"Katsomo ja Ubuntu 14.0. LTS" - otsikosta voitte päätellä, että olen sittenkin palannut maitojunalla takaisin Ubuntun (ja Unityn) pariin. Se vain sittenkin mielestäni on helpoin ja mukavin Linux distro - olkoonkin, että monet muut jakelupaketit saattavat olla Ubuntu Unityä turvallisempia. Toisaalta uskon, että Ubuntu Unityllä on ainakin yhtä turvallinen urkinnan suhteen kuin sitä enemmän käytetyt Windows ja Os X. Viruksiahan en ole vieläkään Ubuntussa ikinä tavannut.... :-)
Mutta otsikkoon. Halusin saada Katsomon toimimaan myös tässä Ubuntu 14.04 LTS:ssäni. Katsomohan vaatiin toimiakseen Silverlight- selainlaajennuksen ja sitähän ei Linuxiin ole suoraan saatavana. Tähän ratkaisuna on Pipelight -sovelluksen asentaminen. Pipelightilla voi nimittäin käyttää Silverlightia tarvitsevia palveluja suoraan omalta selaimelta. Silverlightin lisäksi Pipelight tukee myös muista usein tarvittavia plugineja esim. Adobe Flashiä. Lue tarkemmin tuetuista plugineista Pipelightin Installation sivulta.
Näillä nopeilla stepeillä sain asennettua Pipelightin ja pääsin kuin pääsinkin katsomaan Katsomon ohjelmia omasta Ubuntustani ja Firefoxissa.
Viime perjantaina asensin yhteen koneeseemme Opensuse 12.1 Linuxin. Siitä piti tulla miehelle uusi työkone, mutta koneen rauta osoittauikin sitten melko mopoksi, joten mies meni ja osti MiniMacin.
Opensuse oli taas pitkästä aikaa mielenkiintoinen tuttavuus. Sen ulkoasu on miellyttävä ja siinä on myös silmiähivelevän kivoja tehosteita.
Alunperäinen tarkoitus minulla oli, että asentaisin Opensusen usb-tikulta, kuten olen Ubuntun jo niin monet kerrat asentanut. Tikun luominen oli kuitenkin melko ongelmallista tai sitten tikku oli mennyt rikki. Kone ei suostunut käynnistymään tikulta ja kun en viitsinyt tähän asiaan sen enempää aikaani tuhrata, latasin netistä Opensusen KDE-livelevyn ja poltin cd:lle.
Livelevy osoittautuikin ihan kivaksi asennusmediaksi, koska sen mukana ei tule tuhatta ja yhtä ohjelmaa, vaan tarvittavat ohjelmat voi kätevästi asentaa sitten jälkeenpäin. Langattoman nettiyhteyden asetin YASTIn kautta ja kyllä - siihen tarvittiin pääkäyttäjän salasanaa. Opensuse kyseli itse asiassa koko ajan rootin salasanaa joka asiaan, vaikka olin tehnyt käyttikseen myös toisen käyttäjän. No itse en kokenut tätä Linusin tavalla häiritseväksi...
Opensusen logiikka ei ihan vielä näin lyhyellä käyttökokemuksella minulle täysin avautunut, sillä käyttötuntuma on ihan erilainen kuin Ubuntussa. Lyhyen käyttötestauksen tuloksena, voisin kuitenkin ajatella asentavani Opensusen käyttöön Ubuntuni viereen. Olen kuitenkin niin rakastunut Ubuntuun, että olisi vaikea kuvitella Opensusea ainoaksi Linux-käyttöjärjestelmäkseni. Minä taidan muutoinkin tykätä enemmän Gnomesta, mutta Opensuse Gnomella on vähän outo yhdistelmä (vähän niinkuin Ubuntu KDE:llä tai sitten se outo olen minä itse ;-) ). Sitä minä vain jäin ihmettelemään, että miksi Kmail näyttää edelleenkin ihan samalta kuin Outlook Express joskus ysäriluvun lopulla? En tykkää. Onneksi Linuxissa voi käyttää tismalleen niitä ohjelmia, joista pitää :-)
Opensuse voisi kyllä olla yksi sellainen Linux-distro, josta voisi tulla kova kilpailija Applen Mac Os X:lle, mikäli Applen touhut hiipuvat Steve Jobsin jälkeen pahasti - kuten luulen Linus Torvalds vähän uumoilevan.
