Maitojunalla takaisin ... tai ainakin melkein

Vajaa vuosi sitten heitin hyvästit Ubuntulle ja asensin koneelleni Arch Linuxin. Yhteiselo Arch Linuxin kanssa sujui todella hyvin eikä oikeastaan ollut mitään erityistä syytä, miksi halusin vaihtaa distroa takaisin Ubuntuun. Sanotaanko kuitenkin, että  vanha suola rupesi janottamaan ja kun tein koneen raudalle pientä kohennusta, niin päätin, että voisihan sitä taas asentaa uuden Ubuntunkin. Ubuntu kun kuitenkin on hyvin mutkaton, helppokäyttöinen ja tuttuakin tutumpi distro.

En halunnut koneelleni journalisti  Swapnil Bhartiyn tietoturvattomaksi parjaamaa Unityä, vaan asensin Ubuntu 14.04 LTS Gnomen. LTS-version valitsin ihan sen vuoksi, että haluan mielummin käyttää testattua ja pitkään tuettua Linux-distroa kuin aina uusinta uutta (Arch Linuxissa tuli välillä sellaisia pommiasennuksia, että joskus päivitys aiheutti suuria ongelmia).

Ulkoisesti Arch Linux ja Ubuntu Gnomella näyttävät kyllä ihan samalta, mutta konepellin alla tapahtuu erilaista. Välillä melkein säikähdän, kun tämä Ubuntu ilmoittelee, että olisi taas päivityksiä saatavilla. Arch Linux kun ei ilmoita mitään. Päivitystarpeen vaan sitten huomaa, kun ohjelman asentaminen pacmanilla tai youartilla eivät onnistu.

Arch Linux tai Ubuntu Gnome, tämä fasaanikukko poseeraa työpöydälläni silti ;-)

Ilkeän tontun hyökkäys - Ubuntu värjäytyy Debianiksi

Jos järjestelmä toimii, älä korjaa sitä...koskahan tämänkin oppisin?

Twitterin lukeminen on kuulkaas vaarallista, se voi lopulta aiheuttaa esimerkiksi sen, että kohta joutuu "pakon sanelemana" päivittämään hyväksi havaitun Ubuntu 12.04 LTS:n uudenpaan versioon. Pitikin päätyä Twitterin kautta lukemaan Gnome 3.8:sta, ja pitikin mennä sitten heti kokeilemaan sen asentamista Ubuntuuni... Tonttu X:ää ei näkynyt koneessani, mutta sen sijaan jostain syystä Ubuntuni alkoi liputtamaan käynnistettäessä Debianin logoja ja maapallon kuvia, ja oli heittänyt nätin taustakuvanikin jonnekin bittiavaruuteen. Siinä minä sitten pyörittelin silmiäni ja ihmettelin, että mistä tämän alla olevan kuvan mukainen taustakuva koneeseeni tuli (kuva ei ollut ihan tismalleen tämä, mutta tunnelma oli sama)...

Varsinaisesti minulla ei ole mitään Debiania vastaan, mutta aika
omituista on, että Gnomea asentaessa tulee yllätetyksi siniseksi värjätyllä
Unityllä ja uudella avaruusaiheisella Debian -taustakuvalla.
Vähemmästäkin menee ihan kuutamolle :-D Taustakuvan
lisäksi työpöytäni oli siivottu kaikista rojuistaan ts. niitä ei näytetty työpöydällä,
vaikka ne edelleen fyysisesti olivat onneksi olemassa.

Gnomea en saanut, mutta sitten keksin, että asennan sen Ubuntun sovellusvalikoimasta... Ja sain Gnome 3.4.x:n. Tämän kaiken jälkeen Ubuntustani tuli kovin epävakaa, eikä Gnome päivittinyt tuosta 3.4 -versiostaan sitten millään edes 3.6:ksi. Niinpä ajattelin, että josko päivittämällä koko käyttöjärjestelmän saisin Debianista riehakoituneen Ubuntuni taas järkiinsä.

