Suojaudu Facebookin urkinnalta

Twitter, Facebook ja muut media täyttyvät nyt ihmisten valitusvirrasta ja kiukusta, kun Facebook on jälleen tekemässä mittavia uudistuksia palveluunsa. Jälleen kerran ollaan nakertamassa ihmisten yksityisyyttä netissä ja se ihan syystäkin saa huolettaa. Närää herättää Facebookin Timeline -uudistus, mutta myös tieto siitä, että Facebook kerää jatkuvasti tietoa käyttäjistään esim. selaimen evästeistä myös silloin, kun nämä ovat kirjautuneet palvelusta pois. Miten sitten voi suojautua Faeebookin yms. sosiaalisten medioiden urkinnalta ja samalla käyttää niiden palveluja? Ainahan nettissä surffaamisesta jää jonnekin tiedonmurusia, mutta tässä muutama kikka yksityisyyden suojan nostamiseksi:

Käytä selaimessasi Yksityinen selaus -toimintoa. Yksityisessä selaamisessa selain ei tallenna vierailtuja sivuja, hakuja tai lomaketietoja, salasanoja, latauslistan kohteita, evästeitä eikä välimuistin tiedostoja.

• Firefoxissa toiminnon saa päälle valikosta Työkalut (Tools) - Siirry yksityinen selaus -tilaan  ( Start Private Browsing) 
• Google Chromessa yksityisen selaamisen saa päälle työkalupalkin jakoavainkuvakkeesta ja valitse Uusi incognito-ikkuna.
• Safarissa Yksityinen selaus aktivoituu valikosta Safari - Yksityinen selaus
• Internet Explorer ohjeen InPrivet-selaamisesta löydät (pienen mainoksen jälkeen) täältä.



Ykstiyisen selaamisen  symboli Firefoxissa

Google Chromen incognito -tilaa symboloiva merkki. 

Vaihtoehtoisesti voit pyhittää yhden kokonaisen selaimen Facebookille tai tyhjentää selaimen välimuistia ja evästeitä lähes neuroottisesti joka välissä ...Yksi suojautumiskeino Facebookia vastaan on siirtyä kavereiden kanssa Google+ käyttäjäksi, kun Google ei koskaan kerää mitään tietoja ;-)

EDIT: 28.9.2011 Kolmas vaihtoehto on asentaa selaimeen Ghostery -niminen lisäosa. Nämä lisäosat ja yksityinen selaus ovat muutenkin ihan hyviä asioita, vaikka Facebook nyt IS:n mukaan onkin antanut sanansa, että se ei enää seuraile uloskirjautuneita käyttäjiään.

CasCard - rahaa tarjouksista ja vinkeistä?

Joskus nettiä selatessa löytää ihan uusia juttuja, kuten tänään jolloin törmäsin suomalaiseen palveluun nimeltään CasCard . Tämän ilmaisen palvelun juoni on sellainen, palvelu etsii rekisteröityneelle käyttäjälle tätä kiinnostavia tarjouksia ja vinkkejä ja lähettää sähköpostitse/tekstiviestitse näistä infoa. Jokaiseen vinkkiin liitty ansio ja  tämän ansion kuittamaalla CasCard siirtää ilmoitetun summan käyttäjän omalle CasCard -tilille. Kun tilille on kertynyt 10 euroa ja käyttäjä on kertonut osoitetietonsa, lähetetään hänelle ilmainen Mastercard -kortti, johon tuo kerätty summa on tallennettu ja se on käytettävissä kaupoissa tavallisen pankkikortin tapaan.

Minulla ei ole CasCardista vielä juurikaan henkilökohtaista kokemusta, sillä rekisteröidyin tähän Kaleva-lehden kanssa yhteistyötä tekevään palveluun mielenkiinnosta vasta äsken. Esittelyvideon katseltuani CasCard-tililleni tupsahti 0,10 euroa. Toivottavasti tällainen uusi innovatiivinen palvelu saa jalansijaa Suomessa ja hyödyttää sekä mainostajia että mainoksen katsojaa.

EDIT 27.9.2011 Melko hiljaiselta tämä CasCard -sivusto vaikuttaa. Samat tehtäväehdotukset pyörivät päivästä pitkään. Voi siis mennä melko pitkä aika, että CasCard-tilille kertyy tuota10 euroa, jos milloinkaan...

Eniron uudistuneet sivut

Juuri äsken puhelimeni pirisi, enkä ehtinyt siihen vastaamaan. Minulla ei ole tapana soitella heti perään soittajalle, että tästä numerosta oli soitettu, vaan tarkistan ensin soittajan Enirosta tai Fonectasta.

Ilmeisesti olen ehtinyt viimeisen viikon aikana vastaamaan hyvin puhelimeen, koskapa huomasin Eniron sivujen muuttuneen viime kerrasta sitten oikein kunnolla!