Hah, hah eilen sain makeat naurut, kun luin Linus Torvaldsin mielipiteitä OpenSusesta, jota ei kuulemma enää suosittele kenellekään. Hän oli menettänyt ihan totaalisesti malttinsa, kun oli asentanut OpenSusen MacBook Airiinsa. OpenSuse oli kysellyt pääkäyttäjän salasanaa Linus Torvaldsin mielestä liian usein. Liikaa oli ollut se, että että käyttöjärjestelmä oli kysellyt salasanaa silloin, kun olisi pitänyt liittyä uuteen langattomaan verkkoon tai kun olisi pitänyt vaihtaa aikavyöhykettä sekä kun käyttäjä olisi halunnut tulostaa:
"So here's a plea: if you have anything to do with security in a distro, and think that my kids (replace "my kids" with "sales people on the road" if you think your main customers are businesses) need to have the root password to access some wireless network, or to be able to print out a paper, or to change the date-and-time settings, please just kill yourself now. The world will be a better place."
Minä olen Linusin kanssa ihan samaa mieltä, liika turvallisuus on vaivaksi. Turvallisuus pitää pitää maksimissaan, mutta ei liioitellen (voi olla vaikea yhtälö?). Kyllä käyttöjärjestelmään täytyy saada luoda erilaisia käyttäjäprofiileja, ilman että näiden kaikkien käyttäjien pitäisi tietää pääkäyttäjän salasanaa - sekin on mielestäni jo tietoturvariski, että jakaa kaikille root-salasanaa.
Käytännön esimerkki macistä, jossa tällainen pääkäyttäjän salasanan tietäminen on huono asia. Laitoin lapsen tietokoneeseen (Lion käyttöjärjestelmä) sellaisen asetuksen, että kone menee kiinni arkipäivisin kello 20.30, jonka jälkeen lasten pitäisi mennä tekemään iltapuhteitaan kuten hammaspesuja jne. No, lapsetpa olivat siirtäneet pelipuuhansa pääkäyttäjän profiiliin, jossa kaikki muutenkin toimi heidän mielestään paremmin :-D
Toivottavasti Linus löytäisi nyt sitten jonkun toisen Linux distron Airiinsa. MacBook Air on Linusin mielestä paras kannettava ja I agree!
Ajatella, että siitä on jo 20-vuotta, kun Linus Torwalds aloitti oman käyttöjärjetelmän kehittämisen ja sai innostettua koko maailman mukaan tämän ilmaisen käyttöjärjestelmän kehittämisprojektiin! Ja miten mammuttimaiseksi jutuksi koko Linux on kasvanutkaan! Ja millaiseksi se tästä eteenpäin kasvaakaan, kun lähes kaikki asiat, joita me netissä teemme, tapahtuvat jo nyt Linuxin päällä - tavalla tai toisella.
Omakohtainen Linux-kokemukseni alkoi Linuxin ollessa 10-vuotias. Kirjakaupasta ostimme kirjan, jonka mukana tuli Red Hat 7.0 lisäksi Red Hatin suomalainen variaatio nimeltään IT Linux 2000. Kirjan ohjeet auttoivat meitä alkuun, mutta silti Linux-kokemus jäi vähän torsoksi, vaikka haave opetella käyttöjärjestelmää palvelinkäyttöä varten jäi kytemään vuodeksi.
Myöhemmin saimme käsiimme Red Hat 7.2:n levyt ja opiskelin sitä innokkaasti Red Hat Linux Keltanokille (Linux for Dummies) -kirjan kanssa. Tuon nyt jo kovasti kuluneen, mutta kirjahyllyssäni edelleen nököttävän kirjan ovat kirjoittaneet Jon (Maddog) Hall ja Paul G. Sery - Linux maailman suuria guruja molemmat. Red Hat 7.2:n jälkeen asensin legendaarisimmaksi käyttöjärjestelmiksi luokitellemani Red Hat Valhallan eli 7.3, jonka kanssa elin noin vuoden verran. Käänsin jopa sen kerneliä! Tuolloin olin liittynyt Linuxblondien hauskaan irc-ryhmään, jossa ei ollut tyhmiä kysymyksiä ja jossa oli kiellettyä vastata, että luepa kuule man-sivut!