Step-By-Step lähdin nyt sitten konetta päivittämään ensin 12.04 LTS:stä 12.10 ja siitä sitten uusimpaan 13.04 versioon. Huh, huh!

Tällä hetkellä koneessani on siis tuo 12.10 ja kun aioin ruveta päivittämään sen ohjelmistoja ja sen jälkeen sitten varsinaiseen version korotuspäivitykseen, niin kone oli ihan ulalla netistä. Ubuntu 12.10 ei löydä verkkoa - ei wifiä eikä langallistakaan. Sisäverkko kyllä toimi, mutta ulkoverkko ei. Eth0 kyllä näytti olevan olemassa ja langattoman verkkosovittimenkin kone oli kyllä tunnistanut, mutta nettiin se ei mennyt. Onneksi iPad ei sentään ollut saanut mitään hulluuspuuskia ja oli valmis auttamaan tiedonhankinnassa :-)

Pelastavaksi enkeliksi osoittautui komento: sudo dhclient eth0 . Se on komento, jolla saadaan DHCP serveriltä kysyttyä IP osoite. Langaton verkko ei toimi vieläkään, mutta se on nyt tässä kohtaa toissijaista. Seuraavaksi lähtee Ubuntu 13.04:n päivitys. Mitähän siitäkin seuraa :-D

***

Tiedostojen esikatselu Ubuntussa

Yksi asia, jota Ubuntua käyttäessäni kaipailen on Mac Os X:n kätevä coverflow, jolla valokuvia ja tiedostoja on kätevä esikatsella. Löysinkin eilen nautilus gloobus flow -ohjelma, jolla Nautilukseen saa saman efektin. Tarkemmin tätä asiaa tutkiessani tulin siihen lopputulokseen, että tähän uusimpaan Ubuntuun sitä ei taida kannattaa asentaa ja että tuo projekti lienee hiipunut...(korjatkaa jos olen väärässä ;-)  )

Löysin kuitenkin Gloobussalta ohjelman nimeltään Gloobus preview, joka on asennettavissa kätevästi Ubuntun sovellusvalikoimasta. Asentamisen jälkeen voit valita hiirellä tiedoston tai kansion yksöisnapautuksella ja painaa välilyönti (space) -näppäintä.

Mutta milläkähän kansiossa olevia valokuvia voisi katsella coverflowmaisen kätevästi, sitä jään vielä pohtimaan...

Linux-kone lapselle

Tänä viikonloppuna minulla on ollut mieluisa tehtävä, nimittäin lupasin antaa meidän yhden ylimääräisen vanhan kannettavan tyttäreni kaverille ja asensin koneeseen tietenkin Ubuntun, sillä Linux on mitä loistavin käyttöjärjestelmä lapsille ja nuorille!

Valitsin käyttöjärjestelmäksi Ubuntu Linux 10.4 LTS:n, koska sille tarjotaan päivityksiä pitkälle vuoteen 2013 asti. Stabiilina versiona 10.4 on varmasti myös vaakaampi kuin Ubuntun uudemmat ns. väliversiot.

Linux-kone on oivallinen kaveri lapselle senkin vuoksi, että vanhakin kone voi nuortua ja toimia ihan hyvänä pelikoneena. Eihän vanha kone tietenkään kaikkia pelejä pyöritä, mutta monet educational pelit vaativat hyvin vähän tehoja toimiakseen.

Tyttären kaverin koneeksi tuli IBM T41, jossa Ubuntu tuntui pyörivän Gnomella ihan sulavasti ja äänetkin toimivat ihan hyvin alkutakkuamisen jälkeen. Netissä monet ovat harmitelleet IBM Thinkpadin menettävän äänet Ubuntussa. Tällä kertaa vika makasi siinä, että minun piti  BIOSista laittaa asennuksen jälkeen default-asetukset päälle. Linux kun noin muutoin oli kyllä jo kaikki äänikortin löytänyt ja asentanut.

Mitä sitten lapsen Linux-koneelle asensin? Meillä lasten kestosuosikki ohjelma on ollut TuxPaint, jolla voi tehdä kivoja piiroksia joko itse tai ohjelman mukana tulevien leimasimien avulla. TuxPaintin asensin Ubuntun Synaptecista. TuxPaint on saatavana myös Mac ja Win -versioina täältä.