Sivut olivat selkeät ja niissä oli houkutelevasti tekstikentät, joista numeron etsiminen kävi sutjakasti. Henkilöhaussa tuli tiedoksi ensin vain sijainti, josta ko. numerosta oli soitettu ja tarkemmat tiedot tulivat tuttuun tapaan kirjautumalla palveluun sisälle. Tämä on mielestäni ihan ok, mutta onko ihan ok, että noiden värikkäiden laatikoiden alla oli myös laatikko, jossa oli luettelo viimeisimmistä henkilöhauista - ihan siis henkilön nimi? Nimeä klikkaamalla näki kaikki haun tuottamat tulokset sijaintitietoineen ?!? Ovakohan henkilöhaussa olevat ihmiset halukkaita olemaan tuossa listassa? Ketä nimilista palvelee? Ehkä viimeisimmät yrityshaut olisi ollut osuvampi ja kaikkia osapuolia palvelevampi laatikko.

Minulle tuli kyllä vähän nyt sellainen olo, että jos kaipailen jonkun henkilön numeroa taidan hakea sen jostain muualta...

Salasanat järjestykseen

"Jaahas, mitkähän ne olivat tämän palvelun tunnukset...Millekäs paperilapulle minä ne pistin...Vai onkohan se se sama salasana, jonka minä yleensä pistän kaikkiin...". Tällaista monologia kävin usein, ennenkuin mieheni esitteli minulle erittäin kätevän tavan pistää kaikki salasanat järjestykseen ja nostaa samalla omaa tietoturvaa pitkillä ja vaikeasti muistettavilla (=vaikeasti myös hakkeroitavilla) salasanoilla. 

Salasanakirjasto avautuu tietenkin avaimella eli avainnipussa kätevästi kuljetettavalla, laadukkaalla usb-tikulla.

Vastaus salasanahässäkkään on ilmainen ohjelma nimeltään KeePassX, joka on saatavana Linuxille, Macille ja Windowsillekin.

KeePassX -ohjelmaan luodaan salasanoille 256-bittisesti salattu tietokanta, johon tallennetaan käyttäjätunnukset, salasanat, palveluiden nettiosoitteet yms. tiedot. Tietokantaa luodessa voidaan määritellä, avataanko KeePassX-tietokanta salasanalla, avaintiedostolla vai molemmilla. Itse olen tallentanut avaintiedoston laadukkaaseen, avainnipussa kätevästi kuljetettavaan Lacien usb-tikkuun. Tietenkin kannattaa siten ottaa varmuuskopio sekä KeePassX-tietokannasta että avaintiedostosta johonkin CD-levylle (mutta ei tietenkään samalle levylle molempia!!!!) .

Jos aikoo käyttää KeePassX-tietokantaa myös muissa koneissa, tulee se kopioda kaikkiin niihin koneisiin, jossa sitä käyttää. USB-tikulla kuljetettavalla avaintiedostolla saa sitten auki nuo kaikki kopiot tietokannasta. Aina kun jollain koneella muuttaa/lisää uuden tietueen tietokoantaan, tulee muutettu tietokanta tietenkin kopioida myös niihin muihin tietokoneisiin, että käyttäjätunnukset ovat ajantasalla kaikissa koneissa.

Käyttäjätunnukset ovat kätevästi käytettävissä kun painaa käyttäjätunnuskuvaketta, joka siirtää salasanan leikepöydälle, josta sen voi kopioda palvelun käyttäjätunnuskenttään. Sama homma salasanan kanssa, joka siirtyy leikepöydälle avainpainiketta napsauttaessa. KeePassX antaa salasanojen olla leikepöydällä tietoturvasyistä vain noin minuutin verran. Pitkiä salasanoja ei siis tarvitse muistaa - eikä edes välttämättä nähdä.  Silmä-ikonilla käyttäjätunnustietoja voi kuitenkin katsella, jos ne tarvitsee vaikka kirjoittaa mobiililaitteeseen...



KeePassX-ohjelman salasanageneraattorilla voi luoda myös vaikka kuinka pitkiä, vaikeasti muistettavia ja monimutkaisia salasanoja, mikä lisää tietenkin entisestään omaa tietoturvaa.

Kadonneen Kirjasto-kansion palauttaminen Lionissa

Tänään minun piti varmuuskopioida kirjanpito-ohjelman tekemä tiedosto,  joka löytyy /users/käyttäjä/library -hakemistosta. Yllätys oli melkoinen, kun Finderistä ei löytynytkään tuttuun tapaan Kirjasto -kansiota.

Tällä Päätteeseen kirjoitettavalla skriptillä Kirjaston saa kuitenkin palautettua näkyville:

chflags nohidden /users/*oma käyttäjänimesi*/library

En tiedä, miksi tämä, ainakin itselleni elintärkeä kansio,  on näin haluttu Lionissa piilottaa

Onnea Linux 20v - Happy birthday Linux 20 years!