Valhallan jälkeen tietokoneeni valtasi SuSE 8.2 ja se oli taasen mieheni mielestä the legendaarinen distro. Se kun toi hänen Dell-kannettavaansa paljon enemmän muskelia kuin Win2000. Ohjelmointityöhönhän Linux sopi muutoinkin kuin nakutettu. No SuSEt vaihtuivat ja yksi parhaimmista palvelindistroista oli SuSEn 9.0, joka taas palveli ainakin vuoden meitä.
SuSE-linuxien jälkeen siirryin taas Red Hatin käyttäjäksi - tai siinä vaiheessa se oli muuttunut työpöytäkäyttiksenä Fedoraksi, punahatun itsensä ryhtyessä vain maksulliseksi (?) palvelindistoroksi. Fedora Core 3 oli hyvä, mutta sen jälkeen homma meni ihan mömmöksi ja vaihdoin työpöytäkäyttiksekseni Ubuntun (versiota en nyt muista, mutta ihan ensimmäisiä kuitenkin). Tämä oli melko looginen vaihto, sillä SuSEt olivat alkaneet "nyppimään" hermojani siihen malliin, että palvelimessa hyrräsi Debian Wood. Debianisteja oli Linuxblondeillakin eniten, joten apua sen käyttöön oli saatavissa laajimmin. Kiitos monista avuista ryhmäläisille! Niin ja kokeilin minä jossain vaiheessa myös Mandrakeakin, mutta ranskalainen Linux-näkemys ei oikein houkutellut. Isojen distrojen lisäksi käytössä oli Gparted-distro, jolla solmukoneen sai selvitettyä mukavasti uusiksi ja palomuurina kätevä FloppyFW.
Jossain vaiheessa minusta, vankkumattomasta Linux-fanista, tuli käyttöjärjestelmien sekakäyttäjä ja työpöytäkäyttiksenä minulla tällä hetkellä on Mac Os X Lion ja palvelimessa Ubuntu 11.04. Kakkos- työpöytäkoneessa Linux Mint 8 vaihtui Ubuntu 10.10:aan...Ai niin, löytyyhän minulta Linux-käyttöjärjestelmä myös kännykästä :-)
Niin, että kippis vain Linux 20v!
P.s. Onhan noita distroja tullut kokeiltua/käytettyä niin paljon, että en muistanut mainita tuota openSUSEakaan...
Koska onnistuin mielestäni valitsemaan hyvät ja Linuxille sopivat komponentit, kasasimme samaan syssyyn myös toisen ihan samanlaisen koneen.
Vaikka luulimme, että toisen koneen kokoaminen olisi helpompaa, osoittautui se vain luuloksi. Tai oikeastaan se oli, mutta meillä vain oli huonoa onnea matkassamme. Monien tuntien painiskeluiden jälkeen huomasimme, että ongelma oli vialliessa muistikitissä. Tämä uusi kone kun käynnistyi tosi nihkeästi ja sitten kun käynnistyi teki sen "yskähdellen" ja lopulta jumittuen. No ystävällisesti jaoin oman koneeni muistikitistä toiseen koneeseen kamman, niin päästiin molemmat kuitenkin heti testailemaan. Mutta uusikin voi siis olla risaa!
Vihdoin sitten pääsimme asentelemaan openSUSEa myös tähän toiseenkin koneeseen. Mieheni yksi ehdoton toive oli, että hän saisi toimimaan omat langattomat Apple-näppäimistönsä ja -hiirensä. Kissojen ja koirien kanssa etsimme netistä ohjeita ja testasimme sen seitsämättä ohjetta. Kaikissa kuitenkin näytti olevan päätelmä, että bluetoothin toiminta uudessa KDE 4.2:ssa on vähän bugista toimii ja ei toimi. Niinpä teimme varmuuden vuoksi vielä yhden uuden asennuksen ja asensimme tähän toiseen koneeseen openSUSEn Gnomella (eihän tuota varten tietenkään olisi kokonaan uutta asennusta tarvinnut tehdä, mutta halusimme tehdä silti).
