Linux Mint 17.1 ja LAMP-ympäristön asentaminen ja Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikinan testaamista

Linux Mint 17.1 ja LAMP-ympäristön asentamista ja Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikinan testaamista on luvassa tässä blogauksessa. Sain käyttööni uuden HP 110-305n -pöytätietokoneen. Päädyin pitkällisen pohdinnan tuloksena asentamaan koneeseen Linux Mint 17.1:sen, koska olen jotenkin kyllästynyt Ubuntuun - siis Unityyn. Unityn vasemman puoleinen palkki vie mielestäni liian paljon tilaa näytöstä.  Tämän lisäksi netin Linux-foorumit hehkuttivat Linux Mint 17.1:n olevan vuoden 2014 paras distro, joten pakkohan sitä oli sitten kokeilla! Enkä ole vielä ainakaan katunut :-)

HP 110-305n pyörittää Linux Mintiä todella hienosti ja voin nyt noin kuukauden käyttökokemuksen jälkeen suositella Linux Mintiä lämpimästi kaikille, jotka haluavat modernin ja helpon Linux-käyttöjärjestelmän, mutta eivät tykkää Ubuntun Unitystä (tai Gnomesta tai KDE:stä).

Olen asentanut LAMP-ympäristön eli Apache-Mysql-PHP -serveriympäristön jo monta monituista kertaa vuosien saatossa ja kirjoittanut ohjeita asentamisesta tännekin, mutta kirjoitetaanpa nyt taas uudestaan. Tällä kertaa asennan LAMPin käyttämällä Tasksel-ohjelmaa.

Avaa Konsoli ja asenna Tasksel komennolla: sudo apt-get install tasksel

Avaa Tasksel komennolla:  
sudo tasksel ja valitse LAMP server SPACE-näppäimellä (välilyönti) ja siirry sarkain-näppäimellä kohtaan OK. Anna MYQSLn rootille salasana (ja muista kirjata se itsellesi muistiin ;-)  )

Voit testata, että kaikki sujui hyvin, kirjoittamalla selaimesi osoiteriville:
http://localhost

Avaa Geditillä /etc/apache2/apache2.conf -tiedosto

sudo gedit /etc/apache2/apache2.conf

Lisää ko. tiedoston loppuun rivi:
#include /etc/php5/apache.conf

Voit tehdä /var/www/html -hakemistoon test.php -tiedoston, joka kertoo asennetusta php:stä vähän enemmän. Se tapahtuu komennoilla:

Anteeksi, että koodi on kuvana. Pitää tehdä asialle jotain jossain vaiheessa

Käynnistä Apache-serveri uudestaan  komennolla:
sudo service apache2 restart

Voit testata test.php:n toimivuutta osoitteessa http://localhost/test.php

Nyt jos kaikki sujui kuin tanssi, pitäisi LAMP ympäristö olla valmis. Ei kuitenkaan tyydytä vielä siihen, sillä /var/www/html -kansiota on ärsyttävää pidemmän päälle käyttää, kun aina tarvitsee olla roottina tai sudottaa. Tehdään siis vielä omaan kotihakemistoon public_html -kansio, jonka käyttäminen on huomattavasti mukavampaa.

Myllyn Paras Pyöreästä Suklaataikinasta on moneksi.

Kerron kuitenkin tässä välissä uusimmasta Hopottajien suosittelukampanjasta, jossa olen saanut olla mukana. Sain nimittäin ilmaiseksi testattavakseni Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikinaa, jota voi ostaa ainakin Prismoista ja K-Citymarketeista viidellä eurolla kaksi pakettia. Taikinasta voi valmistaa suklaapiirakkaa, keksikakkupohjan tai suklaacookiesit. Me pidimme perheen kanssa elokuvaillan ja valmistimme taikinasta suklaakeksejä, jotka valmistuivat sutjakasti noin 7-9 minuutissa.

Meidän perheen nuorin ja kovin herkkusuu, tykkäsi kekseistä kovasti. Suussasulavat keksit maistuivatkin mukavan suklaisilta. Toisaalta itse koin ne hiukan liian rasvaisen makuisiksi. Aina välillä minua harmittaa, kun perheessämme muut eivät pidä juustokakuista. Tämä Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikina olisi varmasti ollut herkullinen myös juustokakun pohjana. Ehkäpä ensi kerralla jatkamme kuitenkin tämän taikinan parissa jäätelöteemalla ja kokeilemme tehdä taikinasta näitä.

Myllyn Parhaan Pyöreästä Suklaataikinasta valmistui nopeasti herkulliset keksit elokuvaillan jäätelö-kermavaahto-hilloherkkuumme.

Muuten, jos itse haluat päästä Hopottajien testiryhmään kokeilemaan erilaisia tuoteuutuuksia, voit rekisteröityä palveluun tästä (se on ilmaista).

Vaan jatketaanpa taas Apachen parissa :-) Tehdäksemme siis kotihakemistoomme toimivan public_html- hakemiston, johon voimme tallentaa serverille tulevat web-sivustot ilman että aina tarvitsee sudottaa tai olla roottina, meidän täytyy sallia Apache2 Userdir Moduli. Se tapahtuu komentoriviltä näin:

sudo a2enmod userdir

Käynnistä Apache uudestaan: sudo service apache2 restart

Tee public_html kotihakemistoosi ja asenna sille 0755- oikeudet -  "kaksi kärpästä yhdellä iskulla" -komennolla:

mkdir ~/public_html && chmod 0755 ~/public_html

Sitten vielä muokataan tiedostoa:
sudo gedit /etc/apache2/mods-available/php5.conf

Lisää risuaita # -merkki rivin "php_admin_value engine Off " eteen:
# php_admin_value engine Off

Lataa Apache2 uudestaan:
sudo /etc/init.d/apache2 reload
Nyt voit tehdä 

Nyt voit testata public_html:n toimivuutta tekemällä kansioon samanlaisen phpinfo-sivun, kuin yllä. Yhdellä komennolla se tapahtuu näin:

Testaa toimivuutta selaimella osoitteessa
http://localhost/~käyttäjänimesi/test.php

Toivottavasti kaikki sujui hyvin :-)

P.s. Näiden ohjeiden pitäisi toimia myös Ubuntu 14.04 LTS:ssä.

Ubuntu puhkesi puhumaan (näytönselostus)

Siinä se tihulainen on!

Meidän perheeseen tuli viime joulukuussa uusi perheenjäsen, saksanpaimenkoira-labradorinnoutajamix-neiti.  Pentu on muuten oikein mukava koiruus, mutta välillä se yrittää kivuta syliini minun ollessani tietokoneella. Usein tämän isokokoisen sylikoiran ryntäyksellä on seurauksena se, että koiran tassut osuvat näppäimistölleni saaden milloin mitäkin jännittävää aikaiseksi.

Juuri äsken koiran tassut osuivat jälleen näppiksilleni ja sen jälkeen Ubuntu alkoi käyttäytymään omituisesti. Joo'o minulla oli tietenkin koneessa aika mukavan isolla kauttimet päällä, kun Ubuntu puhkesi yht'äkkiä puhumaan. Se  selosti suomeksi kaiken, mihin vain hiireni osui. Aluksi huvittavaa, mutta pidemmän päälle perin ärsyttävää. Nopealla googlauksella onneksi löysin avun ja pääsin eroon tästä koneellisesti selostavasta "tyypistä". Mikäli sinullakin koira tai kissa räpsäyttää päälle näytönselostuksen, niin siitä pääsee eroon yhdellä näppäinyhdistelmällä:

ALT+SUPER (=Windows logolla varustettu näppäin)+S

Samalla näppäinyhdistelmällä saat myös tuon näytönselostuksen päälle, mikäli tarvitset sitä. Mihin sitä muuten tarvitaan?

Dos-emulaattori (DosBox emulator) ja Ubuntu

DosBox ja Ubuntu olivat sanapari, joka tuli mieleeni kun niiskuttelin räkänenäni kanssa tänään kipeänä kotona. Tytär oli aiemmin tällä viikolla kipeänä ja hän parani levolla, rualla sekä Minecraftillä ja mehulla (ja Lataamon Aku Ankoilla). Minecraft on meidän perheen nuorison kovettu suosikki, mutta minulle sen grafiikasta tulee mieleeni aina omat nuoruuden ajan pelit. Niinpä ajattelin ihan pikkuisen makustella, millaisia ne oman ajan pc-pelit oikein olivat. Pikkuveljeni on usein puhunut ja touhunnut DosBoxin kanssa, mutta itselleni se oli uusi juttu. Tässä siis vähän niinkuin omaksi muistikirjakseni ja muille ensikertalaisille pikaoppaaksi ylös niitä asioita, joita tein, että sain DosBoxin ja pelit toimimaan Ubuntu 14.04LTS:ssä.