Ajatella, että siitä on jo 20-vuotta, kun Linus Torwalds aloitti oman käyttöjärjetelmän kehittämisen ja sai innostettua koko maailman mukaan tämän ilmaisen käyttöjärjestelmän kehittämisprojektiin! Ja miten mammuttimaiseksi jutuksi koko Linux on kasvanutkaan! Ja millaiseksi se tästä eteenpäin kasvaakaan, kun lähes kaikki asiat, joita me netissä teemme, tapahtuvat jo nyt Linuxin päällä - tavalla tai toisella.

Omakohtainen Linux-kokemukseni alkoi Linuxin ollessa 10-vuotias. Kirjakaupasta ostimme kirjan, jonka mukana tuli Red Hat 7.0 lisäksi Red Hatin suomalainen variaatio nimeltään IT Linux 2000. Kirjan ohjeet auttoivat meitä alkuun, mutta silti Linux-kokemus jäi vähän torsoksi, vaikka haave opetella käyttöjärjestelmää palvelinkäyttöä varten jäi kytemään vuodeksi.

Myöhemmin saimme käsiimme Red Hat 7.2:n levyt ja opiskelin sitä innokkaasti Red Hat Linux Keltanokille (Linux for Dummies) -kirjan kanssa. Tuon nyt jo kovasti kuluneen, mutta kirjahyllyssäni edelleen nököttävän kirjan ovat kirjoittaneet Jon (Maddog) Hall ja Paul G. Sery - Linux maailman suuria guruja molemmat.  Red Hat 7.2:n jälkeen asensin legendaarisimmaksi käyttöjärjestelmiksi luokitellemani Red Hat Valhallan eli 7.3, jonka kanssa elin noin vuoden verran. Käänsin jopa sen kerneliä! Tuolloin olin liittynyt Linuxblondien hauskaan irc-ryhmään, jossa ei ollut tyhmiä kysymyksiä ja jossa oli kiellettyä vastata, että luepa kuule man-sivut!

Valhallan jälkeen tietokoneeni valtasi SuSE 8.2 ja se oli taasen mieheni mielestä the legendaarinen distro. Se kun toi hänen Dell-kannettavaansa paljon enemmän muskelia kuin Win2000. Ohjelmointityöhönhän Linux sopi muutoinkin kuin nakutettu. No SuSEt vaihtuivat ja yksi parhaimmista palvelindistroista oli SuSEn 9.0, joka taas palveli ainakin vuoden meitä.

SuSE-linuxien jälkeen siirryin taas Red Hatin käyttäjäksi - tai siinä vaiheessa se oli muuttunut työpöytäkäyttiksenä Fedoraksi, punahatun itsensä ryhtyessä vain maksulliseksi (?) palvelindistoroksi. Fedora Core 3 oli hyvä, mutta sen jälkeen homma meni ihan mömmöksi ja vaihdoin työpöytäkäyttiksekseni Ubuntun (versiota en nyt muista, mutta ihan ensimmäisiä kuitenkin). Tämä oli melko looginen vaihto, sillä SuSEt olivat alkaneet "nyppimään" hermojani siihen malliin, että palvelimessa hyrräsi Debian Wood. Debianisteja oli Linuxblondeillakin eniten, joten apua sen käyttöön oli saatavissa laajimmin. Kiitos monista avuista ryhmäläisille! Niin ja kokeilin minä jossain vaiheessa myös Mandrakeakin, mutta ranskalainen Linux-näkemys ei oikein houkutellut. Isojen distrojen lisäksi käytössä oli Gparted-distro, jolla solmukoneen sai selvitettyä mukavasti uusiksi ja palomuurina kätevä FloppyFW.

Jossain vaiheessa minusta, vankkumattomasta Linux-fanista, tuli käyttöjärjestelmien sekakäyttäjä ja työpöytäkäyttiksenä minulla tällä hetkellä on Mac Os X Lion ja palvelimessa Ubuntu 11.04. Kakkos- työpöytäkoneessa Linux Mint 8 vaihtui Ubuntu 10.10:aan...Ai niin, löytyyhän minulta Linux-käyttöjärjestelmä myös kännykästä :-)

Niin, että kippis vain Linux 20v!

P.s. Onhan noita distroja tullut kokeiltua/käytettyä niin paljon, että en muistanut mainita tuota openSUSEakaan...

