Hyvästi Ubuntu!

No enpä olisi uskonut, että kirjoitan joskus yllä olevan otsikon tänne blogiini, mutta näin on nyt vain käynyt. Enää en aio käyttää Ubuntua, sillä sen tietoturva on alkanut huolestuttaa minua, etenkin kun nyt olen tutustunut tähän aiheeseen enemmän.

Koko distron vaihtamisepisodi alkoi siitä, kun Ubuntu 13.04:n kanssa ilmeni nettiongelmia. Välillä se mokoma kadotti netin kokonaan, välillä netti toimi perussivuissa, mutta ei esimerkiksi Youtubea käyttäessä. Yritin konffailla ja säätää, mutta mikään ei kyllä tuntunut tepsivän. Ajattelin downgradea Ubuntun 12.04 LTS -versioon, mutta sitä ennen tutkin mitä muita distroja olisikaan saatavilla. Testailu oli hauskaa. Tutustuin kahteen eri Linux-distroon niiden liveversioilla: Pear Os 7:aan ja PuppyLinuxiin.

 Jos kaipaat PC-koneeseesi applemäistä tuntua, niin testaapa ranskalainen Pear Os. Tässä livejakelussa netti ja jopa Youtube toimivat minulla heittämällä. Pear Os Linux pohjautuu Ubuntu-jakeluun, joten senkin puolesta se olisi ollut kiva käyttöjärjestelmä, paitsi että minua haittasi se liika Applen matkiminen. Haluan Linuxin, kiitos.

Seuraavaksi päätin ottaa selvää PuppyLinuxista. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kätevä ja kevyt distro, joka teki minun melko nopeasta tietokoneestani vieläkin nopeamman. PuppyLinuxin "mainospuheissa" sanottiinkin, että distro on niin kevyt, että se voi puhaltaa vanhemmankin tietokoneen henkiin! Nettini toimi tässäkin moitteetta ja olin jo lähes lähtökuopissa asentaa sen, mutta sitten en oikein ymmärtänytkään, että miten PuppyLinuxiin saa asennettua esim. Blenderin tai Gimpin uusimmat versiot. Jostain syystä en sitten ehtinyt perehtyä tähän asiaan tarkemmin, sillä törmäsin silmäni avaavaan tietoon.

Tietolähteen mukaan Ubuntu ei olekaan enää käyttäjän tietoturvaa niin paljon arvostava Linux-vaihtoehto. Se ei ole kuulemma ollut sitä enää vuoden 2011 jälkeen, jolloin Ubuntu esitteli Unityn. Ubuntun käyttöliittymä kerää kaikki käyttäjän näppäinpainallukset ja lähettää ne Canonicalin palvelimille, josta ne säilyttämisen lisäksi lähetettäneen peräti heidän yhteistyökumppaneilleen. Tämä kaikki tapahtuu ilman hyväuskoisen käyttäjän suostumusta. Voitte lukea tästä enemmän Muktwaresta tai journalisti  Swapnil Bhartiya Google+ kommentista ja tehdä omat johtopäätöksenne. Monille muille Linux-distroille (mm. Opensuse ja Arch Linux ) käyttäjän tietoturva on tärkeää ja toivottavasti myös Ubuntu vaihtaa pian suuntaa parempaan. Ubuntun muut versiot, kuten Kubuntu, lienevät ihan ok, kun näissä ei Unityä ole. Tämän tiedon valossa en nyt itse ainakaan uskalla enää Ubuntua käyttää, enkä suosittele sitä muillekaan, niin mukava distro kuin se onkin. Seurailen tilannetta, josko jotain positiivista näkyisi :-)

Ja mihin Ubuntuni sitten vaihdoin? No, tällä hetkellä koneessani hyrrää Arch Linux, ja ainakin toistaiseksi olen ollut distroon erittäin tyytyväinen. Arch Linux ei ole niin helppokäyttöinen kuin Ubuntu, mutta varmasti pärjäilen. Linux-tietämys taas laajenee, kun asioita saa ja tulee tehtyä komentoriviltä enemmän. Ehkäpä tulette lukemaan Arch Linuxista enemmänkin ;-)

