligra-päivityksien mukana. Kuvat ja monet tekstit sekä muut "muodot" lisätään työhön laatikoina, joita voi hiirellä liikutella, käännellä ja sommitella haluttuun paikkaan ja muotoonsa. Se mikä harmitti Calligra Authorin käytössä oli, että se kaatuili vielä melko usein. Tallentaminen on siis valttia! Uskon ja toivon kovasti, että Calligra Authoria kehitettäisiin tulevaisuudessa voimallisesti, sillä se on mielestäni erittäin potentiaalinen taitto-ohjelma tutumman ilmaisen taitto-ohjelman eli  Scribuksen rinnalle tai sijaan. Ainakin ohjelman jujun tajusi heti, mitä ei ihan voi sanoa Scribuksesta. Nimittäin aina kun avaan sen, alan pohtimaan olisikohan Linuxille saatavana mitään mukavampaa taitto-ohjelmaa ;-)


EDIT 13.11.2013: Jaahas, syy miksi tuo Calligra Author -ohjelma vaikuttikin niin kotoisalta johtui siitä, että ohjelmathan ovat kuin kaksi marjaa - eri nimillä vain...

Kuvakollaasi Gimp 2.8:lla ja tahratesti Vanishilla

Minun täytyy tunnustaa, että en ole mikään kovin hyvä kuvankäsittelijä, etenkin kun vertaa meidän perheen muihin kuvankäsittelijöihin, jotka tuntevat Gimpin kuin omat taskunsa!

Tykkään tehdä kuvakollaaseja, mutta niiden tekeminen Gimpillä on tuntunut kovasti tuskalliselta. Niinpä olen tähän asti sulkenut ko. ohjelman ja tehnyt monet luovat työt iPadin pikkunäppärillä valokuvaohjelmilla.

Muutama viikko sitten sain Buzzadorilta (Buzzador on ilmainen palvelu, jonka jäsenet saavat testata ilmaiseksi tuoteuutuuksia ja palveluita. Buzzador-palvelun  jäsenet saavat tietoa sähköpostitse aina uusista kampanjoista, joihin he voivat hakeutua .) taas ilmaisen tuotepaketin testattavakseni, ja tällä kertaa tehtävänäni oli testata Vanishin tahranpoistotuotteita ja tehdä tahratesti valkoiselle kankaalle. Testin tulos piti sitten kuvata ennen-jälkeen kuvalla, jonka voi postata vaikkapa omaan blogiin.  

Ensin kuitenkin piti tehdä se varsinainen Vanish testi sotkea ja pyykätä....

Ruohoa, oliviiöljyä, ketsuppia, kahvia, kaakaota ja meikkiä - niistä on Ladynöritn kesä tehty, mutta hyvin näytti Vanish selättävän nämäkin tahrat ;-) 

Yläkuvien liinan tahrat ovat olleet jo pidempään pesua odottamassa (liina oli hautautunut pyykkikorin pohjalle..) . Liotin liinaa noin kuusi tuntia Vanish Oxi Action Crystal White -vedessä ja pesin sen jälkeen sitten vielä 40 asteen pesussa. Pesuaineen sekaan olin laittanut vielä 1/4 mitallista samaa Vanish -jauhetta kuin liotuksessa olin käyttänyt.

Myös miehen paita sai avun Vanishistä, kun siihen oli tullut, liekö hyttysen pistoksen vuoksi, pieni veritahra. Tässä tapauksessa kun verijälki oli melko tuore, niin ripottelin jauhetta hiukan tahralle ja ripsottelin päälle vettä. Hieroin vielä hiukan mitan pohjalla jauhetta tahran päällä ja laitoin paidan pesuun.

Ja sitten Gimpin kimppuun!

Onnekseni löysin netistä hyvät Adobe Photoshop-kollaasipohjat (templatet), joiden päälle oli helppo alkaa kuvakollaasia tekemään. Huomasin vasta jälkikäteen, että templateissa olisi ollut vaihe vaiheelta etenevät ohjeet myös Gimpille, mutta taisin itse tehdä silti hiukan toisin, kuin pohjien tekijä oli ajatellut...tässä versio, jolla itse nämä yllä olevat pyykkikuvat olen tehnyt:

• Zip-paketin purkamisen jälkeen valitsin ensimmäistä kuvaa varten Triptych.psd -tiedoston. 
• Sitten avasin kollaasiin tulevat  kolme kuvaa Gimpiin. Gimp 2.8:ssa kaikki avoinna olevat kuvat tulevat kivasti välilehdillä näkyviin, jolloin niiden välillä on helppo sukkuloida.
• Valitsin valikosta Valitse->Kaikki ja Muokkaa ->Kopioi
• Sitten siirryin takaisin Gimpissä avoinna olevaan psd-tiedostoon  ja valitsin tasoista Layer A:n. (Minä tottumattomana Gimpin käyttäjänä monesti kadotan tasot  näkyvistäni, mutta minulle on esikoiseni opettanut, että ne saa jälleen näkyville  Ikkunat -> Tasot -toiminnolla)
• Liitin kopioidun kuvan Layer A:n paikkaan, Muokkaa->Liitä valintaan -toiminnolla

Skaalaustyökalulla skaalasin kuvan Layer A:n kokoiseksi (tai tässä tapauksessa itse asiassa hiukan pienemmäksi, jotta voisin hyödyntää tason mustat reunat. 

• Tekstit lisäsin Gimpin tekstityökalulla ja lopuksi vielä piilotin turhat tasot kuvasta pois ja vein kuvan jpg-tiedostoksi Tiedosto -> Vie -toiminolla. 