Nuukan ei kannata ostaa halpaa - tarvikeakku oli mätä valinta

Tyhmää! Vuoden 2007 mallisen Macbookkini oma akku simahti viime vuonna ja tämän vuoden maaliskuussa ostin nuukuuksissani siihen 80 euroa maksavan tarvikeakun suomalaisesta firmasta. Virallinen Apple-akku olisi maksanut silloin muistaakseni 150 euroa. Aluksi tämä uutena ostettu tarvikeakku toimi oikein moitteettomasti, mutta nyt kesän aikana kannettavani hiirilevy alkoi kenkkuilemaan oikein urakalla. Luulin aluksi häiriön johtuvan siitä, että akun pidike on jotenkin löystynyt saaden akun jotenkin väärään asentoon. Aina pienen räpläyksen jälkeen hiirilevy toimikin tosi hyvin. Toissapäivänä sitten huomasin, että tarvikeakku oli silmin nähden turvonnut! Siitä siis se hiirilevyn kenkkuilu johtui, sillä lopulta hiirilevy ei reagoinut enää mihinkään paineluuni. Akun irrottamisen jälkeen hiirilevy toimi taas kuin unelma. Akku on aiheuttanut hiirelle kiusaa niin Snowleopardin että nyt Lioninkin ollessa käyttöjärjestelmänä - että käyttöjärjestelmää ei voi osoittaa syyttävällä sormella tässä asiassa nyt.

Akun turpoaminen on selvästi havaittavissa. Ilmeisesti tarvikeakut ovat tarkkoja kopiota siitä Applen akkumallista, jossa taannoin oli samaa vikaa. Appelehän on ko. vian jo korjannut ja käsittääkseni kuluttajat ovat saaneet turvonneet akkunsa takuuseen. Toivottavasti myös tarvikeakuille on olemassa jonkinlainen takuusuoja!

Yritän vielä kysellä tarvikeakun myyneeltä firmalta, josko uutena ostetulla akulla olisi jotain takuuta - etenkin kun se ehti olla käytössä vain neljä kuukautta! Vielä ei myyjäliike ole tiedusteluuni vastannut mitään...

EDIT 27.9.2011: Myyjäliike lähetti kuin lähettikin minulle uuden takuu akun. Onnellisesti luulin tämän seikkailun sitten päätyneen, vaan onnea kesti kaksi viikkoa. Nyt Macbookin hiiri temppuilee jo tuttuun tapaan ja akku on aavistuksen verran turvonnut. Otin sen siis jo pois ja mietin nyt takuuakun palauttamista, myyjäliikkeellä kun on varmaan paremmat puitteet akun kierrättämiselle.

Staattinen ip-osoite Ubuntu server 11.04:aan

Hyvä ohje staattisen ip-osoitteen asettamiseksi löytyy osoitteesta http://parabing.com/2011/05/07/make-ubuntu-server-11-04-use-a-static-ip-address/

Ja sitten asiaa otsikon vierestä. Asensin Ubuntu serveriini Gnomen ja jostain syystä sain käyttööni Gnome 3:n. Voi mätä, joko tässä on nyt niin että minä en osaa käyttää yhtään tuota tai sitten se on oikeasti buginen. Esimerkiksi, en löydä siitä mitään Kirjaudu Ulos -nappulaa, ohjelmista puhumattakaan. Pääte-ohjelman löydän ainoastaan hakemalla ja sitten kun asetan löytämäni ohjelman Keep In Louncher -tilaan, niin eikös uudelleen käynnistyksen jälkeen se ole sieltä palkista hävinnyt johonkin... :-( Synapticilla asentamani FireFox-toimiikin sitten jo iloisemmin, eli sen löytää ja se pysyy launcherissa...Tämä voi olla siis vain EVK-ongelma, mutta kun mainostavat Gnome 3:sta helpoksi käyttää...

Tiedostojen jakaminen Ubuntu 11.4, Mac Os X:n ja Time Machinen välillä

Tänään olen saavuttanut yhden haaveilemani hierarkian: onnistuin tekemään Ubuntu 11.04 serveristä Apple-koneillemme tiedostonjakoserverin, joka toimittaa myös ulkoisen Time Machine -levyn virkaa. Juuri tällä hetkellä oma Time Machineni raksuttaa ensimmäistä varmuuskopiotaan Ubuntu-serveriini (toivottavasti tänään huhujen mukaan julkaistava Os X Lion ei sekoita jälleen järjestelemäni pakkaa ;-)  ).

Ohjeet tiedostonjakopalvelimen pystyttämiseen löytyi kahdelta eri sivustolta, jotka kasaan nyt tähän yhteen.

Vaihe 1: Ubuntu näkymään MacBookin Finderissä

Ensin laitoin Ubuntun näkymään MacBookin Finderissä, jolloin voin luoda Ubuntuun uusia kansioita, siirrellä ja käyttää Ubuntussa olevia tiedostoja kuin Ubuntun kotikansio olisi "yhtä puuta" MacBookin tiedostohierarkian kanssa.