Älypuhelimella lisää turvallisuutta lapselle

EDITT: 24.10.2012 Kylläpä tosiaankin oli hyvä, että lapsen puhelimeen tuli asennettua tuo Lookout Mobile Security -ohjelmisto. Viime lauantaina tyttöparka ei tiennyt yhtään, missä hänen älypuhelimensa oli. Näytti vain, että taisinpa laittaa sen repun etutaskuun, jossa on kännykän mentävä reikä! Koko perhe säntäsi Lookout Mobile Security -ohjelman sivuille ja haravoitiin sieltä kännykän sijaintia. Onneksi kännykkä oli päällä ja gps toimi. Siinä se kartalla näytti olevan noin 200 metrin päästä kotoa tienposkessa. Lähdimme sitten puhelinta etsimään ja toden totta se löytyi juuri siitä, missä se ilmoittikin olevansa. Pikkuisen oli älypuhelin kostea, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tai melkein hyvin - repulle kävi vähän ikävämmin ;-)

***

Eilen suomalainen lintukoto sai taas ison kolauksen, kun 8-vuotias tyttö siepattiin koulumatkallaan Kotkassa. Tällaiseen emme me suomalaiset ole tottuneet ja toivottavasti meidän ei tarvitsekaan! Tällä tapauksella oli kuitenkin hyvä loppu, sillä tyttö löydettiin hätäpaikannuksen avulla.

Tapaus jäi kaihertamaan mieltäni ja koska tiesin, että Android-kännyköihin on mahdollista asentaa turvaohjelmisto, joka toimii sekä kännykän virustorjuntaohjelmana että sen avulla voi paikallistaa kännykän sijainin, halusin asentaa sen meidän molempien lasten puhelimiin. Lastenkin mielestä ajatus oli hyvä, kun asiasta juteltiin.

photo credit: Dunechaser via photopin cc

Lookout Mobile Security ohjelmisto on asennettavissa Android-puhelinten lisäksi ainakin iPhoneen ilmaiseksi. Ilmaisversiossa on virustorjunta, spyware skanneri, varmuuskopionti ja sitten tuo paikannus. Palveluun tulee luoda oma tili, johon puhelin kytketään (=kirjaudutaan puhelimella sisälle). Maksullisella tilillä voi lisäksi tyhjentää kadonneen puhelimen datan ja lukita puhelimen.

Palveluun kytketyn puhelimen, jossa on gps päällä, voi paikantaa kirjautumalla tunnuksilla sisälle. Paikannettu puhelin näkyy kartalla ja karttanäkymästä voi siirtyä vielä Google-kartalta tutkimaan puhelimen sijaintia tarkemminkin. Joskus lapsilla saattaa puhelin olla äänettömällä, vaikka kuinka on sovittu, että puhelin pidetään koulun jälkeen päällä. Tilanteissa, joissa lapseen ei saa yhteyttä, on Lookout Mobile Securitystä myös apua.Palvelulla voi myös tehdä puhelimeen hälytyksen, jolloin äänettömällä oleva puhelin alkaa ulvoa äänenvoimakkuuden noustessa koko ajan. Hälytyksen tekeminen on kätevä ominaisuus myös silloin, kun on hukannut oman äänettömälle jääneen puhelimen lehtikasan alle ;-)

Tekniikka on kätevää ja sillä voi luoda turvallisuutta. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin se, että sopii lasten kanssa jämptisti menemisistä, että vanhemmat tietävät missä ja kenen luona lapsen kulloinkin pitäisi olla, ja kotiintuloajoista pidetään myös jämäkästi kiinni. Paikannusta ja hälytystä käytän vain hätätilanteissa.