Gnomessa tuo bluetooth tosiaan toimi helposti. Gnomen puolella ongelmaksi oli toisaalta muodostua kameramme Nikon Coolpix L16, jota ei aluksi tahdottu saada näkymään. Kamera kun ei näy pelkkänä usb-storagena, mikä olisi tietenkin ollut helppo nakki. Ongelma kuitenkin ratkaistui sillä, että kun kameran laittaa usb-piuhalla kiinni koneeseen ja sitten unmountaa sen, niin kappas johan näkyy. Tämä on tietenkin Gnomen korjauslistalla oleva bugi, mutta korjausta odotellessa tämä Gnome-kehittäjän vinkkivitonen on hyvä!
Perustaessani tätä blogia vuonna 2005, oli tarkoitukseni pyörittää kaikkea yritykseeni liittyvää Linuxilla. Tähän en tuolloin kuitenkaan pystynyt, sillä taloudenhallintaohjelmistoja oli vaikea löytää. Olisihan silloin ollut tarjolla jo Pupesoft, mutta sen herrattareksi en koskaan jostain syystä päässyt. Niinpä tein koneeseeni dualbootin ja toisella kiintolevynpuoliskolla keikkui Windows.
Vielä en ole kovinkaan paljon pyörittänyt juuri toimintakuntoon saamaani Pklaskua, joten raportoin sen käytöstä sitten tuonnempana enemmän. Tässä postauksessa keskityn ainoastaan Pklaskun asentamiseen openSUSE -ympäristöön.
Pklasku tarvitsee LAMP -ympäristön, jonka asetamiseen löytyy oma ohjeistukseni edellisestä postista. Ubuntu-yrittäjät voivat etsiä LAMP + Pklasku-ohjetta esim. täältä.
Asennuksen menin kutakuinkin Pklaskun omien ohjeiden mukaan. Tietokannan ja taulujen luomisen tein phpMyAdminilla.
Pklaskun asentaminen olikin suoraviivaista hommaa, etenkin kun olin jo LAMP -ympäristön valmiiksi asentanut, mutta silti eteeni tuli paha pulma. Nimittäin kirjauduttuani sisään ohjelmaan sain normaalilta näyttävän käyttöliittymän. Harmittavasti ylävalikon napit eivät kuitenkaan toimineet, vaan vaikka kuinka yritin painaa nappeja, ei tapahtunut yhtikäs mitään. Tämän selvittelyyn tuhraantui melkoisen monta tuntia, mutta onneksi hyvin nukutun yön jälkeen keksin, että minun täytyy käydä muuttamassa php.ini -tiedostoa!
openSUSEssa php.ini -tiedosto sijaitsee /etc/php5/apache2/ Päästäksesi muuttamaan ko. tiedostoa, sinun tulee olla joko roottina tai käyttää komentoa sudo. Mac -maailmasta tutuksi tulleella Pico -tekstieditorilla tiedosto avattaisiin siis komennolla:
sudo pico /etc/php5/apache2/php.ini
Muokkaa php.ini -tiedostossa kohtaa
short_open_tag = Off niin, että siinä lukee
short_open_tag = On
P.s. Picon voit asentaa koneellesi kätevästi esim. sudo zypper in pico
Tänään päätin asentaa koneelleni LAMP-ympäristön eli Apache2:n, Mysql -tietokannan ja php5. Näitä tulen tarvitsemaan tulevassa laskutusohjelmassani, jota aion ainakin testata, mutta tästä sitten myöhemmin.
Kaikkein helpoin LAMP-ympäristön asennus, mitä minä tiedän, on kun se asennetaan Ubuntuun. Kaikki asettuvat yhdellä apt-get install -komennolla. OpenSUSE on hiukan monimutkaisempi (tai ainakin minä tein sen vähän monimutkaisemmin, mutta sama lopputulos lienee se tärkein goali) ympäristö LAMPputtaa. Tässä omaa sovellutukseni näistä ohjeista.
Here we go:
Ohjelmistojen asentaminen YAST2:lla
Avaa YAST2 > Ohjelmistot > Ohjelmistohallinta.
Laita suotimeen Ohjelmistoryhmät ja valitse ruksilla kohta Palvelintoiminnot Web- ja LAMP-palvelin ja asenna tarvittavat paketit.
Apache2:n käynnistäminen
Avaa YAST2 > Järjestelmä > Järjestelmäpalvelut (Ajotasot)
Valitse Asiantuntijatila ja etsi listalta Apache2.