1. Asenna ssh-serveri, ellei koneessasi ole sitä jo asennettuna. (Itse asensin Openssh:n samalla kun asensin koko Ubuntu serverin).

sudo apt-get install openssh-server

2. Seuraavaksi täytyy asettaa valtuutetut avaimet Ubuntuun. Kotihakemistossa kirjoitin seuraavat litaniat:

mkdir -p .ssh

chmod -R og-rwx .ssh

3. Netatalkin asentaminen ja muokkaaminen


sudo apt-get install netatalk

sudo nano /etc/netatalk/AppleVolumes.default --> korvaa tiedostossa kohta:

~/ "Home Directory"

alla olevalla tekstillä:

 ~/ "$h_$u Home Directory" options:upriv,usedots

4. AVAHI ilmeisesti yleensä on asennettuna Ubuntussa, mutta 11.4 serveri editionistani se puuttui, joten asensin sen komennoilla:

sudo apt-get install avahi-daemon

sudo apt-get install libnss-mdns

Copy the avahi ssh service configuration into Kopioi avahi ssh-palvelu asetukset: 

sudo cp /usr/share/doc/avahi-daemon/examples/ssh.service /etc/avahi/services/

5. Luo avahin afpd konfiguraatio:

sudo nano /etc/avahi/services/afpd.service  --> ja  kopio tiedostoon alla oleva:

  %h
  
    _afpovertcp._tcp
    548
  
  
    _device-info._tcp
    0
    model=Xserve
  

Nyt määritellyn Ubuntu-kotihakemiston tulisi näkyä Finderissä. Mikäli ei näy, käynnistä avahi-daemon uudelleen:

sudo restart avahi-daemon

(saatat joutua kirjautumaan palvelimelle Ubuntun käyttäjätunnuksilla)

1. vaiheen täydellinen ja alkuperäinen, Robert J Bergerin kirjoittama, ohje 
ohje löytyy osoitteesta: http://tinyurl.com/3kzpk6t

Vaihe 2: Time Machine varmuuskopiomaan tiedostoja Ubuntuun

1. Luo vaiheessa 1. merkittyyn kotihakemistoon hakemisto Time Machinen varmuuskopioita varten, vaikkapa Finderilla. Omassa tapauksessani loin kansion nimeltään TM  

2. Muokkaa /etc/netatalk/AppleVolumes.default -tiedosto tuomaan Time Machine levyn.

sudo nano /etc/netatalk/AppleVolumes.default ---> lisää vaiheessa 1  ~/ "$h_$u Home Directory" options:upriv,usedots -litanian jälkeen vielä: 

~/TM "Time Machine" options:tm

Käynnistä netatalk uudelleen:
/etc/init.d/netatalk restart

3. Lisää vaiheessa 1 luomaasi /etc/avahi/services/afpd.service -tiedostoon ennen viimeistä 

-tagia seuraava teksti (huom. lihavoidut kohdat!!! *):

_adisk._tcp 9 sys=waMA=«KORVAA TÄMÄ LIHAVOITU KOHTA UBUNTUN MAC-OSOITTEELLA»,adVF=0x100 dk0=adVF=0x83,adVN=Time Machine

HUOM!* Ubuntun mac-osoitteen saat selville komennolla ifconfig eth0 tai ip link list dev eth0. Mikäli korvasit Time Machine levyn nimen jollain toisella 2. vaiheen toisessa kohdassa ( = ""-merkkien sisällä oleva teksti), korvaa se myös yllä olevaan service-lohkoon.


4. Etsi Ubuntuun Time Machinelle määritelty levy Time Machinella ja tee varmuuskopio :-)


Voit myös tehdä Ubuntuun useita eri levyjä eri koneiden Time Machine-varmuuskopiota varten, toistamalla vaihetta 2.

Ohjeen alkuperäinen ja laajempi ohje löytyy osoitteesta: http://www.bootc.net/archives/2010/11/07/apple-time-machine-and-netatalk/

EDIT: 21.7.2011 Eilen asensin Mac Os X Lionin ja niinhän siinä kävi - Time Machine ei enää löydä Ubuntuserveriä ;-(  Jostain luinkin, että Netatalkista pitäisi asentaa versio 2.2, että se toimisi Lionissa, mutta versio ei ilmeisesti ole vielä stable eikä tieto varmaa... Harmi, mutta onneksi Ubuntuserveri näkyy kuitenkin ulkoisena levynä muutoin eli sitä pystyy käyttämään tallennuskapasiteettina.




Lion

Katselinpa eilen sitten Applen sivuilla olevaa broadcast-videota Lionista ja iCloudista (ne iPad ja iPhone-jutut hyppäsin yli, koska en omista ko. laitteita, mikä sinänsä on harmi ;-)  ). Hienosti Applen ihmiset esittelivät Steve Jobsin johdolla uutuuksia ja pakko myöntää, että tuo Lion on kyllä saatava pikimmiten omaankin koneeseen, niin uskomattomalta se vaikutti.