Mystinen Drive

Tänä aamuna ihmettelin Android-puhelintani, sillä sen valikkoon oli itsestään tupsahtanut ohjelma nimeltään Drive. En kiireessäni ehtinyt katsomaan, että mikä ihme se on. Nyt luin kuitenkin mm. Muropaketista, että Google on julkaissut oman pilvipalvelunsa eli  kilpailijan DropBoxille. Ihan samanlaisesta palvelusta kuin DropBox ei Google Drivessä ole kyse, mutta yhtäläisyyksiä löytyy paljon. Google Drive on varmasti tervetullut palvelu kasvavaan "pilvitaivaaseen" ja yksi mielenkiintoisimmista ominaisuuksista on, että tietoja pystyy hakemaan googlemaisen kätevästi ja että palvelu tunnistaa myös skannattujen dokumenttien tekstin OCR-tekstintunnistuksella. Google Drive on siis kätevä palvelu esim. niille, jotka harrastavat lehtileikkeleiden keräämistä. Viisi ensimmäistä gigaa ovat käyttäjälle ilmaisia ja tilaa saa tarvittaessa ostaa lisää.

Henkilökohtaisesti en ole vielä Driveä kokeillut enkä ole ihan varma, että miten hyvin palvelu vielä tänään toimiikaan. Täytyy kuitenkin seurata tilanteen kehittymistä. Ilmeisen hankalaa palvelua varmaan on vältellä Android-puhelimessa ja Gmailin käyttäjänä...

Palvelun myötä Googlen tieto ihmisten asioista lisääntyy entisestään ja ainakin joitain pilveen tallennettavia tiedostoja kannattaakin tietoturvan vuoksi uploadata salattuna. Itselläni on käytössä ohjelma nimeltään TxtCrypt, jolla tekstitiedostoja voi kätevästi cryptata ja salasanaa vastaan se on avattavissa takaisin selkokielelle millä tahansa laitteella, jossa on asennettuna TxtCrypt-ohjelma.

EDIT: 27.4.2012 Asensin juuri Google Driven for Mac, kun Googlelta tuli viestiä, että Google Drive on avattu. Näin äkkiseltään homma näyttäisi toimivan tismalleen samalla tavalla, kuin DropBoxissa - eli hyvältä vaikuttaa! Viisi gigaa ilmaista tallennustilaa on kiva juttu!

Suojaudu Facebookin urkinnalta

Twitter, Facebook ja muut media täyttyvät nyt ihmisten valitusvirrasta ja kiukusta, kun Facebook on jälleen tekemässä mittavia uudistuksia palveluunsa. Jälleen kerran ollaan nakertamassa ihmisten yksityisyyttä netissä ja se ihan syystäkin saa huolettaa. Närää herättää Facebookin Timeline -uudistus, mutta myös tieto siitä, että Facebook kerää jatkuvasti tietoa käyttäjistään esim. selaimen evästeistä myös silloin, kun nämä ovat kirjautuneet palvelusta pois. Miten sitten voi suojautua Faeebookin yms. sosiaalisten medioiden urkinnalta ja samalla käyttää niiden palveluja? Ainahan nettissä surffaamisesta jää jonnekin tiedonmurusia, mutta tässä muutama kikka yksityisyyden suojan nostamiseksi:

Käytä selaimessasi Yksityinen selaus -toimintoa. Yksityisessä selaamisessa selain ei tallenna vierailtuja sivuja, hakuja tai lomaketietoja, salasanoja, latauslistan kohteita, evästeitä eikä välimuistin tiedostoja.

• Firefoxissa toiminnon saa päälle valikosta Työkalut (Tools) - Siirry yksityinen selaus -tilaan  ( Start Private Browsing) 
• Google Chromessa yksityisen selaamisen saa päälle työkalupalkin jakoavainkuvakkeesta ja valitse Uusi incognito-ikkuna.
• Safarissa Yksityinen selaus aktivoituu valikosta Safari - Yksityinen selaus
• Internet Explorer ohjeen InPrivet-selaamisesta löydät (pienen mainoksen jälkeen) täältä.