• Asenna Ubuntun sovellusvalikoimasta DosBox-emulaattori

• Tee kotihakemistoon kansio-dos ja sen sisälle kansio-c DosBoxin C-asemaa varten joko graafisesti tai näppärästi komentoriviltä: mkdir -p ~/dos/c 

• Avaa DosBox-ohjelma (esim. Ubuntun komentoriviltä dosbox) Tämän stepin jälkeen sanalla komento tai komentorivi tarkoitan Dosboxiin näpyteltäviä asioita.

•  Suomenkielinen näppäimistökartta ei ole DosBoxissa ollenkaan oletuksenam mutta saat suominäppikset toimimaan komennolla keyb su (Muiden maiden näppäimistökarttojen id:t löydät DosBoxin Wikistä)

• DosBoxissa ei ole oletuksena liitettynä C-asemaa, vaan se pitää liittää aina joka kerta erikseen eli komenna:   

mount c /home/käyttäjänimesi/dos/c

• Siirry sitten C-asemalle komentamalla c: 

Pelejä DosBoxiin löydät vaikkapa täältä tai suomalaisiakin pelejä täältä. 

Ensimmäisenä pelinä kokeilin tekstipeliä nimeltään Takaa-ajo2. Tämän pelin laitoin siis kansioon /home/käyttäjänimi/dos/c .Peli käynnistyy yksinkertaisesti komennolla ta2.exe. Tästä pelistä muistui kyllä hyvin mieleen ne yläkouluajat, jolloin 1990-luvun alussa istuttiin atk-tunnilla ja pelattiin näitä tekstipohjaisia pelejä. Taidettiin me silloin tuollainen peli itsekin tunnilla koodata, mutta en nyt kyllä satavarmana muista...Omasta PC-tietokoneestani löytyi sitten jotain graafisia pelejä (joku lumilautailupeli ja lumipallon heittelypeli sekä tietty Pacman), mutta näitä kyseisiä pelejä en kyllä nyt sitten löytänyt, kun en edes muista, mikä niiden nimet olivat).

Seuraavaksi kokeilin asentaa DosBoxiini pelin nimeltään Lemmings. Tämä on muuten oikeasti tosi mukava ja koukuttava peli.


Lemmingsissä oli jo sitten paljon enemmän tavaraa zip-paketissa, ja minä kun inhoan räjäyttää hirveää tiedostosekametelisoppaa johonkin kansioon, niin purin Lemmingsin roinat tekemääni /dos/c/lemmings-kansioon ja mounttasin sitten tämän kansion DosBoxin C-asemaksi.

Hyvää viikonloppua kaikille! Pysykäähän terveinä :-)


EDIT 22.2.2015: Lapset hankkivat jouluna uuteen Wii U -pelikonsoliinsa pelin nimeltään Pikmins 3. Nuorimmaisemme, joka on DosBoxilla pelannut Lemmingsiä, totesi että Pikmins -pelin idea on jonkin verran lainattu Lemmingseistä. Mene ja tiedä, mutta kummassakin peli etenee pientä hassua joukkoa ohjatessa ja niiden osaamista ja voimia hyödyntäessä.

Maitojunalla takaisin ... tai ainakin melkein

Vajaa vuosi sitten heitin hyvästit Ubuntulle ja asensin koneelleni Arch Linuxin. Yhteiselo Arch Linuxin kanssa sujui todella hyvin eikä oikeastaan ollut mitään erityistä syytä, miksi halusin vaihtaa distroa takaisin Ubuntuun. Sanotaanko kuitenkin, että  vanha suola rupesi janottamaan ja kun tein koneen raudalle pientä kohennusta, niin päätin, että voisihan sitä taas asentaa uuden Ubuntunkin. Ubuntu kun kuitenkin on hyvin mutkaton, helppokäyttöinen ja tuttuakin tutumpi distro.

En halunnut koneelleni journalisti  Swapnil Bhartiyn tietoturvattomaksi parjaamaa Unityä, vaan asensin Ubuntu 14.04 LTS Gnomen. LTS-version valitsin ihan sen vuoksi, että haluan mielummin käyttää testattua ja pitkään tuettua Linux-distroa kuin aina uusinta uutta (Arch Linuxissa tuli välillä sellaisia pommiasennuksia, että joskus päivitys aiheutti suuria ongelmia).

Ulkoisesti Arch Linux ja Ubuntu Gnomella näyttävät kyllä ihan samalta, mutta konepellin alla tapahtuu erilaista. Välillä melkein säikähdän, kun tämä Ubuntu ilmoittelee, että olisi taas päivityksiä saatavilla. Arch Linux kun ei ilmoita mitään. Päivitystarpeen vaan sitten huomaa, kun ohjelman asentaminen pacmanilla tai youartilla eivät onnistu.

Arch Linux tai Ubuntu Gnome, tämä fasaanikukko poseeraa työpöydälläni silti ;-)

iMac pääsiäiseksi?

Pääsiäisen vietto alkoi meidän perheessämme vauhdikkaasti. Mieheni on jo jonkin aikaa kärsinyt akuutista tietokonepulasta, sillä hänen Linux-pönttönsä ei ole ollut raudaltaan ihan ns. tervettä. Ollaan kieputeltu ajatusta siitä, että hänen koneensa sisuskaluja pitäisi ruveta päivittämään. Ainakin näyttökortti pitää uusia ja muutakin vikaa raudassa on kyllä ilmennyt. Mieheni tykkää myös kovasti Arch Linuxista, mutta on myös pitkäaikainen macisti. Tiedätte varmaan myös mitä se tarkoittaa, jos on käyttänyt pitkään joko Os X:ää tai Windowsia - aivan, niitä ohjelmia on tullut ostettua vuosien varrella joitakin ja niitä on tottunut käyttämään. Mieheni mukaan Linux on mainio käyttöjärjestelmä silloin, kun käyttäjä  koodaa, tekee kuvankäsittelyä, päivittelee nettisivuja, tekee toimistohommia tai mallintaa 3D:tä. Sitten kun hän alkaa "creamaan" eli tekemään vaikkapa musiikkia, tulee hänelle ikävä Os X:ää. Hän kun on hankkinut mac-ympäristöönsä joskus pelit ja vehkeet musiikin tekemistä varten, ja ne samat systeemit eivät sitten toimi pc-koneessa. Linuxille hän ei ole vieläkään löytänyt oikein musiikin tekemiseen soveltuvaa ammattimaista ohjelmaa.

Tämän asian valossa päätimme kiirastorstaina, että nyt on tuohon pöydälle saatava uusi iMac. Netissä katsoimme, että lähikaupungin ainoa iMac sijaitsee viime postauksessa parjaamassani Expert-myymälässä. Vaikka kuukausi sitten olin päättänyt, että en enää mene ko. liikkeeseen, niin sinnepä olin taas menossa...

Myyjä tuli luoksemme tällä kertaa heti ja kävi ilmi, että liikkeessä oleva iMac  21,5"
on heidän ainoa mallikappaleensa, eikä  pääsiäiseksi tietokonetta tulla saamaan. Lähdimme liikkeestä hiukan nyreissämme pois. Ruokakaupan parkkipaikalla rupesimme kelaamaan, että 21,5":n koneen vieressä oli myös noin neljä sataa euroa kalliimpi  27" iMac. Saisikohan sitäkään pääsiäiseksi?  Soitimme liikkeeseen ja sama myyjä, joka oli meitä palvellut liikkeessä sanoi, että myös tästä isommasta tietokoneesta on vain mallikappale heillä esillä. Myyjä kuitenkin oli myös miettinyt asiaa ja hoksannut, että haluaisimme tietokoneen nyt pääsiäiseksi. Lopulta hän sai luvan myydä meille sen mallikappaleen (jonka olivat kuulemma juuri edellisenä päivänä vasta pystyttäneet pöydälle) sieltä liikkeestä, ja saimme kuin saimmekin ostettua 21,5" iMacin, jota alun perin olimme menneet ostamaankin. Myyjän kanssa todettiin, että kivijalkaliikkeen paras etu on se, että asiakas saa haluamansa tuotteen heti.