Valitse Aseta/palauta-pudotusvalikosta Ota palvelu käyttöön.
Ruksaa palvelukäytettäväksi ajotasoilla 3 ja 5.
Tallenna muutokset ja Käynnistä serveri Käynnistä/Pysäytä/Päivitä -valikosta.
Testaa serverin toimintaa http://127.0.0.1/ . Jos saat serveriltä palauteeksi It works! niin onneksi olkoon. Muussa tapauksessa tarkista edelliset asetukset, käynnistä serveri uudestaan komennolla sudo /etc/init.d/apache2 restart
PHP
Testaa Php:n toiminta tekemällä käyttäjätunnuksesi public_html -kansioon esim. Kwritella tiedosto, jossa on seuraavaa. Tallenna tiedosto vaikkapa nimellä index.php
Avaa sivu osoitteella http://127.0.0.1/~käyttäjätunnuksesi/index.php .Jos kaikki ok, saat esiin sivun, jossa kerrotaan php:si configuraatiosta. Jos näin taas ei käy kokeile käynnistää tässä vaiheessa koko kone uudestaan ;-)
Mysql -tietokannan säätäminen käyttökuntoon
Että koko ajan ei tarvitsisi kirjoittaa komentojen eteen sudoa avaa konsoli joko rootin tunnuksin tai kirjoita konsoliin su ja kysyttäessä rootin salasana.
Kirjoita cd /bin .
mysql_install_db --user=mysql
Jos kaikki ok, niin ruudulle alkaa "vyörymään" tekstiä, joka alkaa " Installing MySQL system tables... OK Filling help tables... OK PLEASE REMEMBER TO SET A PASSWORD FOR THE MySQL root USER..."
Laitetaan vielä mysql:n ajotasot kuntoon, että palvelu on käytettävissä myös rebootin jälkeen. Avaa YAST2 > Järjestelmä > Järjestelmäpalvelut (Ajotasot)
Valitse Asiantuntijatila ja etsi listalta Mysql.
Valitse Aseta/palauta-pudotusvalikosta Ota palvelu käyttöön.
Ruksaa palvelukäytettäväksi ajotasoilla 2, 3 ja 5.
Tallenna muutokset ja Käynnistä serveri Käynnistä/Pysäytä/Päivitä -valikosta.
Säädä vielä lopuksi mysql:ää komentamalla /usr/bin/mysql_secure_installation ja seuraamalla ruudun ohjeita.
Onneksi olkoon, olet nyt pystyttänyt LAMP-ympäristön, mutta että mysql:n käyttäminen ja tietokantojen varmuuskopiointi yms. olisi helpompaa, asensin omaan ympäristööni vielä phpMyAdminin.
PhpMyAdmin
Hae uusin versio phpMyAdminista. Pura paketti esim. käyttäjätunnuksesi public_html -hakemistoon.
Asenna phpMyAdminin tarvitsema php5-bz2 sudo zypper in php5-bz2
Avaa phpmyadmin http://127.0.0.1/~käyttäjätunnuksesi/phpMyAdmin[versiosi]/ ja kirjaudu sisään mysql:n root-tunnuksilla.
PhpMyAdmin aukeaa nyt hiukan rumasti herjaten kolmea eri asiaa, joten otetaan vielä nuo rumat punaiset herjat pois.
Torpedoi " The mbstring PHP extension was not found " -herja asentamalla zypper in php-mbstring
Torpedoi "The configuration file now needs a secret passphrase (blowfish_secret)." -herja nimeämällä public_html/phpmyadmin -kansiossasi oleva config.sample.inc.php -tiedosto config.inc.php
Anna täydet oikeudet em. tiedostolle komennolla chmod 777 /home/käyttäjätunnuksesi/phpMyAdmin[versiosi]/config.inc.php
Avaa ko. tiedosto esim. kwritellä ja etsi noin riviltä 17 kohta: $cfg['blowfish_secret'] = ''; kirjoita lainausmerkkien sisälle mysql -rootin salasana. Etsi lisäksi noin rivillä 35 oleva $cfg['Servers'][$i]['extension'] = 'mysql'; ja lisää sanan mysql perään yksi i siis 'mysqli' Tallenna ja sulje tiedosto.