Ykstiyisen selaamisen  symboli Firefoxissa

Google Chromen incognito -tilaa symboloiva merkki. 

Vaihtoehtoisesti voit pyhittää yhden kokonaisen selaimen Facebookille tai tyhjentää selaimen välimuistia ja evästeitä lähes neuroottisesti joka välissä ...Yksi suojautumiskeino Facebookia vastaan on siirtyä kavereiden kanssa Google+ käyttäjäksi, kun Google ei koskaan kerää mitään tietoja ;-)

EDIT: 28.9.2011 Kolmas vaihtoehto on asentaa selaimeen Ghostery -niminen lisäosa. Nämä lisäosat ja yksityinen selaus ovat muutenkin ihan hyviä asioita, vaikka Facebook nyt IS:n mukaan onkin antanut sanansa, että se ei enää seuraile uloskirjautuneita käyttäjiään.

Salasanat järjestykseen

"Jaahas, mitkähän ne olivat tämän palvelun tunnukset...Millekäs paperilapulle minä ne pistin...Vai onkohan se se sama salasana, jonka minä yleensä pistän kaikkiin...". Tällaista monologia kävin usein, ennenkuin mieheni esitteli minulle erittäin kätevän tavan pistää kaikki salasanat järjestykseen ja nostaa samalla omaa tietoturvaa pitkillä ja vaikeasti muistettavilla (=vaikeasti myös hakkeroitavilla) salasanoilla. 

Salasanakirjasto avautuu tietenkin avaimella eli avainnipussa kätevästi kuljetettavalla, laadukkaalla usb-tikulla.

Vastaus salasanahässäkkään on ilmainen ohjelma nimeltään KeePassX, joka on saatavana Linuxille, Macille ja Windowsillekin.

KeePassX -ohjelmaan luodaan salasanoille 256-bittisesti salattu tietokanta, johon tallennetaan käyttäjätunnukset, salasanat, palveluiden nettiosoitteet yms. tiedot. Tietokantaa luodessa voidaan määritellä, avataanko KeePassX-tietokanta salasanalla, avaintiedostolla vai molemmilla. Itse olen tallentanut avaintiedoston laadukkaaseen, avainnipussa kätevästi kuljetettavaan Lacien usb-tikkuun. Tietenkin kannattaa siten ottaa varmuuskopio sekä KeePassX-tietokannasta että avaintiedostosta johonkin CD-levylle (mutta ei tietenkään samalle levylle molempia!!!!) .

Jos aikoo käyttää KeePassX-tietokantaa myös muissa koneissa, tulee se kopioda kaikkiin niihin koneisiin, jossa sitä käyttää. USB-tikulla kuljetettavalla avaintiedostolla saa sitten auki nuo kaikki kopiot tietokannasta. Aina kun jollain koneella muuttaa/lisää uuden tietueen tietokoantaan, tulee muutettu tietokanta tietenkin kopioida myös niihin muihin tietokoneisiin, että käyttäjätunnukset ovat ajantasalla kaikissa koneissa.

Käyttäjätunnukset ovat kätevästi käytettävissä kun painaa käyttäjätunnuskuvaketta, joka siirtää salasanan leikepöydälle, josta sen voi kopioda palvelun käyttäjätunnuskenttään. Sama homma salasanan kanssa, joka siirtyy leikepöydälle avainpainiketta napsauttaessa. KeePassX antaa salasanojen olla leikepöydällä tietoturvasyistä vain noin minuutin verran. Pitkiä salasanoja ei siis tarvitse muistaa - eikä edes välttämättä nähdä.  Silmä-ikonilla käyttäjätunnustietoja voi kuitenkin katsella, jos ne tarvitsee vaikka kirjoittaa mobiililaitteeseen...



KeePassX-ohjelman salasanageneraattorilla voi luoda myös vaikka kuinka pitkiä, vaikeasti muistettavia ja monimutkaisia salasanoja, mikä lisää tietenkin entisestään omaa tietoturvaa.

Hyökkäyskö paras puolustus?