Kiitokset siis Riihimäen Expertille pääsiäisfiiliksen pelastamisesta ja hyvästä palvelusta.

Kuinkahan hyvin Applen
Magic Mouse toimii
Arch Linuxissa? 

Aku Ankan lukeminen siirtyy meillä nyt ihan oikeasti digiaikaan

Pohdin tässä kuussa halpistabletin ostamista mm. Aku Ankan lukemiseen. Viime viikonloppuna kävin sitten tuon tabletin ostamassa.

Viime viikolla meille tupsahti Expertin mainos, jossa mainostettiin "Lenovo IdeaTab A1000L-F" -mallia niinkin huokeaan kuin 79 euron hintaan. Kun hintakin oli noin kohdillaan suuntasin matkani lähikaupunkiin (sama joka on Aku Hirviniemen kotikaupunki ;-) ) ja sen Expert-liikkeeseen. Jälleen kerran sain todeta, että lähikaupungin Expertissä ei kyllä palvelu pelaa. Siellä pitää asiakkkaan olla todella härski ja etuilla toisia saadakseen palvelua ns. hyvän sään aikaan. Myyjät ottavat palveltavikseen aina sen jonossa etuilemalla ensimmäiseksi tulleen asiakkaan, eivätkä suinkaan niitä raukkoja, jotka sattuvat odottamaan kiltisti omaa vuoroaan. Itse kuulun valitettavasti tähän kilttien ja kohteliaiden asiakkaiden sakkiin ja olin myyjille ihan ilmaa jääden kokonaan ilman palvelua. Enpä viitsinyt aikaani sitten sen enempää kuluttaa ko. Expert-liikkeessä, sillä tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta kun olen saman asian tämän kaupan yhteydessä todennut.

Onneksi sama Lenovon tabletti oli tarjouksessa myös Citymarketin Mammuttipäivillä, ja siellä kuten monissa muissakin lähikaupunkini liikkeissä, Gigantti ja rautakaupat mukaan lukien, asiakasta palvellaan järjestyksessä ja yleensä ihan ystävällisestikin. Mammuttipäivillä tämä normaalisti tämä euron alle satasen maksava Lenovo IdeaTab A1000L-F maksoi nyt 84 euroa ja takuuta sai kaksi vuotta.

Uusin Aku Ankka Lenovon tabletissa.

"Lenovo IdeaTab A1000L-F" -paketin sisältö oli melko yksinkertainen. Tabletin lisäksi se sisälsi vain laturin ja käyttöohjeet, mutta eipä sitä oikein muuta tarvitakaan. Käyttöönotto oli helppoa. Lisäsi vain Google-tilin koneeseen ja vaihtoi asetuksista kieleksi suomen. Aku Ankan Lataamo ja lapsen pelaamat pelit löytyivät Google Play -kaupasta. Omakohtaista kokemusta ei ole paljoakaan "Lennusta" tullut, sillä se on yleensä aina kuopuksemme käytössä ja kovasti tykätty. Kaikki hänen haluamansa pelit pyörivät ihan mukavasti näinkin simppelissä tabletissa ja kyllä tuolla ihan mukavasti netissäkin surffailee. Google Chrome hiukan lagaa, mutta tabletissa oleva ns. oletusselain toimii hienosti. 7" Lenovo on myös mukavan kevyt ja näppärän kokoinen, joten tällä on mukavampi  lukea ja surffata vaikka sohvalla maaten kuin iPad 2:lla  tai iPad 3:lla, jotka meidän taloudesta myös löytyvät.

Keskiviikkona tuli Aku Ankan paperilehti, mutta kuulemma tuokin akkari luettiin jo mielummin sähköisesti. Niinpä olenkin nyt perunut meidän Aku Ankka kestotilauksen päättymään makseutun ajan loppuun asti, ja jatkamme tästä lähin akuankkojen lukua Lataamon kautta.

EDIT 4.4.2014: Toissapäivänä minulle soitti Sanoma Magazinen puhelinmarkkinoija ja hän kertoi, että Aku Ankka Extrat ovat myös luettavissa Lataamosta. Jee. Eihän se vähän reilu 20 euroa enemmän vuodessa Lataamosta pulitettu hinta versus paperilehtien hinta enää olekaan niin iso - Aku Ankka Extrat kun ovat paperisena ihan oma tilattava tuotteensa.

EDIT 19.4.2014: Samainen Expert -liike sai juuri kiitokseni uusimmassa postauksessani.

Taitto-ohjelmatuttavuus Linuxille

Ubuntua käyttäessäni toimisto-ohjelmanani oli ensin OpenOffice ja sittemmin LibreOffice. Jostain syystä tässä Arch Linuxissa en ole ole LibreOfficea saanut kunnolla toimimaan.  Minulla se on kyllä asennettuna näiden steppien mukaisesti, mutta jostain kumman syystä ohjelma ei ole suostunut yhteistyöhön kanssani. Toimiiko se teillä muilla Arch Linuxin käyttäjillä, ja jos niin miten olette sen saaneet toimimaan? Kun aina ei jaksa/ ehdi säätääkään, niin olen nyt pienen pakon sanelemana tutustunut Calligra Suiten -ohjelmiin, lähinnä Calligra Wordsiin ja Calligra Sheetsiin, joilla olen pystynyt avaamaan ja jatkamaan LibreOfficella tekemiäni töitä. Calligra Suiten ohjelmat ovat kyllä yllättäneet minut positiivisesti, vaikka toki sitä tuttua LibreOfficea hiukan kaipaankin...

Äsken tein luovaa työtä virkkuukoukulla, ja halusin kirjata tekemäni asiat heti myös koneelle itselleni ohjeeksi myöhempää tarvetta varten. Tiedätte varmaan, että kun multitaskaa ja hyppelee hommasta toiseen kesken kaiken, eivät aivot ole ihan mukana aina :-) Niinpä minun tosiaan olisi pitänyt avata tuo Calligra Words -ohjelma, mutta avasinkin vahingossa Calligra Authorin. Niin tohkeissani olin noista virkkaussilmukoista, että en heti edes  huomannut avanneeni väärää ohjelmaa. Vahingossa auenneella taitto-ohjelmalla oli niin kivaa ja luovaa kirjoittaa käsityöohjetta ylös ja homma sujui näppärästi.

Kuvan ohje on vielä kesken, joten kirjoitusvirheitä saattaa tekstissä esiintyä :-)

Calligra Author on käsittääkseni melko uusi ohjelma, enkä tiedä miten se on saatavana muihin distroihin, mutta tähän Arch Linuxiin se on tullut Calligra-päivityksien mukana. Kuvat ja monet tekstit sekä muut "muodot" lisätään työhön laatikoina, joita voi hiirellä liikutella, käännellä ja sommitella haluttuun paikkaan ja muotoonsa. Se mikä harmitti Calligra Authorin käytössä oli, että se kaatuili vielä melko usein. Tallentaminen on siis valttia! Uskon ja toivon kovasti, että Calligra Authoria kehitettäisiin tulevaisuudessa voimallisesti, sillä se on mielestäni erittäin potentiaalinen taitto-ohjelma tutumman ilmaisen taitto-ohjelman eli  Scribuksen rinnalle tai sijaan. Ainakin ohjelman jujun tajusi heti, mitä ei ihan voi sanoa Scribuksesta. Nimittäin aina kun avaan sen, alan pohtimaan olisikohan Linuxille saatavana mitään mukavampaa taitto-ohjelmaa ;-)


EDIT 13.11.2013: Jaahas, syy miksi tuo Calligra Author -ohjelma vaikuttikin niin kotoisalta johtui siitä, että ohjelmathan ovat kuin kaksi marjaa - eri nimillä vain...

Hyvästi Ubuntu!

No enpä olisi uskonut, että kirjoitan joskus yllä olevan otsikon tänne blogiini, mutta näin on nyt vain käynyt. Enää en aio käyttää Ubuntua, sillä sen tietoturva on alkanut huolestuttaa minua, etenkin kun nyt olen tutustunut tähän aiheeseen enemmän.