TuxMath on myös toinen lasten lemipiohjelma, jonka avulla ikävätkin asiat, kuten kertotaulujen opettelu sujuu hauskasti oikeita lukuja räiskien. Tämänkin pelin asensin Ubuntun Synaptecilla ja TuxPaintin tavoin se on saatavana kaikille yleisimmille käyttöjärjestelmille ilmaiseksi.

Pelejä Ubuntuun asentuu jo automaattisestikin kiva läjä, mutta näiden lisäksi asensin koneelle myös SuperTuxin, joka on retro -Super Marion tyylinen tasohyppelypeli. Pelin yksi hauskuus on myös siinä, että voi itse rakentaa itselleen tai kaverilleen uusia kenttiä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarjoaa myös tietokoneeseen asentamani TuxKart. Näistä ensin mainittu on saatavana myös Win- ja Mac-versioina.

Syy, miksi tyttären ystävä kuitenkin erityisesti tietokoneen halusi oli 2D-animaation tekemiseen tarkoitettu Pencil. Meillä tyttäret tykkäävät kovasti koluta Youtubea ja tehdä sitten itse matkien omia sovelluksiaan esimerkiksi Hopeanuolista ja niiden tunnareista Pencilillä. Penciliä käyttävät toki myös monet muutkin kuin vain lapset...

Ubuntussa on muutoinkin kaikki se, mitä lapsi, nuori ja opiskelija yleensä ottaen tarvitsee tietokoneeltaan, mutta turvallisesti paketoituna. Tällä turvallisuudella tarkoitan tällä kertaa lähinnä sitä että se Linux on huoleton vaihtoehto Windowsille, että se ei tarvitse kalliita virustorjuntaohjelmistolisenssejä ja moderni käyttöjärjestelmäkin on aivan ilmainen. Ubuntun mukana tulevat ohjelmistot ovat niin kattavia aina toimisto-ohjelmistaan lähtien tuonne pikaviestinohjelmistoihin asti.

Siispä yrittäjät ja lukijat - pieni haaste teille, kaivelkaapa kaapeistanne vanhoja, mutta vielä hyvin toimivia koneitanne ja asentakaa niihin Ubuntu. Varmasti joku lapsi voisi tulla ikionnelliseksi omasta tietokoneesta, jolla voisi huoletta pelata ja leikkiä eikä aina tarvitse jonottaa koneelle muun perheen tai sisarusten kanssa. Nykyään kun yrityksien tietokoneet kiertävät nopeammin kuin ennen, käyvnevät ne vielä mainiosti palvelinkäytön lisäksi mm. lasten ja nuorten "toimistokoneiksi" tai päiväkoteihin ja kouluihin tiedonhakuvehkeiksi :-)

Staattinen ip-osoite Ubuntu server 11.04:aan

Hyvä ohje staattisen ip-osoitteen asettamiseksi löytyy osoitteesta http://parabing.com/2011/05/07/make-ubuntu-server-11-04-use-a-static-ip-address/

Ja sitten asiaa otsikon vierestä. Asensin Ubuntu serveriini Gnomen ja jostain syystä sain käyttööni Gnome 3:n. Voi mätä, joko tässä on nyt niin että minä en osaa käyttää yhtään tuota tai sitten se on oikeasti buginen. Esimerkiksi, en löydä siitä mitään Kirjaudu Ulos -nappulaa, ohjelmista puhumattakaan. Pääte-ohjelman löydän ainoastaan hakemalla ja sitten kun asetan löytämäni ohjelman Keep In Louncher -tilaan, niin eikös uudelleen käynnistyksen jälkeen se ole sieltä palkista hävinnyt johonkin... :-( Synapticilla asentamani FireFox-toimiikin sitten jo iloisemmin, eli sen löytää ja se pysyy launcherissa...Tämä voi olla siis vain EVK-ongelma, mutta kun mainostavat Gnome 3:sta helpoksi käyttää...