Blenderillä videoita editoimaan osa 2

Kuten edellisessä postauksessa lupasin, kerron tässä postauksessa Linuxille, Windowsille ja Mac Os X:lle ilmaiseksi saatavasta videoeditointiohjelmasta nimeltään Blender 2.6.x.  GNU GPL -lisenssin alla levitettävä Blender on varsinaisesti 3D-grafiikan mallinnusohjelma, mutta siinä oleva Video Sequence Editor tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet tehdä ammattimaista videoeditointia ja vieläpä ihan ilmaisella ohjelmalla!
 

Koska kirjoittaen ohjeesta olisi tullut turhan pitkä, ajattelin tehdä aiheesta video-ohjeen, josta siitäkin tuli kyllä melko pitkä... Videossa opastan Blenderin VS Editorin perusteita eli mm. 

• Blender-ympäristön muuntaminen video-editoriksi
•  asetukset
• videoleikkeiden tuominen ohjelmaan
• hiukan siirtoefekteistä
• videoiden leikkaaminen
• äänien tuominen
• tekstien lisääminen 
• videoprojektin renderöiminen valmiiksi videotiedostoksi

Ryhtyäksesi tositoimiin, tarvitset tietenkin Blender 2.6.x -ohjelman, jonka voit käydä lataamassa ilmaiseksi Blenderin omilta sivuilta www.blender.org. 

Tekstien tekemiseen tarvitset lisäksi jonkin kuvankäsittelyohjelman. Itse käytin ilmaista, mutta todella monipuolista GIMP 2.8- ohjelmaa, jonka voit käydä lataamassa osoitteesta www.gimp.org .

Huomioithan videota katsellessasi, että en ole varsinaisesti mikään blenderasiantuntija, vaan opiskelen ohjelmaa vielä itsekin. Videon "oikokatselussa" huomasin myös, että sekoilin muutamassa kohdassa numeroiden kanssa eli sanoin toista, mutta kirjoitin toista, mutta seuraamalla ruudun tapahtumia, pysyt kuitenkin toivottavasti kärryillä, mitä missäkin kohdin tapahtuu ;-)

Ja tässä tämä video. Hyvää pääsiäistä kaikille!

Gimp saa lapset piirtämään

Muistan, kun pikkuveljeni oli 1990-luvulla pienenä poikana armoton muumifani. Niitä jaksoja hän veivasi VHS-kasetilta jatkuvasti, kun perheemme nauhoitti hänelle kaikki jaksot. Yhdessä jaksossa Pikku Myy ja Muumipeikko viettivät talvea ja opettelivat hiihtämään. Oikeastaan Muumipeikko opetteli hiihtämään ja Myy vain ryhtyi hiihtämään, kun sai sukset alleen. Olihan hän katsellut, miten Hemuli hiihtää.

Pikku Myy on oivallinen kuvaus lapsista, jotka vain ryhtyvät käyttämään työkaluja, kunhan heille ne tarjotaan. Youtube on sitten se kanava, josta oppia ammennetaan ja johon tuotokset usein ladataan.

Open Source on mahtava keksintö, sillä se mahdollistaa kaikille monia mahtavia työvälineitä aivan ilmaiseksi! Gimp on yksi hyvä esimerkki kaikkiin käyttöjärjestelmiin saatavasta hyvästä ja ilmaisesta kuvankäisttelyohjelmasta, josta taitavakin kuvankäsittelijä saa paljon iloa ja hyötyä.

Tässä siis vain pikaisesti kiitokset kaikille Open Source -ohjelmien parissa työskenteleville. Teette mahtavaa työtä!

Lopuksi vielä video lasten taituruudesta Gimpin käyttäjinä ja hyvää Halloweenia:

Tiedostojen esikatselu Ubuntussa

Yksi asia, jota Ubuntua käyttäessäni kaipailen on Mac Os X:n kätevä coverflow, jolla valokuvia ja tiedostoja on kätevä esikatsella. Löysinkin eilen nautilus gloobus flow -ohjelma, jolla Nautilukseen saa saman efektin. Tarkemmin tätä asiaa tutkiessani tulin siihen lopputulokseen, että tähän uusimpaan Ubuntuun sitä ei taida kannattaa asentaa ja että tuo projekti lienee hiipunut...(korjatkaa jos olen väärässä ;-)  )

Löysin kuitenkin Gloobussalta ohjelman nimeltään Gloobus preview, joka on asennettavissa kätevästi Ubuntun sovellusvalikoimasta. Asentamisen jälkeen voit valita hiirellä tiedoston tai kansion yksöisnapautuksella ja painaa välilyönti (space) -näppäintä.

Mutta milläkähän kansiossa olevia valokuvia voisi katsella coverflowmaisen kätevästi, sitä jään vielä pohtimaan...

Laskutusohjelma Linuxille

Eilen, juuri kun piti kirjoittaa pari laskua, kohtasin toisen vllasku-asennukseni kanssa omituisen tietokantavirheen, eikä laskun kirjoittamisesta sillä hetkellä tullut mitään. Niinpä tästä suivaantuneena aloin tähyilemään, josko löytäisin Ubuntuuni (12.04) jonkun toisen laskutusohjelman just in case. Erittäin pienen penkomisen jälkeen löysinkin mielenkiintoisen laskutusohjelman nimeltään T-lasku. T-lasku on samalta tekijältä (Tommi Helineva), kuin hyväksi havaittu kirjanpito-ohjelma nimeltään Tilitin. T-lasku on ostettavissa  Linuxin ilmaisversion lisäksi myös Windowsille edulliseen hintaan.T-laskun päivityksiä voi seurata tästä syötteestä.