Koko distron vaihtamisepisodi alkoi siitä, kun Ubuntu 13.04:n kanssa ilmeni nettiongelmia. Välillä se mokoma kadotti netin kokonaan, välillä netti toimi perussivuissa, mutta ei esimerkiksi Youtubea käyttäessä. Yritin konffailla ja säätää, mutta mikään ei kyllä tuntunut tepsivän. Ajattelin downgradea Ubuntun 12.04 LTS -versioon, mutta sitä ennen tutkin mitä muita distroja olisikaan saatavilla. Testailu oli hauskaa. Tutustuin kahteen eri Linux-distroon niiden liveversioilla: Pear Os 7:aan ja PuppyLinuxiin.

 Jos kaipaat PC-koneeseesi applemäistä tuntua, niin testaapa ranskalainen Pear Os. Tässä livejakelussa netti ja jopa Youtube toimivat minulla heittämällä. Pear Os Linux pohjautuu Ubuntu-jakeluun, joten senkin puolesta se olisi ollut kiva käyttöjärjestelmä, paitsi että minua haittasi se liika Applen matkiminen. Haluan Linuxin, kiitos.

Seuraavaksi päätin ottaa selvää PuppyLinuxista. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kätevä ja kevyt distro, joka teki minun melko nopeasta tietokoneestani vieläkin nopeamman. PuppyLinuxin "mainospuheissa" sanottiinkin, että distro on niin kevyt, että se voi puhaltaa vanhemmankin tietokoneen henkiin! Nettini toimi tässäkin moitteetta ja olin jo lähes lähtökuopissa asentaa sen, mutta sitten en oikein ymmärtänytkään, että miten PuppyLinuxiin saa asennettua esim. Blenderin tai Gimpin uusimmat versiot. Jostain syystä en sitten ehtinyt perehtyä tähän asiaan tarkemmin, sillä törmäsin silmäni avaavaan tietoon.

Tietolähteen mukaan Ubuntu ei olekaan enää käyttäjän tietoturvaa niin paljon arvostava Linux-vaihtoehto. Se ei ole kuulemma ollut sitä enää vuoden 2011 jälkeen, jolloin Ubuntu esitteli Unityn. Ubuntun käyttöliittymä kerää kaikki käyttäjän näppäinpainallukset ja lähettää ne Canonicalin palvelimille, josta ne säilyttämisen lisäksi lähetettäneen peräti heidän yhteistyökumppaneilleen. Tämä kaikki tapahtuu ilman hyväuskoisen käyttäjän suostumusta. Voitte lukea tästä enemmän Muktwaresta tai journalisti  Swapnil Bhartiya Google+ kommentista ja tehdä omat johtopäätöksenne. Monille muille Linux-distroille (mm. Opensuse ja Arch Linux ) käyttäjän tietoturva on tärkeää ja toivottavasti myös Ubuntu vaihtaa pian suuntaa parempaan. Ubuntun muut versiot, kuten Kubuntu, lienevät ihan ok, kun näissä ei Unityä ole. Tämän tiedon valossa en nyt itse ainakaan uskalla enää Ubuntua käyttää, enkä suosittele sitä muillekaan, niin mukava distro kuin se onkin. Seurailen tilannetta, josko jotain positiivista näkyisi :-)

Ja mihin Ubuntuni sitten vaihdoin? No, tällä hetkellä koneessani hyrrää Arch Linux, ja ainakin toistaiseksi olen ollut distroon erittäin tyytyväinen. Arch Linux ei ole niin helppokäyttöinen kuin Ubuntu, mutta varmasti pärjäilen. Linux-tietämys taas laajenee, kun asioita saa ja tulee tehtyä komentoriviltä enemmän. Ehkäpä tulette lukemaan Arch Linuxista enemmänkin ;-)

Kuvakollaasi Gimp 2.8:lla ja tahratesti Vanishilla

Minun täytyy tunnustaa, että en ole mikään kovin hyvä kuvankäsittelijä, etenkin kun vertaa meidän perheen muihin kuvankäsittelijöihin, jotka tuntevat Gimpin kuin omat taskunsa!

Tykkään tehdä kuvakollaaseja, mutta niiden tekeminen Gimpillä on tuntunut kovasti tuskalliselta. Niinpä olen tähän asti sulkenut ko. ohjelman ja tehnyt monet luovat työt iPadin pikkunäppärillä valokuvaohjelmilla.

Muutama viikko sitten sain Buzzadorilta (Buzzador on ilmainen palvelu, jonka jäsenet saavat testata ilmaiseksi tuoteuutuuksia ja palveluita. Buzzador-palvelun  jäsenet saavat tietoa sähköpostitse aina uusista kampanjoista, joihin he voivat hakeutua .) taas ilmaisen tuotepaketin testattavakseni, ja tällä kertaa tehtävänäni oli testata Vanishin tahranpoistotuotteita ja tehdä tahratesti valkoiselle kankaalle. Testin tulos piti sitten kuvata ennen-jälkeen kuvalla, jonka voi postata vaikkapa omaan blogiin.  

Ensin kuitenkin piti tehdä se varsinainen Vanish testi sotkea ja pyykätä....

Ruohoa, oliviiöljyä, ketsuppia, kahvia, kaakaota ja meikkiä - niistä on Ladynöritn kesä tehty, mutta hyvin näytti Vanish selättävän nämäkin tahrat ;-) 

Yläkuvien liinan tahrat ovat olleet jo pidempään pesua odottamassa (liina oli hautautunut pyykkikorin pohjalle..) . Liotin liinaa noin kuusi tuntia Vanish Oxi Action Crystal White -vedessä ja pesin sen jälkeen sitten vielä 40 asteen pesussa. Pesuaineen sekaan olin laittanut vielä 1/4 mitallista samaa Vanish -jauhetta kuin liotuksessa olin käyttänyt.

Myös miehen paita sai avun Vanishistä, kun siihen oli tullut, liekö hyttysen pistoksen vuoksi, pieni veritahra. Tässä tapauksessa kun verijälki oli melko tuore, niin ripottelin jauhetta hiukan tahralle ja ripsottelin päälle vettä. Hieroin vielä hiukan mitan pohjalla jauhetta tahran päällä ja laitoin paidan pesuun.

Ja sitten Gimpin kimppuun!

Onnekseni löysin netistä hyvät Adobe Photoshop-kollaasipohjat (templatet), joiden päälle oli helppo alkaa kuvakollaasia tekemään. Huomasin vasta jälkikäteen, että templateissa olisi ollut vaihe vaiheelta etenevät ohjeet myös Gimpille, mutta taisin itse tehdä silti hiukan toisin, kuin pohjien tekijä oli ajatellut...tässä versio, jolla itse nämä yllä olevat pyykkikuvat olen tehnyt:

• Zip-paketin purkamisen jälkeen valitsin ensimmäistä kuvaa varten Triptych.psd -tiedoston. 
• Sitten avasin kollaasiin tulevat  kolme kuvaa Gimpiin. Gimp 2.8:ssa kaikki avoinna olevat kuvat tulevat kivasti välilehdillä näkyviin, jolloin niiden välillä on helppo sukkuloida.
• Valitsin valikosta Valitse->Kaikki ja Muokkaa ->Kopioi
• Sitten siirryin takaisin Gimpissä avoinna olevaan psd-tiedostoon  ja valitsin tasoista Layer A:n. (Minä tottumattomana Gimpin käyttäjänä monesti kadotan tasot  näkyvistäni, mutta minulle on esikoiseni opettanut, että ne saa jälleen näkyville  Ikkunat -> Tasot -toiminnolla)
• Liitin kopioidun kuvan Layer A:n paikkaan, Muokkaa->Liitä valintaan -toiminnolla

Skaalaustyökalulla skaalasin kuvan Layer A:n kokoiseksi (tai tässä tapauksessa itse asiassa hiukan pienemmäksi, jotta voisin hyödyntää tason mustat reunat. 

• Tekstit lisäsin Gimpin tekstityökalulla ja lopuksi vielä piilotin turhat tasot kuvasta pois ja vein kuvan jpg-tiedostoksi Tiedosto -> Vie -toiminolla. 