Internetin jatkuvasti laajentuessa lisääntyvät ikävämmät ilmiöt, kuten hakkerointi ja nuuskinta. Ne eivät suinkaan ole vähenemään päin. Yrityksillä ei ole kuitenkaan varaa eristäytyä verkotetusta maailmasta ja jopa oma Internetissä oleva palvelin saattaa olla tarpeellinen. Palvelimen tietoturvasta täytyy pitää erityistä huolta ja pyrkiä ylläpitämään turvataso mahdollisimman korkealla, jotta mitään ikäviä yllätyksiä ei sattuisi. Siltikin ei-toivottuja vieraita aina palvelimelle tulee ja palomuuria koputellaan.

Hakkerit, kräkkerit ja muut yliuteliaat koventavat otteitaan. Pitäisikö siis palvelimien ylläpitäjien kiilloittaa kilpiään ja teroittaa miekkojaan? Onko esim. eettisesti väärä asenne suojautua vastahyökkäyksellä mahdollista vihollista vastaan? Olen kuullut niinkin pitkälle mentävän, että palvelin olisi asetettu puolustamaan itseää mahdolliselta hyökkäykseltä lähettäen valtavasti dataa hyökkääjää vastaan. Eikö tälläinen johda ennenpitkään molemminpuoliseen datalla pommittamiseen ja
saattaa vaarantaa jo verkkoliikennettäkin jollain lailla. Toisaalta ymmärrän myös näitäkin, joiden mielestä perussuojautuminen ei yksin enään riitä, mutta... Missä lienee
menevän raja oikeanlaisen suojautumisen suhteen, vai tuleeko netistä pian todellinen villilänsi. Datarevolverit siis keikkumaan lanteille, jiiihaaaa!.

Clam AntiVirus

Pälkähtipä taas mieleeni, että olisi hyvä tarkistaa jonkin sortin virusohjelmalla Linux-masiinani puhtoisuusaste virusten suhteen. Tämä koneeni Fedora Core 3 asennus on nyt pari kuukautta vanha, joten eiköhän olisi jo korkea aika pistää virustorjuntakin ajantasalle. Yleensä virustulos on ollut Linux-koneissani puhdas 0, vaikka en ole koskaan virustorjuntaa asentanut ensimmäisten ohjelmien joukossa. Nämä 0-tuloksen koneet ovat kaikki olleet koko ajan verkossa ja sähköpostiliikenteeni niissä on ollut melkoisen vilkasta.

Ensimmäinen käteeni nyt osuva virusohjelma oli konsolilta ajettava Clam AntiVirus . Se on saatavilla vain itse käännettävänä tar.gz-pakettina. Asennusohjeet kannattaa tutkailla läpi, sillä itse kun lähdin asentelemaan suoraan käskyllä ./configure , niin sainpa sitten erroria. Hyvän pikatietopaketin Linuxista ja viruksista voi käydä lukemassa Raja-anturan sivuilta ( http://tinyurl.com/yvddt ).
Samaisella sivulla on myös selkeät suomenkieliset asennusohjeet Clam AntiVirus-ohjelmaan.
Ja entäs ne tulokset? Hitusen tuli hiki, kun Clam AntiVirus löysi neljä saastunutta tiedostoa! Mitä ihmettä, viruksia Linuxissa... Syy "öttiäisiin" selvisi Clam AntiViruksen omien sivujen dokumentaatioista. Olivat ryökäleet laittaneet 4 testivirusta, jotta voidaan todentaa skannerin toimivuus. Poistamalla harmittomat testivirukset koneeltani, pääsin puhtoiseen 0 tulokseen.

----------- SCAN SUMMARY -----------
Known viruses: 30342
Scanned directories: 3407
Scanned files: 26185
Infected files: 0
Data scanned: 9612.07 MB
I/O buffer size: 131072 bytes
Time: 6772.798 sec (112 m 52 s)

Linuxiin ei siis vieläkään ole kovin montaa virusta kirjoitettu. Huokaus ja helpotus.