T-laskussa on paljon hyviä ominaisuuksia, kuten SEPA-yhteensopiva laskupohja, moniyrityskäyttö, verkkokäyttö ja Finvoice-verkkolaskutus. Ohjelma on asennettavissa Linuxeihin TAR-pakettina tai deb-pakettina osoitteesta: http://helineva.net/deb/pool/main/t/t-lasku/.

Salasanan palauttaminen VLLaskussa

No kaikkea sitä voi yrittäjän arjessa sattuakin! Olin siirtämässä VLLaskujärjestelmääni läppäristä eilen asentamaani Ubuntun LAMP-ympäristöön. Läppäristä olevasta tietokannasta olin ottanut kopion ja tehnyt  VLLaskun config.php:n mukaiset kannat Ubuntuun. Kaikki sujui kuin tanssi, paitsi, että en päässytkään yllättäen kirjautumaan laskutusjärjestelmääni! Minähän pidän kaikki salasanani KeePassX-nimisessä lompakkoohjelmassa, ja siksi en enää ollenkaan muista ulkoa noita 20 merkkiä pitkiä turvallisia salasanojani. Luonnollisesti olin siis kopioinut KeePassX:n salasanakannankin Ubuntuun, joten salasanojen piti olla ihan ajantasalla kummassakin koneessa.

Jostain käsittämättömästä syystä VLLaskun salasana oli korruptoitunut/muuttunut (olinkohan sitten tallentanut jonkun muun salasanan vahingossa sen päälle?) KeePassX:ssä. Laskutusjärjestelmäni ei auennut myöskään läppärissä. PhpMyAdminista selvisi, että VLLasku kryptaa käyttäjien salasanat, mikä on tietenkin erittäin hyvä asia, paitsi silloin kun on hätä kyseessä ;-) Hetken aikaa raavin päätäni oikein tosissani, kunnes vihdoin keksin keinon, jota kokeilla. Näin jälkikäteen mietittynä asian olisi voinut tehdä varmasti vieläkin yksinkertaisemmin, joten kerron ensin, miten itse tein ja mikä pelasti tilanteen ja sitten vielä toisen nopeamman, mutta käyttännössä testaamattoman tavan tehdä tämä sama asia.

Tapa A eli pitkän kaavan mukaan:

VLLaskuohjelman mukana tulee skriptitiedosto nimeltään create_database.sql. Tällä tiedostolla luodaan ohjelmaa asennettaessa kantaan kaikki VLLaskun tarvitsemat taulut oletussisältöineen.

Loin ensin PhpMyAdminilla testitietokannan, johon toin kaikki 15 taulua ajamalla create_database.sql-tiedoston. Sitten otin  dumpin  (kopion) vain taulusta nimeltään vllasku_users. Sen jälkeen avasin ajantasaisesta laskutusjärjestelmästä ottamani varmuuskopion tekstimuokkaimeen (Gedit tai Texture) ja etsin tiedostosta kohdan:

-- Vedos taulusta `vllasku_users`
--

INSERT INTO `vllasku_users` (`id`, `deleted`, `name`, `email`, `login`, `passwd`, `type_id`) VALUES
(1, 0, 'Administrator', '', 'admin', 'tässä kohdassa on salasanarimpsu', 2);

--

Tästä lohkosta löysin admin-käyttäjätunnuksen ja sen perästä pitkän MD5 salauksella toteutetun salasanan. Avasin myös tuon vll_users -taulusta ottamani dumpin tekstimuokkaimeen ja etsin siitäkin saman kohdan ja kopioin siellä olevan pitkän kryptatun salasanan. Sitten siirsin sen laskutusjärjestelmän tietokantadumpin INSERT INTO `vllasku_users` -lohkoon paikalleen. Tallennus!

Tämän jälkeen palasin PhpMyAdminiin ja tuhosin sekä tuon äsken tekemäni testitietokannan että laskutusjärjestelmän kannan, jossa oli  se korruptoitunut salasana. Loin laskutusjärjestelmälle uuden tietokannan ja ajoin tuon äsken muokkaamani tietokantadumpin sinne.

Sitten onnekseni sain huokaista helpotuksesta, sillä pääsin sisään laskutusjärjestelmääni VLLaskun oletustunnuksilla admin admin.

Tapa B eli lyhyempi kaava:

Nyt näin jälkikäteen mietin, että oliko vllasku_users -taulusta ottamani dump vain turha välivaihe. Olisinko voinut kopioida laskutusjärjestelmän tietokantadumpiin suoraan create_database.sql -tiedostosta kohdan:

INSERT INTO vllasku_users (id, name, email, login, passwd, type_id) VALUES (1, 'Administrator', '', 'admin', md5('admin'), 2);

Niin, mitä tästä nyt sitten oppisi? Ainakin sen, että salasanoille voi lompakossakin käydä joskus ohraisesti, joten siitä salasanatietokannastakin kannattaa olla useita eri varmuuskopioita. Toisekseen opin nyt sen, että VLLaskussakin salasanan voi resetoida, mutta tällöinkin kannattaa olla varmuuskopion varmuuskopio tietokantadumpista, että ei vahingossa sössi juttua ihan lopullisesti. Loppu hyvin, kaikki hyvi ja jälleen voin taas laskuttaa ;-)

P.s. Keksin vielä yhden tavan, jolla oletussalasana tai mikä tahansa salasana voidaan laittaa tuohon tietokannanpalautusdumppiin. Nimittäin täällä  voit käydä tekemässä vaikkapa sanasta admin MD5 salatun  ja lisätä se sitten vain tuohon: Vedos taulusta `vllasku_users` -kohtaan ja ajaa sitten PhpMyAdminilla dumppi kantaan.