Sammuvan Macbookin mysteeri

Meillä on ollut 10-vuotiaan tyttären käytössä sellainen Macbook -kannettava vuosimallia 2007 (early), jonka olemme boostanneet 4 gigan muistilla. Tytär on ollut pitkään todella tyytyväinen tietokoneeseensa ja tehnyt sillä monia itselleen tärkeitä asioita:

• kuvankäsittelyä Gimpillä ja TuxPaintilla
• animaatioita Pencilillä 
• 3D-juttuja Blenderillä ja Sculptrisella
• pelannut Feral Heartia (toimii Winellä myös Ubuntussa, jos näyttökortti tämän mahdollistaa)
• pelannut Wolf Questia (toimii Winellä myös Ubuntussa, jos näyttökortti tämän mahdollistaa)
• katsellut videoita
• ja viimeisimpänä pelannut Sims 3 + Lemmikit -lisäosaa

Nyt kuitenkin muutaman kuukauden verran tytär on valitellut, kun kone on ilkeästi ja ilman mitään varoituksia sammunut. Kone on ollut tällöin melko kuuma.

Ensin epäilimme, että koneessa on menossa emolevy risaksi, mutta tätä emme vielä ryhtyneet sen kummemmin tutkimaan. Joku kuitenkin vei todella paljon prosessoritehoja - etenkin kun kone oli ollut pidemmän aikaa päällä, kun diagnostiikkaa katselimme. Kokeilimme säätää myös koneen energia-asetuksia, kun ajattelimme, josko kone ei jostain syystä enää osaa herätä nukkumistilastaan ja sen vuoksi sitten sammuu.

Kyllä nyt Macbookia naurattaa!
Onneksi kaikki ruuvit ovat
vielä tallella - ja niitähän
nimittäin riitti!

Lopulta päädyimme avaamaan Macbookin Youtubesta löytyvien ohjeiden pohjalta. Ruuvit olivat osittain niin tiukkoja, eikä pari ruuvia koneen akun kolossa suostunut aukeamaan millään. Mies otti sitten rohkeasti pienen timanttilaikan ja rumpsautti ruuvien paikallaan pitämät metallinipsut poikki ja johan aukesi kone! Tytär siinä vieressä totesi, että taitaapa kohta saada uuden koneen - ei se tuommoisen käsittelyn jälkeen enää millään voi toimia, kun kipinöitäkin tuosta työvaiheesta lenteli. 

Avattuamme koneen, huomasimme sen sisällä olevan jonkin verran pölyä ja etenkin tuulettimen ympäristöstä sitä löytyi. Imuri käteen ja pölyt pois. Akku kiinni ja kansi jotenkin ilman ruuveja paikoilleen. Hiphurraa, konehan käynnistyi!

Sammuilevan Macbookin mysteeri siis ratkesi: se oli vain sisältä pölyssä. Muutoinhan tuo meidän kone onkin ihan vielä hyvässä kunnossa. Nyt tytär on tehnyt koneellaan jo vaikka kuinka paljon hommia, mutta kone pysyy vakaasti päällä. Sen lisäksi että se ei nyt kuumene se myöskin on nopeutunut hurjasti. 

Meillä kun ei tässä kohden oikein ollut mitään menetettävää, niin uskalsimme moiseen operaatioon ryhtyä ja kylläpä kannatti. Nyt pitäisi vaan kohta laittaa ne minigrip-pussissa olevat ruuvit paikoilleen - toisaalta nyt koneessa pelaa hyvin tuuletus ;-)

Tässä vielä se video, josta nuo kaikki avattavat ruuvinpaikat voi katsella. 

Ps. Jos päädyt avaamaan Macbookkiasi, niin se hopean värinen metalliteippi ei ole mikään pelkkä teippi , vaan erittäin tärkeä näppäimistön + virtakytkimen yhdyskaapeli emolevyyn. Sitä ei siis kannata saksilla poikkaista ja sen liittäminen irrotessa on hivenen hankalaa.

Ilkeän tontun hyökkäys - Ubuntu värjäytyy Debianiksi

Jos järjestelmä toimii, älä korjaa sitä...koskahan tämänkin oppisin?

Twitterin lukeminen on kuulkaas vaarallista, se voi lopulta aiheuttaa esimerkiksi sen, että kohta joutuu "pakon sanelemana" päivittämään hyväksi havaitun Ubuntu 12.04 LTS:n uudenpaan versioon. Pitikin päätyä Twitterin kautta lukemaan Gnome 3.8:sta, ja pitikin mennä sitten heti kokeilemaan sen asentamista Ubuntuuni... Tonttu X:ää ei näkynyt koneessani, mutta sen sijaan jostain syystä Ubuntuni alkoi liputtamaan käynnistettäessä Debianin logoja ja maapallon kuvia, ja oli heittänyt nätin taustakuvanikin jonnekin bittiavaruuteen. Siinä minä sitten pyörittelin silmiäni ja ihmettelin, että mistä tämän alla olevan kuvan mukainen taustakuva koneeseeni tuli (kuva ei ollut ihan tismalleen tämä, mutta tunnelma oli sama)...

Varsinaisesti minulla ei ole mitään Debiania vastaan, mutta aika
omituista on, että Gnomea asentaessa tulee yllätetyksi siniseksi värjätyllä
Unityllä ja uudella avaruusaiheisella Debian -taustakuvalla.
Vähemmästäkin menee ihan kuutamolle :-D Taustakuvan
lisäksi työpöytäni oli siivottu kaikista rojuistaan ts. niitä ei näytetty työpöydällä,
vaikka ne edelleen fyysisesti olivat onneksi olemassa.

Gnomea en saanut, mutta sitten keksin, että asennan sen Ubuntun sovellusvalikoimasta... Ja sain Gnome 3.4.x:n. Tämän kaiken jälkeen Ubuntustani tuli kovin epävakaa, eikä Gnome päivittinyt tuosta 3.4 -versiostaan sitten millään edes 3.6:ksi. Niinpä ajattelin, että josko päivittämällä koko käyttöjärjestelmän saisin Debianista riehakoituneen Ubuntuni taas järkiinsä.

Step-By-Step lähdin nyt sitten konetta päivittämään ensin 12.04 LTS:stä 12.10 ja siitä sitten uusimpaan 13.04 versioon. Huh, huh!

Tällä hetkellä koneessani on siis tuo 12.10 ja kun aioin ruveta päivittämään sen ohjelmistoja ja sen jälkeen sitten varsinaiseen version korotuspäivitykseen, niin kone oli ihan ulalla netistä. Ubuntu 12.10 ei löydä verkkoa - ei wifiä eikä langallistakaan. Sisäverkko kyllä toimi, mutta ulkoverkko ei. Eth0 kyllä näytti olevan olemassa ja langattoman verkkosovittimenkin kone oli kyllä tunnistanut, mutta nettiin se ei mennyt. Onneksi iPad ei sentään ollut saanut mitään hulluuspuuskia ja oli valmis auttamaan tiedonhankinnassa :-)

Pelastavaksi enkeliksi osoittautui komento: sudo dhclient eth0 . Se on komento, jolla saadaan DHCP serveriltä kysyttyä IP osoite. Langaton verkko ei toimi vieläkään, mutta se on nyt tässä kohtaa toissijaista. Seuraavaksi lähtee Ubuntu 13.04:n päivitys. Mitähän siitäkin seuraa :-D

***

Nokia Lumia 620 ensikokemuksia

Vielä vuosi sitten en olisi uskonut, että ostan enää koskaan uudeksi puhelimekseni nokialaista. Itse asiassa viime kesästä asti minulla oli visio, että koska käytän iPadia, voi puhelimeni olla jotain muuta kuin älypuhelin. Monta kuukautta meninkin sellaisella alle 30 euron perusluurilla. Kuitenkin tien päällä tuli aina välillä sellaisia tilanteita, että olisi ollut kiva napata kännykällä valokuva ja jakaa se tavalla tai toisella. Ajattelin sitten tammikuussa laajentaa tätä käsilaukussani olevaa laitteistorepertuaaria pienellä pokkarikameralla. Se oli pääsääntöisesti hyvä idea, mutta sitten tuli tilanteita, joissa jouduin odottamaan jotakuta juna-asemalla ja odottavan aika on tunnetusti pitkä(styttävä), ilman nettiä ja somea...


iPadin hankittuani, ja tähän omituiseen ideologiaani perusluurista päädyttyäni, olin jo ehtinyt antamaan lapselle oman Samsung Galaxy S -puhelimeni. Koska en tietenkään enää ryhtynyt lapsen kädestä vanhaa kännykkääni repimään, oli ainoa vaihtoehtoni ryhtyä miettimään, että kummanko puhelimen kaivaisin naftaliinista käyttööni; ZTE Bladen vai Nokia Express Music 5800:n. Päädyin nokialaiseen, lähinnä karttojen vuoksi.