Palauta tiedoston oikeudet tietoturvallisemmiksi komennolla chmod 664 /home/käyttäjätunnuksesi/phpMyAdmin[versiosi]/config.inc.php
Debianpohjaiset Linuxit, kuten Ubuntu, tarjoaa käyttäjilleen kätevät komentoriviasennuksen: apt-get install , joka asentelee kätevästi varsinaisesti pyydettävän ohjelman lisäksi kaikki ne ohjelman tarvitsemat kirjastokilkkeet. Senpä vuoksi minua taas vähän kauhistutti openSUSEen siirtyminen, vieläkin terävästi muistissa ne kirjastohelvetit, joissa mitä kummallisempia libejä piti etsiä pitkin nettiä ja asennella...
Nämä ajat ovat kuitenkin takana, sillä YASTin ohjelma-asennus osaa mahtavasti huolehtia asennusvaiheessa muiden mahdollisten kilkkeiden asentamisesta (suonette anteeksi, jos kirjoittelen tänne sellaisia asioita, jotka ovat olleet susessa jo ikuisuuksia, mutta siitä on tosiaan pitkä aika, kun olen ko. distroa käyttänyt). Jos taas tykkää tehdä asennukset kätevästi komentorivillä on tähän ratkaisuna zypper.
"Zypperoiminen" tapahtuu seuraavasti:
sudo zypper in asentaa ohjelman. sudo zypper rm vastaavasti poistaa ko. ohjelman.
Repositorit ovat ohjelmistokirstuja
Jotta zypperillä ja YASTilla voitaisiin asentaa ohjelmia, tulee openSUSEEn asentaa ohjelmavarastoille eli repositoreille polut. Oletusrepositoreina opensusessa ovat tietenkin sen omat viralliset varastonsa, mutta jos haluaa laajentaa ohjelmavarastolähteitä esim. Packman repositoryyn, josta löytyy monia hyödyllisiä ohjelmia, voi repoja lisätä joko YASTilla tai zypperillä.
Vaikka openSUSE on helppokäyttöinen Linux-käyttöjärjestelmä, on sen kanssa aluksi tehtävä jonkin verran enemmän töitä kuin esim. Mac Os X -käyttöjärjestelmän kanssa.
Oikean resoluution säätäminen
Ensimmäinen hankaluuksistani oli saada 24"BenQ G2400WD -näyttöni toimimaan openSUSESSA. Helpoiten (=graafisesti) oikean resoluution sai laitettua, kun avasi openSUSEn Failsafe -tilassa. 24 -tuumaisen näytön resoluutio on 1920 x 1200.
DVD-asema toimimaan
Toinen näistä alkuhankaluuksista oli openSUSE 11.1 ilmennyt bugi, joka aiheutti sen, että mikään muu kuin käyttöjärjestelmän asennuslevy ei toiminut DVD-asemassani. Jos yritin kuunnella jotain cd-levyäni, ilmoitti musiikintoistinohjelma, että se ei voi käyttää levyä. Sama homma oli minkä tahansa DVD-levyn kanssa. Bugin vuoksi käyttöjärjestelmä määrittelee asennuksessa ko. laitteet rootin käyttöomaisuudeksi ja tämän käyttöoikeusbugin vuoksi tavallinen käyttäjä ei voi ko. laitteita käyttää ilman helppoa fiksausta. Tämä on varmasti muutoinkin bugi, joka tullaan lähiaikoina päivityksen myötä korjaamaan, mutta jos sitä ennen satut asentamaan opensusen saat annettua käyttöoikeudet laitteisiin seuraavasti.
Avaa YAST esim. Tietokone-välilehden kautta ja kirjoita root-käyttäjän salasana.
Avaa välilehti Tietoturva ja käyttäjät ja sieltä Käyttäjien ja ryhmien hallinta. Kts. kuva. Valitse käyttäjälistasta käyttäjätunnuksesi, jolle haluat antaa oikeuden käyttää esim. dvd-asemaa ja paina muokkaa.
Valitse sen jälkeen välilehti Tiedot, jonka oikealla puolella näet kaikki käyttäjän lisäryhmät. Ruksaa kohdat cdrom, disk ja video. Tallenna muutokset ja käynnistä kone uudestaan.