Hatunnosto Ubuntun kehittäjätiimille!

Viikonloppuna järjestelimme vähän tietokonepöytiä ja päivitimme kaikkien työpisteisiin (=lapset ja me aikuiset) uudet työtuolit. Nuorimmalle tyttärelle asensin myös 32-bittisen Ubuntu 12.04 LTS:n miehen hehkutuksesta innostuneena. Hän oli jo aiemmin johonkin työläppäriinsä sen asentanut ja kehui sitä kovasti. Koska Ubuntun asentaminen on niin helppoa (se on vain positiivista, että enää ei tarvitse olla niin nörtti Linuxin kanssa pärjätäkseen ;-) ), päätin  päivittää myös vanhanaikaiseksi jääneen Ubuntu 10.04 LTS:n tähän kaksi numeroa isompaan versioon - itselleni 64-bittisenä.

Huomaa, että Ubuntun kehittäjät ovat nähneet kovasti vaivaa ja lopputulos on hiotun oloinen. Ubuntu 12.04 LTS:n myötä voin sanoa Ubuntun todellakin olevan Linux, joka on käytettävyydeltään yhtä helppo kuin Mac Os X tai Windows. (Onko Windows helppokäyttöinen? Meidän talosta löytyy Windows XP vain yhdestä miniläppäristä, jota meistä jokainen inhoaa. Miniläppärirousku kaatuilee ja kenkkuilee, tosin osasyynä voi olla myös se, että tietokonelaite on itsessään tosi mopo. No, joka tapauksessa olen onnistunut nyt elämään lähes kahdeksan vuotta ilman Windowsia, joten en oikein osaa  XP:tä käyttää. Windows 7 voi ollakin jo ihan hyvä järjestelmä, mutta Vistasta en ole kuullut kovinkaan paljon kauniita sanoja yrittäjäkollegoilta.) 

Omakohtaiset kokemukseni Ubuntu 12.4 LTS:stä näin tuoreeltaan

Ensin huonot:

• Google ei ole tehnyt Drivestä Linuxille lainkaan ohelmaa, joten Driveä on Linux-ihmisten käytettävä joko selainpohjaisesti tai sitten tehtävä jotain viritelmiä, jotka eivät välttämättä toimi. Pilviasioissa Linux-käyttäjien kannattaa suosia Ubuntu Onea/DropBoxia, jotka toimivat kuin unelma (Ubuntu One Windowsisssakin, olettaisin?)
• Google ei tee enää Picasastakaan Linux-versiota, mikä on sääli, sillä olen käyttänyt ohjelmaa Linux-koneissani ahkerasti ja pitänyt ohjelmasta kovasti. Windowsin Picasaa voisi varmasti käyttää Winen avulla, mutta mieluiten etsin jonkin toisen ohjelman sen tilalle.
• Harmikseni tässä Ubuntussa tulee melko usein ilmoituksia järjestelmän sisäisestä virheestä ja virheraportoinnin lähettämisiä. Toisaalta tämä on ihan luonnollista, sillä uusien versioiden kanssa kaikilla kehittäjillä, käyttöjärjestelmästä riippuen, on aina kiire. Oireet korjaantunevat päivitysten myötä muutamien kuukausien aikana.  

Sitten hyvät:

• Ulkoasu on aivan mahtava - sellainen sopivasti karkkinen, mutta silti toimiva mopommankin koneen kanssa. Ubuntu 12.04 LTS on käyttöjärjestelmä, jota varmasti ihan jokainen osaa ja oppii käyttämään.
• Unity-valikko, josta näkee viimeksi käytetyt ohjelmistot ja josta voi etsiä asennettuja ohjelmia, on todella hyödyllinen ja helppokäyttöinen. 
• Ubuntun sovellusvalikoima on Synaptic-pakettienhallintaohjelmaa kätevämpi. Sovellusvalikoiman avulla ohjelmien asentaminen ja poistaminen käy kätevästi. Valikoimassa on myös helppo selata ja tutustua uusiin ohjelmiin ja ohjelmista annettuihin arvosteluihin.
• Ubuntu on vihdoikin alkanut myös hiukan kaupallistumaan - sovellusvalikoimasta löytyy jopa maksullisia ohjelmia/palveluita - mikä on mielestäni hyvä asia. Kaupallisuus antaa Ubuntu-projektille virtaa ja tekee Linuxista entistä vakavammin otettavan työpöytäkäyttöjärjestelmän.
• Googlen vetäytymisestä huolimatta Ubuntuun on saatavana paljon hyviä ohjelmia ja Ubuntu on viruksilta vapaa, jämäkkä  käyttöjärjestelmä. Siispä hatunnosto Ubuntun kehittäjätiimille!

iCloud ja Android vol 2

16.10.2011 haikailin viimeksi iCloudin perään. Tämän jälkeen olen ollut erittäin tyytyväinen virittelemääni Google-orientoituneeseen "pilvijärjestelmääni".

Tässä kuitenkin hiukan päivityksiä tuohon systeemiini, sillä SugarSync lopetti yllättäen yhteistyönsä Lionin kanssa. Yhteystiedot, sähköpostit, kuvat ja videot sekä dokumentit ovat käytettävissä sekä Airissa että Android -puhelimessani Googlen sovellusten avulla.