KAAMEE KAPULA?
ZTE Blade oli muutoin hyvässä kunnossa, mutta kuten niin monilla muillakin,
on meidänkin ZTE:ssä mennyt lasi rikki. Nokialaisen eduksi oli laskettava
Nokia Kartat ja ehjä lasi. Molemmilla näpytteli tekstarit kätevämmin kuin sillä 30
euron kapulalla.

Kuva: www.nokia.fi

Sitten jostain tietoisuuteeni singahti, että Nokialta olisi tulossa uusi ja edullinen Lumia-malli, jota mediassakin hehkutettiin. Sitten vain jotenkin olin siinä tilanteessa, että napsautin tilaa-nappia operaattorini verkkokaupassa ja toissa päivänä posti toi  paketin - Nokia Lumia 620:n magentan värisenä!

Täytyy sanoa, että tämmöinen suuri Linux-fani on hämmentynyt tästä keikautuksesta, mutta ihan rehellisesti voin kyllä tätä puhelinta kehua ja todeta, että Nokia-Microsoft yhteistyö toimii! 

Mistä sitten pidän?

Ensimmäiseksi tykkään Lumia 620:n koosta, sillä minusta ne toiset lumiat ovat aivan liian isoja! Toiseksi tykkään tämän näytöstä, joka on mielestäni kivan terävä. Näppäilytuntuma on hyvä jopa pystypäin olevilla näppiksillä, jossa kirjaimet ovat pienempiä. Windows Phone 8 tuntuu tosi pätevältä ja helppokäyttöiseltä käyttöjärjestelmältä ja tykkään sen freshistä ulkoasusta. Voi olla, että te, joille Lumian kalliimmat mallit ovat tuttuja Nokian Pure View -kameratekniikoineen päivineen, olisi Lumia 620:n kamera pieni pettymys. Itselleni tämäkin kelpaa tosi hyvin.

Nokia Lumia 620 : Älykäs kuvaus -toiminto on yksi minun lempiohjelmistani.
Ei postausta ilman kissaa :-D

Olen jo pitkään yrittänyt metsästää kameralla kissan venytystä.
Älykkäällä kuvauksella sekin onnistui.

Mutta se on ihan varma, että Lumiaani en tätä soittoääntä enää laita (Lapset tekivät minulle duudsonmaisen jekun Nokia Express Musiciin, ja vaihtoivat soittarikseni tällaisen. Mukavan piristävä lisä perjantain kassaruuhkassa):

Möllerin Pikkukalat ja Blenderillä videoita editoimaan osa 1

Heippa pitkästä aikaa! Aloitetaanpa postaus ensin Buzzador-asioilla ja mennään sitten vasta tuohon Blenderiin ja videoiden editointiin.

Kissaperheessä on sitten vaikea ottaa yhtäkään kuvaa, ilman että joku katti olisi tunkenut itsensä kuvaan. Vaikka kalat yleensä ovat myös kissojen herkkuja, emme näitä Möllerin Omega-3 kaloja antaneet kissoille ;-)

Muutama viikko sitten posti toi meille ihanan pirteän Buzzador-paketin ( Buzzador on ilmainen palvelu, jonka jäsenet saavat testata ilmaiseksi tuoteuutuuksia ja palveluita. Buzzador-palvelun  jäsenet  saavat tietoa sähköpostitse aina uusista kampanjoista, joihin he voivat hakeutua) . Paketista löytyi kaksi pakkausta Möllerin Omega-3 Pikkukalat kapseleita, joita olemme nyt lasten kanssa maistelleet ja testailleet.  Möller Omega-3 Pikkukalat -tuotteesta saa sekä omega-3-rasvahappoja että D-vitamiinia. Tuote on pehmeän purtava ja helppo niellä.

Meidän perhe tykkäsi kovasti tästä tuoteuutuudesta, sillä tämä vei kyllä ihan toiselle levelille kalanmaksaöljyt makunsa puolesta ;-) Nämä hauskat kalat maistuvat lähes samalta kuin hedelmäpurkka, joten pikkukaloja popsitaan meillä ihan mielellään. Pikkukalat ovat purtavia ja helposti niellä, mikä oli lastemme näkökulmasta hyvä juttu. Ja kyllä se aina niin on, lisäravinteet piristävät olotilaa ja nostavat virkeystasoa.

Möllerin Omega-3 pikkukalat ovat pinnaltaan vähän öjyisen tahmeita, mikä oli kenties ainoa miinuspuoli näille veikeille lisäravinteille. Tästäkin huolimatta otamme varmasti Pikkukalat testijaksonkin jälkeen osaksi päivittäistä rutiiniamme.

Vaan loikataanpas takaisin kaloista Ubuntun pariin: Tässä alkuvuonna toteutin yhden omista haaveistani ja aloin opettelemaan videoeditointia Blenderillä. Blender 2.6.x on Ubuntuun ja useisiin muihinkin käyttöjärjestelmiin ilmaiseksi saatavilla oleva,  erittäin monipuolinen,  open Source 3D-ohjelma. Toki jos Ubuntulla haluaa videoita editoida, käy se monella muullakin ohjelmalla, jotka ovat Blenderiä simppelimpiä. Kuitenkin jos haluaa monipuolisen ja ilmaisen videoeditorin, jolla saa vaikkapa lähelle Final Cut PROn tasoista jälkeä, niin silloin Blender on yksi erittäin varteenottavista vaihtoehdoista.

Aluksi minua kuitenkin kiusasi videoeditointiharjoittelussani se, että kamerastani tuleva video on MOV-formaattia. Vaikka Blenderin  pitäisi MOVia jollain tasolla käsittääkseni tukea, huomasin formaatin olevan ainakin itselleni hankala. Video kyllä tuli Blenderiin, mutta kuva oli kuin hidastetusta elokuvasta tai sitten äänien kanssa oli ongelmaa. Siispä, jos videosi ovat MOV-muotoisia, kannattaa ne muuntaa avi-muotoon.

Itse käytän tähän MOV-AVI muuntamiseen Ubuntun sovellusvalikoimasta asennettavissa olevaa Transmaggedon-ohjelmaa, joka on erittäin helppokäyttöinen.

Input File -kohtaan etsitään muunnettava MOV-tiedostosto ja Output Formatista valitaan halutaan tiedostomuoto, joka on tässä tapauksessa avi. Audio Codeciksi laitoin tässä mp3 ja video codeksiksi H264. Lopuksi vain painetaan Transcode-nappia ja kohta Videot-kansioon tulee AVIksi muunnettu video valmiina Blenderiin vietäväksi.

Aloitan varsinaisen Blender-videotutoriaalini seuraavassa postauksessa, sillä muutoin tästä tulisi melko pitkä bloggaus.

Gimp saa lapset piirtämään

Muistan, kun pikkuveljeni oli 1990-luvulla pienenä poikana armoton muumifani. Niitä jaksoja hän veivasi VHS-kasetilta jatkuvasti, kun perheemme nauhoitti hänelle kaikki jaksot. Yhdessä jaksossa Pikku Myy ja Muumipeikko viettivät talvea ja opettelivat hiihtämään. Oikeastaan Muumipeikko opetteli hiihtämään ja Myy vain ryhtyi hiihtämään, kun sai sukset alleen. Olihan hän katsellut, miten Hemuli hiihtää.

Pikku Myy on oivallinen kuvaus lapsista, jotka vain ryhtyvät käyttämään työkaluja, kunhan heille ne tarjotaan. Youtube on sitten se kanava, josta oppia ammennetaan ja johon tuotokset usein ladataan.

Open Source on mahtava keksintö, sillä se mahdollistaa kaikille monia mahtavia työvälineitä aivan ilmaiseksi! Gimp on yksi hyvä esimerkki kaikkiin käyttöjärjestelmiin saatavasta hyvästä ja ilmaisesta kuvankäisttelyohjelmasta, josta taitavakin kuvankäsittelijä saa paljon iloa ja hyötyä.

Tässä siis vain pikaisesti kiitokset kaikille Open Source -ohjelmien parissa työskenteleville. Teette mahtavaa työtä!