Mac Os X Lionissa on 250 uutta ominaisuutta, joista kymmenen tärkeintä tai käyttäjälle näkyvintä esiteltiin Applen Wordlwide Developer Conferencessa San Franciscossa 6.6. Nuo kaikki kymmenen ominaisuutta näyttävät vievän kyllä tietokonetyöskentelyn taas ihan uusille urille.

Itseäni viehättää ajatus siitä, että Apple lähentää kannettavat tietokoneet mobiililaitteiden kanssa tuoden mobiililaitteista tuttuja pyyhkäisy, suurennus jne. ominaisuuksia myös kannettaviin tietokoneisiin. Myös ajatus siitä, että kannettavan näyttö hyödynnetään viimeistäkin nurkkaa myöten sovelluksissa, joita Lionissa voi kätevästi käyttää koko ruudulla ja vain pyyhkäisyllä voi siirtyä takaisin vaikkapa työpöydälle ja takaisin sovellukseen.

Eikä hassummalta vaikuta tuo Autosave-toimintokaan, joka tuo mm. Pagesiin nerokkaan versionhallinnan. Uudessa versionhallinnassa voi selata ja muokata Pages-tiedoston versioita TimeMachinen kaltaisessa näkymässä.

AirDropillekin varmasti löytyy käyttöä, sillä ainahan tiedostoja pitää siirtää koneelta toiselle ja se usb-tikkujumppa tuntuu kyllä aika tylsältä nykyään. AirDropissa tiedostot siirretään asiaankuuluvasti salatusti ja tietoturvaa on muutoinkin pyritty Lionissa lisäämään.

Lion julkaistaan kuluttajille heinäkuussa 2011 ja sen voi ladata ainoastaan App Storesta. Hintakin on kohdillaan 29,99 dollaria :-)

Lion yhdistettynä syksyllä julkaistavan iCloudin kanssa on kyllä sellainen paketti, että seuraavaksi puhelimekseni harkitsen kyllä vakavasti iPhonea ja olisihan se iPadikin ihan kiva....

Laskutusohjelma Linuxille ja Macille

...ja tietenkin myös Windowsille.

Toukokuussa 2009 hehkutin PkLaskun kätevyyttä ja ilmaisuutta. PkLasku toimi vielä hyvin ALV-muutosmyllerryksessäkin,  koska laskua tehdessä kirjoitettiin ALV-prosentti aina käsin. Nyt kun laki määrittelee, että laskussa tulee olla tilinumeron sijaan tai lisäksi myös IBAN yms. tunnukset, jäi PkLasku vähän vanhanaikaiseksi (tai sen lähdekoodia olisi pitänyt alkaa puukottamaan). Niinpä lähdin sitten taas jälleen kerran etsimään uutta laskutusohjelmaa ja ilokseni sellaisen - ja vieläpä ilmaisen - löysinkin!

VLLasku on avoimeen lähdekoodin perustuva, hyvin paljon PkLaskun tyylinen (ellei peräti samasta koodista jatkokehitetty) laskutusohjelmisto. PkLaskun tavoin se on verkkopohjainen eli tarvitsee toimiakseen AMP-ympäristön (apache, mysql ja php). VLLaskuun voi laittaa usean laskutusyrityksen tiedot. Laskut voidaan ohjelmassa ryhmitellä avoimiin, lähetettyihin, maksettuihin, mitätöityihin, huomautuslaskuihin ja perintään menneiksi. Laskuja voi selailla myös Raportit-välilehdessä erilaisilla suodattimilla esim. asiakkaan ja/tai laskun tilan mukaan. VLLasku tekee laskusta selkeän ja tulostaapa laskuun myös viivakoodinkin. Viitenumeroa ohjelmisto ei osaa tehdä, mutta sen voi luoda vaikkapa Nordean viitelaskimella.

Itse asensin VLLaskun MacBookiin. Ohjelmiston tarvitseman AMP-ympäristön asensin lähes yhdellä napinpainalluksella käyttäen MAMPia.

Tuplat pois

Sekä ihmisen asuntoon että tietokoneeseen pätee sama asia eli olipa asunto tai tietokoneen kovalevy miten tilava tahansa, täyttyy tila hetkessä. Yksi kovalevyn täyttäjistä on tiedostoduplikaatit, joita syntyy melko helposti esimerkiksi valokuvista ja mahdollisista varmuuskopion varmuuskopioista - ainakin minun kaltaisellani hamsterilla :-)

Fdupes on komentoriviltä ajettava tuplatiedostojen etsijä, joka on saatavilla myös Mac Os X:ään. Ohjelma laskee määrätystä tiedostosta kaikkien tiedostojen md5 hashin vertaillen niitä toisiinsa. Koska jokaisella tiedostostolla on oma uniikki hash-numeronsa, löytää ohjelma tipitarksti kaikki tuplat.