Musiikin synkronoimiseen minulla ei oikein viimeksi ollut mitään erityistä ideaa, mutta koska SugarSync ei enää toimi, jouduin suuntaamaan katseeni taas DropBoxin puoleen (joka ei oikein aluksi toiminut Lionin kanssa). DropBox on SugarSynciä parempi siinäkin mielessä, että se on käytettävissä myös Linuxin kanssa - mahtavuutta!

Torstaina esikoisemme oli lähdössä kevätretkelle ja halusi välttämättä uunituoreen Robinin levyn ZTE Bladeensa bussimatkoja varten. Hänen kännykkänsä on siitä hankala tapaus, että se ei oikein juttele minkään piuhan, joten tähän asti olemme siirtäneet yksittäisiä kappaleita bluetoothin kautta kännykkään harvakseltaan. Kokonaisen levyn siirtäminen bluetoothilla tuntui kuitenkin melko työläältä vaihtoehdolta, joten latasimme Marketista tytölle  DropBoxin aikomuksenamme käyttää sitä musiikin siirtämiseen. Tytölläni on kannettavassaan Mac Os X Snow Leopard ja DropBox -sovellus. Itunesissa muokkasimme Robinin kappaleet mp3-muotoon ja siirsimme ne DropBoxiin. Yllätys oli melkoinen, kun musiikki oli kuunneltavissa DropBoxin kautta streamingina, mitä ominaisuutta tytär oli sitten bussimatkallaan kiinteällä mobiilikaistallaan hyödyntänytkin.

Toinen positiivinen yllätys oli, että DropBoxiinkin on nyt ilmestynyt ominaisuus, joka lataa valokuvat ja viedeot automaattisesti DropBoxiin. Enää ei siis ole välttämätöntä käyttää Googlea tähän.

DropBox on ilmainen, mikäli 2 gigan virtuaalinen levytila on riittävä. Suosittelen DropBoxia lämpimästi sen helppokäyttöisyydenkin vuoksi. Hae ilmainen DropBox tästä!

Salasanat järjestykseen

"Jaahas, mitkähän ne olivat tämän palvelun tunnukset...Millekäs paperilapulle minä ne pistin...Vai onkohan se se sama salasana, jonka minä yleensä pistän kaikkiin...". Tällaista monologia kävin usein, ennenkuin mieheni esitteli minulle erittäin kätevän tavan pistää kaikki salasanat järjestykseen ja nostaa samalla omaa tietoturvaa pitkillä ja vaikeasti muistettavilla (=vaikeasti myös hakkeroitavilla) salasanoilla. 

Salasanakirjasto avautuu tietenkin avaimella eli avainnipussa kätevästi kuljetettavalla, laadukkaalla usb-tikulla.

Vastaus salasanahässäkkään on ilmainen ohjelma nimeltään KeePassX, joka on saatavana Linuxille, Macille ja Windowsillekin.

KeePassX -ohjelmaan luodaan salasanoille 256-bittisesti salattu tietokanta, johon tallennetaan käyttäjätunnukset, salasanat, palveluiden nettiosoitteet yms. tiedot. Tietokantaa luodessa voidaan määritellä, avataanko KeePassX-tietokanta salasanalla, avaintiedostolla vai molemmilla. Itse olen tallentanut avaintiedoston laadukkaaseen, avainnipussa kätevästi kuljetettavaan Lacien usb-tikkuun. Tietenkin kannattaa siten ottaa varmuuskopio sekä KeePassX-tietokannasta että avaintiedostosta johonkin CD-levylle (mutta ei tietenkään samalle levylle molempia!!!!) .

Jos aikoo käyttää KeePassX-tietokantaa myös muissa koneissa, tulee se kopioda kaikkiin niihin koneisiin, jossa sitä käyttää. USB-tikulla kuljetettavalla avaintiedostolla saa sitten auki nuo kaikki kopiot tietokannasta. Aina kun jollain koneella muuttaa/lisää uuden tietueen tietokoantaan, tulee muutettu tietokanta tietenkin kopioida myös niihin muihin tietokoneisiin, että käyttäjätunnukset ovat ajantasalla kaikissa koneissa.

Käyttäjätunnukset ovat kätevästi käytettävissä kun painaa käyttäjätunnuskuvaketta, joka siirtää salasanan leikepöydälle, josta sen voi kopioda palvelun käyttäjätunnuskenttään. Sama homma salasanan kanssa, joka siirtyy leikepöydälle avainpainiketta napsauttaessa. KeePassX antaa salasanojen olla leikepöydällä tietoturvasyistä vain noin minuutin verran. Pitkiä salasanoja ei siis tarvitse muistaa - eikä edes välttämättä nähdä.  Silmä-ikonilla käyttäjätunnustietoja voi kuitenkin katsella, jos ne tarvitsee vaikka kirjoittaa mobiililaitteeseen...



KeePassX-ohjelman salasanageneraattorilla voi luoda myös vaikka kuinka pitkiä, vaikeasti muistettavia ja monimutkaisia salasanoja, mikä lisää tietenkin entisestään omaa tietoturvaa.

Lion

Katselinpa eilen sitten Applen sivuilla olevaa broadcast-videota Lionista ja iCloudista (ne iPad ja iPhone-jutut hyppäsin yli, koska en omista ko. laitteita, mikä sinänsä on harmi ;-)  ). Hienosti Applen ihmiset esittelivät Steve Jobsin johdolla uutuuksia ja pakko myöntää, että tuo Lion on kyllä saatava pikimmiten omaankin koneeseen, niin uskomattomalta se vaikutti.