Lopuksi vielä video lasten taituruudesta Gimpin käyttäjinä ja hyvää Halloweenia:

Omia kokemuksia Netflix Suomesta

Lapsilla on nyt syysloma ja me aikuisetkin pidimme pidennetyn viikonloppuloman tässä ihan kotosalla. Niinpä olikin enemmän kuin mukavaa, että Suomeen rantautunut elokuvia ja TV-sarjoja tarjoava Netflix tarjosi ilmaisen tutustumiskuukauden uusille käyttäjilleen. Hetihän me syöttiin tartuimme ja rekisteröidyimme palveluun.

Iloinen yllätys oli, että Netflixin sai myös Wii-pelikonsoliin, joka meillä on kytkettynä kodin isoimpaan näyttöön.

Odotuksemme median hehkutuksien vuoksi olivat kovat, mutta ainakaan tällä hetkellä en olisi valmis maksamaan ko. palvelusta noin 8 euroa kuukaudessa. Teknisesti palvelu toimii todella loistavasti Apple-ympäristössä ja Nintendo Wii:ssä (Linux on taas jällen kerran karsittu tuettujen käyttöjärjestelmien ulkopuolelle), mutta elokuvatarjonta ei ole kovinkaan hyvä. Netflixistä on turha tällä hetkellä etsiä mitään kovin uusia elokuvia, joita olimme jo kielipitkällä ajatelleet katsovamme. Lapset löysivät sieltä kuitenkin paljon kiinnostavia vanhoja televisiosarjoja ja verestivät niillä "pikkulapsuusmuistojaan". Joulukalenterifriikeille Netflix tarjoaa tällä hetkellä kaksikin erilaista joulukalenteria: Histamiinin vuodelta 1985 ja Tonttu Toljanterin vuodelta 2007.

Se hyvä puoli Netflixin rantautumisesta Suomeen on, että Viaplayn kuukausihinta laski, ja on nyt 7,95 euroa. Voddlerin hinnoittelua en ole nyt seurannut, mutta onko senkään hinta aiemmin ollut 7,90 euroa? Edelleenkin ne uusimmat elokuvat pitää vuokrata noin 4 euron hintaan ja tällöin palvelumme on Apple TV:n elokuvavuokraamo, jossa kuva on HD-tasoista ja äänetkin tosi hyvät.

Hatunnosto Ubuntun kehittäjätiimille!

Viikonloppuna järjestelimme vähän tietokonepöytiä ja päivitimme kaikkien työpisteisiin (=lapset ja me aikuiset) uudet työtuolit. Nuorimmalle tyttärelle asensin myös 32-bittisen Ubuntu 12.04 LTS:n miehen hehkutuksesta innostuneena. Hän oli jo aiemmin johonkin työläppäriinsä sen asentanut ja kehui sitä kovasti. Koska Ubuntun asentaminen on niin helppoa (se on vain positiivista, että enää ei tarvitse olla niin nörtti Linuxin kanssa pärjätäkseen ;-) ), päätin  päivittää myös vanhanaikaiseksi jääneen Ubuntu 10.04 LTS:n tähän kaksi numeroa isompaan versioon - itselleni 64-bittisenä.

Huomaa, että Ubuntun kehittäjät ovat nähneet kovasti vaivaa ja lopputulos on hiotun oloinen. Ubuntu 12.04 LTS:n myötä voin sanoa Ubuntun todellakin olevan Linux, joka on käytettävyydeltään yhtä helppo kuin Mac Os X tai Windows. (Onko Windows helppokäyttöinen? Meidän talosta löytyy Windows XP vain yhdestä miniläppäristä, jota meistä jokainen inhoaa. Miniläppärirousku kaatuilee ja kenkkuilee, tosin osasyynä voi olla myös se, että tietokonelaite on itsessään tosi mopo. No, joka tapauksessa olen onnistunut nyt elämään lähes kahdeksan vuotta ilman Windowsia, joten en oikein osaa  XP:tä käyttää. Windows 7 voi ollakin jo ihan hyvä järjestelmä, mutta Vistasta en ole kuullut kovinkaan paljon kauniita sanoja yrittäjäkollegoilta.) 

Omakohtaiset kokemukseni Ubuntu 12.4 LTS:stä näin tuoreeltaan

Ensin huonot:

• Google ei ole tehnyt Drivestä Linuxille lainkaan ohelmaa, joten Driveä on Linux-ihmisten käytettävä joko selainpohjaisesti tai sitten tehtävä jotain viritelmiä, jotka eivät välttämättä toimi. Pilviasioissa Linux-käyttäjien kannattaa suosia Ubuntu Onea/DropBoxia, jotka toimivat kuin unelma (Ubuntu One Windowsisssakin, olettaisin?)
• Google ei tee enää Picasastakaan Linux-versiota, mikä on sääli, sillä olen käyttänyt ohjelmaa Linux-koneissani ahkerasti ja pitänyt ohjelmasta kovasti. Windowsin Picasaa voisi varmasti käyttää Winen avulla, mutta mieluiten etsin jonkin toisen ohjelman sen tilalle.
• Harmikseni tässä Ubuntussa tulee melko usein ilmoituksia järjestelmän sisäisestä virheestä ja virheraportoinnin lähettämisiä. Toisaalta tämä on ihan luonnollista, sillä uusien versioiden kanssa kaikilla kehittäjillä, käyttöjärjestelmästä riippuen, on aina kiire. Oireet korjaantunevat päivitysten myötä muutamien kuukausien aikana.  

Sitten hyvät:

• Ulkoasu on aivan mahtava - sellainen sopivasti karkkinen, mutta silti toimiva mopommankin koneen kanssa. Ubuntu 12.04 LTS on käyttöjärjestelmä, jota varmasti ihan jokainen osaa ja oppii käyttämään.
• Unity-valikko, josta näkee viimeksi käytetyt ohjelmistot ja josta voi etsiä asennettuja ohjelmia, on todella hyödyllinen ja helppokäyttöinen. 
• Ubuntun sovellusvalikoima on Synaptic-pakettienhallintaohjelmaa kätevämpi. Sovellusvalikoiman avulla ohjelmien asentaminen ja poistaminen käy kätevästi. Valikoimassa on myös helppo selata ja tutustua uusiin ohjelmiin ja ohjelmista annettuihin arvosteluihin.
• Ubuntu on vihdoikin alkanut myös hiukan kaupallistumaan - sovellusvalikoimasta löytyy jopa maksullisia ohjelmia/palveluita - mikä on mielestäni hyvä asia. Kaupallisuus antaa Ubuntu-projektille virtaa ja tekee Linuxista entistä vakavammin otettavan työpöytäkäyttöjärjestelmän.
• Googlen vetäytymisestä huolimatta Ubuntuun on saatavana paljon hyviä ohjelmia ja Ubuntu on viruksilta vapaa, jämäkkä  käyttöjärjestelmä. Siispä hatunnosto Ubuntun kehittäjätiimille!

Onnea 7-vuotiaalle Youtubelle

Tänään tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä, kun Youtube aloitti palvelunsa. Googleplussa.fi kertoi, että tällä hetkellä Youtubeen ladataan yli neljä miljardia videota päivässä, mikä tarkoittaa että joka minuutti videoita ladataan 72 tunnin edestä. Hurjia lukuja!

Youtube on olemmassaolollaan varmasti myös vauhdittanut useiden ohjelmisto- ja laitteistovalmistajien suunnitelmia. Videoiden kuvaamisen pitää olla helppoa ja klipit tulee saada laittettua nettiin näppärästi.

Youtube on seitsemän vuoden aikana ollut foorumina monelle tapahtumalle. Yksi tärkeimmistä asioista, mitä Youtube mielestäni tuo on, että se tavallaan yhdistää maapallon ihmiset hauskalla ja merkittävällä tavalla.

Youtube mahdollistaa myös monien asioiden oppimisen. Monen harrastuksen, vaikkapa neulomisen, voi aloittaa Youtuben howto-videoita seuraamalla. Meilläkin animaatiosta ja piirtämisestä innostuneet lapset ovat opetelleet käyttämään tietokoneen graafisia ohjelmia, kuten Gimpiä, juurikin Youtuben avulla. Kun joku näyttää lähes kädestä pitäen, miten jokin asia tehdään, ei aina tarvita edes yhteistä kieltä. Video kun on  kirjoitettua tekstiä havainnollisempi tapa oppia. Eikös Paradise Oskarkin kertonut oppineensa kitaransoiton alkeet Youtubesta, koska kitaratunnille oli maalta pitkä matka...? Niin ja taisipa pienten tyttöjen ja teinien suuri idoli Robinkin ponnahtaa suomalaisten tietoisuuteen Youtuben kautta.