Alla olevalla syntaksilla fdupes etsii kaikki duplikaatit määritellystä hakemistosta ja tekee listan kotikansioon duplikaatit.txt -tekstitiedostoon. Täältä on sitten helppo poimia komentoriville tai Nautilukseen/Finderiin ylimääräiset tiedostot poistettaviksi.

fdupes -r /etsittävä/hakemisto > duplikaatit.txt

Graafisesti tuplatiedostojen etsiminen onnistuu Ubuntussa myös Fslint-ohjelmalla. Itselläni tosin ei nyt jostain syystä tuo ohjelma toimi delete-toiminnoltaan - muutoin kylläkin.

Skype -launcher

Minulla on Skype-käytössäni vanha Logitech Quickcam Messenger, joka ei toimi täydellisesti Ubuntu 10.4:n Skypessä, mikäli käynnistän ohjelman "normaalisti". Normaalissa käynnistyksessä pystyn kyllä skypettelemään, mutta videokamera ei näytä kuvaa. Ongelma on ratkennut sillä, että käynnistän konsolin kautta Skypen komennolla:

LD_PRELOAD=/usr/lib/libv4l/v4l2convert.so skype

Tässä käynnistystavassa vain on ollut se huono puoli, että konsoli pitää muistaa jättää auki tai siirtää toiseen työtilaan ja ylipäätään, että on joutunut avaamaan usein käytetyn ohjelman konsolin kautta. Tänään kyllästyin tähän menettelyyn ja päätin tehdä Skypelle launcherin eli käynnistimen, jossa tuo LD_PRELOAD otetaan huomioon. Googlauksen tuloksena päädyin tekemään käynnistimen Ubuntuforumin aaaaalexin scripteillä seuraavasti:

• Luo kotihakemistoosi hakemisto nimeltään bin ja sinne hakemisto nimeltään skype.
• Tee geditillä tms. kaksi skriptiä: ScreenSkype.sh ja SkypeLauncher.sh ja tallenna ne em. hakemistoon.

ScreenSkype.sh:

 #!/bin/sh

screen -d -m ~/bin/skype/SkypeLauncher.sh

SkypeLauncher.sh

#!/bin/sh
LD_PRELOAD=/usr/lib/libv4l/v4l1compat.so skype
exit 0

• Tarkista, että srcipteillä on suoritusoikeudet (sudo chmod 755)
• Tee käynnistin, jossa suoritat komennon /home/käyttäjä/bin/skype/ScreenSkype.sh 
• 
  

Joululahjavinkki: Robottiluuta

Meidän perheeseemme on lyhyessä ajassa muuttanut kaksi "lemmikkiä". Toinen lemmikeistämme sotkee ja aiheuttaa hämminkiä ja toinen puolestaan siivoaa.

Villejä kissoja minulla on ollut aiemminkin, mutta Samsung Navibot on ensimmäinen robotti-imurini. Vuonna 1998 kuulin robotti-imurien olemassaolosta ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen olen haaveillut tuollaisesta kiltistä ja ahkerasta kotiapulaisesta. Kun ensimmäisen kerran käynnistimme imurimmre ja näimme, miten se (vai pitäisikö sanoa hän ;-)  ) ryhtyi mukisematta töihin syöden villakoiran jos toisenkin kätevästi tyhjennettävään pölykasettiinsa, emme voineet kuin hyristä innosta ja tyytyväisyydestä hankintaamme kohtaan. Estottomasti Botti sukelsi pölyjen perässä myös sohvien alle ja kolusi kaikki muutkin nurkat robottimaisen järjestelmällisesti.

Vaikka yleensä sanotaan, että naiselle pitää ostaa joululahjaksi jotain henkilökohtaista eikä missään nimessä  mitään kodinkonetta, on sympaattinen robotti-imuri varmasti mieluinen joululahja sillä:

• Se vapauttaa aikaa: imurin voi laittaa tekemään omia hommiaan sillä välin kun itse tekee jotain muuta tai sitten voi vain nauttia ihan vain siitä vapautuneesta ajasta ;-)
• Kun imurin laittaa koluamaan nurkkia päivittäin, ei pölytolloja ehdi ilmestyä nurkkiin. Hyvä apulainen lapsi- ja lemmikkiperheisiin siis.
• Robotti-imuri paiskii töitä jopa silloinkin, kun talonväki on poissa tai nukkuu.
• Auttaa pitämään kotia siistinä, sillä mitä vähemmän sojottavia johtoja ja epämääräisiä myttyjä lattialla (lapsetkin vievät miellään lelunsa pois imurin tieltä), sen paremmin imuri voi tehdä hommiaan.