Mac Os X Lionissa on 250 uutta ominaisuutta, joista kymmenen tärkeintä tai käyttäjälle näkyvintä esiteltiin Applen Wordlwide Developer Conferencessa San Franciscossa 6.6. Nuo kaikki kymmenen ominaisuutta näyttävät vievän kyllä tietokonetyöskentelyn taas ihan uusille urille.

Itseäni viehättää ajatus siitä, että Apple lähentää kannettavat tietokoneet mobiililaitteiden kanssa tuoden mobiililaitteista tuttuja pyyhkäisy, suurennus jne. ominaisuuksia myös kannettaviin tietokoneisiin. Myös ajatus siitä, että kannettavan näyttö hyödynnetään viimeistäkin nurkkaa myöten sovelluksissa, joita Lionissa voi kätevästi käyttää koko ruudulla ja vain pyyhkäisyllä voi siirtyä takaisin vaikkapa työpöydälle ja takaisin sovellukseen.

Eikä hassummalta vaikuta tuo Autosave-toimintokaan, joka tuo mm. Pagesiin nerokkaan versionhallinnan. Uudessa versionhallinnassa voi selata ja muokata Pages-tiedoston versioita TimeMachinen kaltaisessa näkymässä.

AirDropillekin varmasti löytyy käyttöä, sillä ainahan tiedostoja pitää siirtää koneelta toiselle ja se usb-tikkujumppa tuntuu kyllä aika tylsältä nykyään. AirDropissa tiedostot siirretään asiaankuuluvasti salatusti ja tietoturvaa on muutoinkin pyritty Lionissa lisäämään.

Lion julkaistaan kuluttajille heinäkuussa 2011 ja sen voi ladata ainoastaan App Storesta. Hintakin on kohdillaan 29,99 dollaria :-)

Lion yhdistettynä syksyllä julkaistavan iCloudin kanssa on kyllä sellainen paketti, että seuraavaksi puhelimekseni harkitsen kyllä vakavasti iPhonea ja olisihan se iPadikin ihan kiva....

Laskutusohjelma Linuxille ja Macille

...ja tietenkin myös Windowsille.

Toukokuussa 2009 hehkutin PkLaskun kätevyyttä ja ilmaisuutta. PkLasku toimi vielä hyvin ALV-muutosmyllerryksessäkin,  koska laskua tehdessä kirjoitettiin ALV-prosentti aina käsin. Nyt kun laki määrittelee, että laskussa tulee olla tilinumeron sijaan tai lisäksi myös IBAN yms. tunnukset, jäi PkLasku vähän vanhanaikaiseksi (tai sen lähdekoodia olisi pitänyt alkaa puukottamaan). Niinpä lähdin sitten taas jälleen kerran etsimään uutta laskutusohjelmaa ja ilokseni sellaisen - ja vieläpä ilmaisen - löysinkin!

VLLasku on avoimeen lähdekoodin perustuva, hyvin paljon PkLaskun tyylinen (ellei peräti samasta koodista jatkokehitetty) laskutusohjelmisto. PkLaskun tavoin se on verkkopohjainen eli tarvitsee toimiakseen AMP-ympäristön (apache, mysql ja php). VLLaskuun voi laittaa usean laskutusyrityksen tiedot. Laskut voidaan ohjelmassa ryhmitellä avoimiin, lähetettyihin, maksettuihin, mitätöityihin, huomautuslaskuihin ja perintään menneiksi. Laskuja voi selailla myös Raportit-välilehdessä erilaisilla suodattimilla esim. asiakkaan ja/tai laskun tilan mukaan. VLLasku tekee laskusta selkeän ja tulostaapa laskuun myös viivakoodinkin. Viitenumeroa ohjelmisto ei osaa tehdä, mutta sen voi luoda vaikkapa Nordean viitelaskimella.

Itse asensin VLLaskun MacBookiin. Ohjelmiston tarvitseman AMP-ympäristön asensin lähes yhdellä napinpainalluksella käyttäen MAMPia.

Tuplat pois

Sekä ihmisen asuntoon että tietokoneeseen pätee sama asia eli olipa asunto tai tietokoneen kovalevy miten tilava tahansa, täyttyy tila hetkessä. Yksi kovalevyn täyttäjistä on tiedostoduplikaatit, joita syntyy melko helposti esimerkiksi valokuvista ja mahdollisista varmuuskopion varmuuskopioista - ainakin minun kaltaisellani hamsterilla :-)

Fdupes on komentoriviltä ajettava tuplatiedostojen etsijä, joka on saatavilla myös Mac Os X:ään. Ohjelma laskee määrätystä tiedostosta kaikkien tiedostojen md5 hashin vertaillen niitä toisiinsa. Koska jokaisella tiedostostolla on oma uniikki hash-numeronsa, löytää ohjelma tipitarksti kaikki tuplat.

Alla olevalla syntaksilla fdupes etsii kaikki duplikaatit määritellystä hakemistosta ja tekee listan kotikansioon duplikaatit.txt -tekstitiedostoon. Täältä on sitten helppo poimia komentoriville tai Nautilukseen/Finderiin ylimääräiset tiedostot poistettaviksi.

fdupes -r /etsittävä/hakemisto > duplikaatit.txt

Graafisesti tuplatiedostojen etsiminen onnistuu Ubuntussa myös Fslint-ohjelmalla. Itselläni tosin ei nyt jostain syystä tuo ohjelma toimi delete-toiminnoltaan - muutoin kylläkin.