Youtube viihdyttää ja opettaa - Youtube addiktoi, joten laitetaanpa synttäribiisiksi soimaan Shakiran Addicted To You (p.s. musiikkivideossa 1:53 kohdalla on hauska moka, huomaatko sinä sen?)

Viidakkorumpu pärisemään :-)

Alunperin netti kehitettiin tiedon jakamiseen ja sitähän se pääsääntöisesti on vielä tänäkin päivänä tekee. Netti on myös yrityksille oivallinen väline markkinoida tuotteitaan tai palvelujaan. Netin yksi tehokkaimmista markkinointikeinoista on hakukonemarkkinointi, jolla yritykset saavat sivuilleen "valmista kauraa". Tiedon etsijällä, googlaajalla, on jokin ongelma, jonka hän saattaa saada selvitettyä löytäessään hakukoneen kautta kipeästi kaipaamaansa palvelua tai tuotetta tarjoavan yrityksen sivuille. Se, miten yritys saa sivunsa näkymään Googlen kymmenen ensimmäisen joukkoon onkin sitten jo ihan toinen juttu... :-)

Hakukonemarkkinoinnin lisäksi toinen erittäin voimallinen markkinointikeino on vanha kunnon puskaradio. Viidakkorumpu pärisee sosiaalisessa mediassa ja blogeissa, kun ihmiset jakavat mielellään positiivisia kokemuksiaan hyvästä palvelusta tai tuotteesta. Sama pätee tietenkin myös toisinpäin ja netin välityksellä kuluttajat saavat painokkaasti äänensä kuuluviin ja pystyvät vaikuttamaan tuotteisiin entistä enemmän.

Viidakkorumpu soi....
Itse liityin joku aika sitten Buzzadorin jäseneksi ja ensimmäisenä pääsin maistelemaan ja jakaamaan ystävilleni ja tutuilleni Nutrilett Eat Well-tuotteita. Buzzadoriin liittyneet jäsenet saavat tietoa sähköpostitse aina uusista kampanjoista, joihin he voivat hakeutua. Ihan jokaiseen kampanjaan ei pääse mukaan, mutta jos tulee valituksi, näyttää Buzzadorin paketti esimerkiksi tältä:

Buzzadorina saa testata kaikenlaisia tuotteita. Minä pääsin "buzzaamaan" näitä Suomen käytetyimpiä painonhallintatuotteita.

Vaikka Nutrilett on ollut markkinoilla jo yli 20 vuotta, minulle se on tähän asti ollut ihan uusi tuttavuus. Olen luullut niiden olevan lähinnä vain jotain pahan makuisia lisäaineliemiä, jotka juodaan ja sitten ollaan muka syöty. Tätä ennakkoluuloani vasten katsottuna Nutrilett Eat Well -tuotteet olivat todella iloinen yllätys, sillä ruoka oli täyttävää ja vieläpä hyvää. Nutrilett Eat Well sopii hyvin myös kiireiselle, vaikka tässä kohden luulin tuotteen olevan vieläkin pikaisempi - tyyliin keitä vesi ja lisää jauhe ja syö - vähän niinkuin kuppikeitot. Nutrilett eatwell -ateria syntyy noin kymmenessä minuutissa joko mikroaaltouunissa tai liedellä.

Yksi Nutrilett Eat Well -ateria sisältää vain 285-291 kcal / annos. Ateriassa on kaikki tarvittavat ravintoaineet eli vitamiinit ja kivennäisaineet. Proteiinia tuossa vähälaktoosisessa annoksessa on 19g.

Oma suosikkini  näistä Buzzador -paketin aterioista oli ehdottomasti Pasta Carbonara, jossa on carbonara-kastiketta ja pekonia. Tomato Penne- aterian pussin kyljessä komeilee hieno kuva tomaattisesta pataruuasta, mutta minä ja henkilöt, joille olen tuotenäytteitä jakanut, ovat todenneet Tomato Pennen olevan ihan hyvän makuista keittoa ;-)

Tässä valmistuu flunssaisen LadyNörtin lounas. 3dl vettä, pussillinen Nutrilett Eatwell Tomato Penneä. Viisi minuuttia mikrossa, sekoitus ja vielä toiset viisi minuttia ja sitten pääsee syömään :-)

Laihduttajan lisäksi voisin ajatella Nutrilett Eat Well -aterioiden olevan hyvä vaihtoehto vaikkapa ravinneköyhille nuudeleille tai "roiskeläpille" .  Yhden aterian suositushinta on noin 3 euroa, joten mahtunee myös lounasbudjettiin?

Google lisää työtehoa

Huh, huh kyllä on tämä nykyaika mahtavaa! Tänään oikein testasimme miehen kanssa, miten voimallinen Googlen Docs nykyään on. Varmaan tämä on jo monille tuttua kauraa, mutta pitää nyt nopeasti hehkuttaa tännekin kun innostuin itse niin mahdottomasti.

Tein yhden asiakirjan, jonka jaoin miehen kanssa, ja sitten kumpainenkin avasi asiakirjan omalle ruudulleen (ja minä vielä testimielessä avasin Android-puhelimeenikin). Tulipahan tehtyä homma tosi nopeasti, kun kumpikin pystyi muokkaamaan samaa asiakirjaa yhtä aikaa ja kumpikin pystyi seuraamaan, mitä toinen tekee asiakirjalle. Keksin myös sen, että Google Docsissa voi tehdä vaikkapa luettelon ja luetteloon linkillä viittauksen toiseen docs-tiedostoon (jokaisella asiakirjalla on oma url-osoite, jota voi linkittää ristiin asiakirjojen välillä). Google Driven avulla nämä muokatut asiakirjat kulkevat mukana laitteessa kuin laitteessa, kunhan Google nyt vain saisi sen iPad-sovelluksensa valmiiksi. Tällä hetkellä Google Driveä voi käyttää iPadilla vain jollain viiden euron maksullisella ohjelmalla, jonka nimeä en nyt tähän hätään edes muista.

Commodore 64 oli aikansa hittijuttu

Iltasanomat uutisoi tänään, että Commodore 64 -tietokonetta valmistaneen yrityksen perustaja ja kuusnelkun isä Jack Tramiel on kuollut 83-vuotiaana. Monilla itseni ikäisillä on varmasti hauskoja muistoja Commodore 64 -tietokoneista. Itse muistan yhden kesän istuneen sen äärellä ja äidin komentaneen mennä ulos aurinkoon. Minua vain juuri sinä kesänä kiinnosti harjoitella kuusnelkulla pelien tekemistä eli niiden pienien ohjelmakoodien kirjoittamista tietokoneelle. Oli jännittävää nähdä, miten kirjoittamalla sai tehdyksi yksinkertaisen pallon ja liikuteltua sitä televisioruudulla.

Mukavaahan C64:llä oli myös pelata valmiita pelejä, joita joko ostin ihan omalla rahalla tai sitten sain niitä kaverini kautta. Yksi kaikkien aikojen parhain peli on mielestäni ollut Giana Sisters, josta varmasti myös Super Mario on ammentanut oman ideansa. Giana Sistersiä ja muita pelejä pelattiin kavereiden kanssa yhtenäkin hiihtolomana  niin paljon, että joysticin käpystely sai nahat rullalle käsistä :-)

Vaikka minulla oli paljon pelejä, suostui isä pelaamaan niistä vain yhtä ja se oli räiskintäpeli nimeltään Wizard of Wor, jota pääsee nykyään fiilistelemään javascript-pelinä selaimella.

Commodore 64 aikaan tuli ilmeisesti pelattua sitten pelikiintiö niin täyteen, että näin aikuisena pelaaminen ei kyllä suuremmin innosta -  mitä nyt joskus lasten kanssa pelaamme jotain Wii-peliä tai tasapainolaudalla otan painokäppyröitä...ja onhan sitä Angry Birdsiäkin pitänyt hiukan kokeilla pelata...