Lista hyviksi havaituista Linux-ohjelmista

Kun latailee ja testailee eri ohjelmia, niin helposti linux-jakelua vaihtaessa unohtaa, että mitkä olivatkaan ne hyviksi testatut ohjelmat. Tämän vuoksi kokosin listan näistä ohjelmista omalle sivulleen. Lista elää koko ajan.

Näyttävä kuvagalleria iPhotoa hyödyntäen

Netti on pullollaan monia hienoja kuvapalveluja, joilla voi välittää omat valokuvansa tuttavien ja sukulaisten katseltaviksi. Olen jotenkin "omituinen " tapaus, sillä en mielelläni lataile kuviani mihinkään palveluun vaan haluan pitää omat kuvani omalla palvelimellani ns. omassa hallussani ;-) Siksipä tänään metsästin netistä itselleni sopivaa galleriaratkaisua. Monia mielenkiintoisia flash-sovelmia tulikin vastaani, mutta opensource Polaroid Gallery miellytti silmiäni eniten.

Polaroid Galleryn tyyliin kuuluu, että valokuvat matkivat polaroid-kuvia ollen neliön muotoisia. Tämä aiheuttaa tietenkin lisänäpertelyä ja illan mittaan kehittelin itselleni mahdollisimman sutjakan tavan rakentaa galleriaa yhteistyössä iPhoton '09:nkanssa. Ohjeet pätevät käsittääkseni myös iPhoton '08 -versioon.

1.) Lataa iPhotoon SimpleViewer -plugin .

2.) Hae ja pura Polaroid Gallery koneellesi.

3. ) Luo iPhotossa albumi kuvan osoittamalla pluspainikkeella ja raahaa halaumasi valokuvat albumiisi.

4.) Seuraavaksi muokataan valokuvat iPhotossa neliön muotoisiksi. Valitse siis muokattava kuva ja paina kynä-painiketta.

5.)

Valitse muokkausvalikosta rajaustyökalu.

6.) Valitse rajauksen muodoksi neliö ja kohdista neliö kuvassa mieleiselläsi tavalla. Paina tämän jälkeen Käytä -painiketta ja sen jälkeen Valmis-painiketta. Toista muokkaukset albumin muidenkin kuvien kanssa.

7. Valitse kaikki albumisi kuvat ja Avaa Arkisto > Vie.

8.) Valitse välilehti Simple Viewer. Gallery Typeksi vaikka Postcard Viewer. Klikkaa seuraavaksi Options -painiketta ja anna valokuvillesi maximum image Width ja Height (itse laitoin 450 x 450 px) ja valitse Accept. Tämän jälkeen paina Vie -painiketta ja toimi annettujen ohjeiden mukaan tehdäksesi Posctcard Viewer -galleryn (mikä sekin on ihan hieno, tiedä vaikka olisit tyytyväinen jo siihen ;-) ).

9.) Nyt luomassasi galleria-kansiossa sinulla on kansio nimeltään images, jossa on kaikki galleriaan tulevat valokuvat. Kopio/siirrä valokuvat ja purkamaasi Polaroid Gallery kansion sisällä olevaan _pics -hakemistoon. (Halutessasi voit nimetä valokuvat uudestaan.)

10.) Avaa photos.xml esim. texturiin tai Dashcodeen. Tässä oman galleriani xml-koodi. Gallerian kuvat on otettu kesälomareissultamme Herra Hakkaraisen Talosta.

version="1.0" encoding="utf-8"?>

<photos>

<photo desc="Hauska naulakkoidea" url="_pics/1.JPG" />

<photo desc="Pyöreän pöydän ritarit" url="_pics/2.JPG" />

<photo desc="Pohjolan kiukkuinen Akka" url="_pics/3.JPG" />

<photo desc="Kuka lohduttaisi pientä hiirtä" url="_pics/4.JPG" />

photos>

iPhotossa on mukavaa muokata valokuvia, sillä alkuperäiset kuvat eivät häviä. Jos haluat nettialbumin jälkeen palauttaa iPhotossa luomasi neliön malliset kuvat takaisin alkuperäisiksi valitse kaikki albumisi kuvat ja napsauta hiiren oikeasta painikkeesta ja valitse valikosta Palaa alkuperäiseen.

PkLasku on kätevä

Taannoin asensin käyttööni PkLaskun ja olen ollut siihen enemmän kuin tyytyväinen. Jos vain muistaa tehdä esim. phpmyadminilla PkLaskun tietokannasta varmuuskopion, on siirtyminen järjestelmästä toiseen kätevää eikä kaikkia laskuja tarvitse naputella uudestaan. Paras varmuuskopio tässäkin asiassa taitaa olla se, että tulostaa laskut myös itselleen kansioon paperiversiona ;-) PkLaskua käyttävän yrittäjän ei tarvitse olla sidottuna mihinkään tiettyyn käyttöjärjestelmään vaan se toimii missä tahansa ympäristössä.

Nyt kun olen mitä luultavammin siirtymässä Ubuntun käyttäjäksi Opensusesta, niin jouduin asentamaan pklaskun tähän ympäristöön. Noudattelin melko tarkkaan Asmo Koskisen ohjetta asentamisesta, paitsi että Webminin sijaan olen tottunut käyttämään phpmyadminia.

Asentaessani phpmyadminia päädyin ensin sellaiseen tilanteeseen, että en kyennyt näkemään koko ohjelmaa/var/www -tiedostossani. Mutta tässä vielä pikanopeasti, miten sain phpmyadminin koneellani toimimaan:

1. Asenna phpmyadmin komennolla:   sudo apt-get install phpmyadmin

2. Saadaksesi sen toimimaan apache2:ssa avaa /etc/apache2/apache2.conf komennolla sudo gedit /etc/apache2/apache2.conf ja lisää sinne seuraavanlainen rivi:
   

   Include /etc/phpmyadmin/apache.conf

3. Käynnistä apache uudestaan komennolla
   

   Include /etc/phpmyadmin/apache.conf

Varmuuskopiointia

Olen ollut hiukan uhkarohkea. Uusi Linux-koneeni on hyrrännyt nyt tammikuusta asti ilman, että olisin kertaakaan ottanut sinä aikana ahkroimistani tiedostoista mitään varmuuskopiota. Koska uusikin levy voi mennä rikki tai mitä tahansa muuta voi tapahtua, ajattelin paneutua hiukan varmuuskopioimiseen.

Mac Os X Leopardissa (jota minulla ei koskaan omassa koneessani ole ollut, mutta jota olen läheltä päässyt seuraamaan) minua kiehtoi eniten helppo varmuuskopioiden ottaminen. Mac Os X Tigerissä hoidin varmuuskopioinnin melko kätevästi USB storageni mukana tulleella Memeon LifeAgent-ohjelmalla.

Linuxiin on olemassa paljonkin järeitä varmuuskopiontiohjelmia, joita pääosin käytetään komentoriviltä. Graafisten varmuuskopiointiohjelmien löytäminen sen sijaan oli vähän vaikeampaa. Iloiseksi yllätyksekseni huomasin, että Linuxille olisi jopa vastine Applen Time Machinesta. Se on nimeltään FlyBack. Yritin tätä asentaa omalle koneelleni, mutta asentaminen jäi uupumaan jostain kirjastoista, joita en OpenSuse 11.1:lle löytänyt. Mutta te, jotka käytätte Debiania, Ubuntua tai Fedoraa - kannattanee kokeilla FlyBackia.

Koska en saanut asennettua FlyBackia enkä jaksanut asian kanssa kovinkaan kauaa painiskella, suuntasin katseeni komentoriviohjelmaan nimeltään Rsync. Senhän saa kätevästi automaattiseksi vaikka cronilla. Halusin kuitenkin tehdä varmuuskopioinnin käsin ja vielä vähän googlattuani, löysin graafisen liittymän Rsyncille.

Grsync

Graafisesti Rsynciä käyttävällä Grsyncissä voi luoda erilaisia varmuuskopiointisessioita. Sessioissa voidaan valita erilaisia parametrejä riippuen varmuuskopioinnin tarpeesta. Joskus esimerkiksi on hyvä, että olemassa olevat tiedostot jätetään varmuuskopioinnissa huomioimatta. Itse laitoin moniin sessioihini päälle valitsimen, joka loi muuttuneista tiedostoista backupin, jolloin muuttuneiden tiedostojen aiemmatkin versiot ovat vielä tallessa. Kun sessiot on kerran tehnyt, tallentuvat ne kätevästi ohjelmaan, jolloin varmuuskopiominen on ihan näppärää. Kunhan sen vain muistaa tehdä!

Grsyncin asensin ihan vain YAST2:lla.

7z

Vaikka olen touhunnut pitkään tietotekniikan parissa, niin silti en ole vielä koskaan törmännyt tiedostopäätteeseen 7z. Tänään sitten tapasin tuon tiedostopäätteen ja ajattelin ensin sen olevan vitsi, virus tai joku muu. Google kuitenkin antoi tähänkin vastauksensa ja pikaisesti sainkin tämä oudon pakkausformaatin auki. Afterdawn tiesi kertoa, että 7z on lyhenne sanasta 7-zip, joka on avoimen lähdekoodin formaatti. Pakkausteholtaan 7z on paljon parempi kuin suosituimmat kilpailijansa rar ja zip. Linuxille on tarjolla useita erilaisia ohjelmia, jolla seitsemän zetat saa auki, mutta itse asensin YAST2:lla komentoriviltä käytettävän p7zip -ohjelman.

Tiedosto.7z puretaan p7zipillä samaan hakemistoon jossa purettava tiedosto itsekin sijaitsee komennolla:

7z x Tiedosto.7z

OpenOffice 3 ja kirjekuoret

Nyt kun lasku on onnistuneesti kirjoitettu Pklaskulla ;-) , niin on aika tulostaa lähetykselle kirjekuori. Sen teen OpenSUSE 11.1:n mukaan paketoidulla OpenOffice 3:lla. Monet yrittäjät suosivat tietenkin osoitetarroja, mutta niistä en itse pidä oikeastaan yhtään, koska jokainen osoitetarra-arkki on erilainen ja sitten sitä saa säätää. Kirjekuoret ovat yleensä enemmän standardeja.

Avaa OpenOffice. Valitse valikosta Lisää.


Valitse Muotoilu -välilehdeltä löydät asettelut kirjekuoren mallia varten (kohdasta Koko > Muotoilu). Samalla välilehdellä voit myös numeerisesti määritellä saajan ja lähettäjän marginaalit kirjekuorella.


Tulostin -välilehdellä voit määritellä erikseen tulostamiseen liittyviä asioita.






Kirjoita kirjekuorivälilehdelle Saajan, ja halutessasi myös lähettäjän, tiedot. Paina Lisää -painiketta ja nyt kirjekuoresi on tulostamista vaille valmis! Tietenkin voit vielä muokata kuortasi, jos tarvitset. Voit esimerkiksi siirtää saajakenttää klikkaamalla kentän reunuksia ja siirtämällä hiirellä haluamaasi suuntaan.