Tässä vielä video, joka teki ainakin minuun vaikutuksen...Hmmm...pitäisiköhän alkaakin joogaamaan ;-)

Ongelmia Ubuntun Google Earthin kanssa

Matkailu avartaa - ja Google Earthilla reissaaminen on ilmaista eikä tarvitse lähteä koneen ääreltä mihinkään ;-)

Niinpä siis asensin Ubuntu 10.4 Google Earthin ja huomasin, että se kaatui heti kättelyssä. Ongelma ratkesi kuitenkin helposti:

- avaa muokattava tiedosto root-oikeuksilla
sudo gedit /home/käyttäjän_nimi/.config/Google/GoogleEarthPlus.conf

- muokkaa KMLPath=/home/root/.googleearth
CachePath=/home/root/.googleearth/Cache

KMLPath=/home/käyttäjän_nimi/.googleearth
CachePath=/home/käyttäjän_nimi/.googleearth/Cache

- lopuksi tarkista, että Google Earth-ohjelman bugittavat vihjeet eivät ole sallittuja eli että tieodostossa on enableTips=false

Onnenpäivä - Spotify Linuxille!

Joskus päivät tuovat hauskoja asioita eteen. Tänään ihan sattumalta googletin, josko Spotify olisi saatavilla Linuxille ja ilokseni huomasin, että kyllä näin on!

Linuxin esikatseluversio on ollut saatavilla Debian Squeeze/Ubuntu 10.04 :lle jo heinäkuusta lähtien. Koska kyseessä on vielä esikatseluversio, toimii se toistaiseksi ainoastaan vain Spotify Premium -asiakkaille.

Spotify hujahti näppärästi Ubuntu 10.4:n
näillä ohjeilla. Pieni testaukseni osoittaa natiivin Spotifyn tekevän Linuxista loistavan poppikoneen :-)

Lista hyviksi havaituista Linux-ohjelmista

Kun latailee ja testailee eri ohjelmia, niin helposti linux-jakelua vaihtaessa unohtaa, että mitkä olivatkaan ne hyviksi testatut ohjelmat. Tämän vuoksi kokosin listan näistä ohjelmista omalle sivulleen. Lista elää koko ajan.

Fontteja Minttiin

Eilen koin yllätyksen avatessani OpenOfficen tekstinkäsittelyn ensimmäistä kertaa. En  nimittäin löytänyt ohjelman fonttivalikosta lainkaan tuttuja fontteja, kuten Times New Romania tai Arialia. Oletusfonteillakin varmasti olisin pärjännyt, mutta halusin silti lisätä listalle nuokin. Pienen googlauksen jälkeen päädyin Linux Mintin foorumille ja jopa löytyi ohjeet tähänkin pulmaan:

sudo apt-get install msttcorefonts

Googlaussessioni aikana piipahdin löysin tieni myös englantilaisen lady nörtti blogiin, jossa Mesanna opasti, miten fontteja voidaan asentaa roottina Ubuntuun ja Linux Mintiin.

Thunderbird 3 Linux Mint 8 (Helenaan)

Asensin eilen koneeseeni upouuden Linux Mint 8 -asennuksen. Tänään sitten olen säätänyt muiden töiden ohella Thunderbirdiä mieleisekseni. Lukiessani Iltalehden juttua Matti Vanhasen blogikirjoitustypoista tuli mieleeni, että sähköpostiohjelmaan on saatava jokin oikoluku nyt ja heti :-) Sellaista sitten lähdin asentamaan, mutta suomenkielinen oikoluku olisi tarvinnut Thunderbird 3 -version ja Linux Mintissä tuli mukana joku 2.x -versio, jota ei saanut päivitettyä kolmoseksi. Kolmonen kun lienee vasta beta-asteella.

Latasin siis uuden version Thunderbirdistä. Hyvät ohjeet Tb2:n korvaamisesta kolmosella löysin täältä James Pakeleen kertomana:"

1) If you want to replace your version 2 installation delete everything in the folder "/usr/lib/thunderbird". If you want to backup the version 2 installation then zip the contents to a file before deleting them. (You'll need to have "root" or other credentials that will allow you access to this folder)

2) Download Thunderbird v.3 and extract to the "/usr/lib/thunderbird" folder. Click your icon to start Thunderbird, it should now start version 3. If you want to migrate your profile you don't need to go through the Account Setup procedure. Just close Thunderbird. *You need to start this new version this 1 time... on first run it creates the folder you need to migrate your old profile.*

3) "Migrate" your profile.
In your "home" folder look for the ".mozilla-thunderbird" folder. Copy the "profiles.ini" file and the weirdly named folder to the ".thunderbird" folder in your "home" folder overwritting the "profiles.ini" file that is alread in the ".thunderbird" folder. (note: the ".thunderbird" folder and "profiles.ini" file was created when you started the new version of Thunderbird that one time) "

Näyttävä kuvagalleria iPhotoa hyödyntäen

Netti on pullollaan monia hienoja kuvapalveluja, joilla voi välittää omat valokuvansa tuttavien ja sukulaisten katseltaviksi. Olen jotenkin "omituinen " tapaus, sillä en mielelläni lataile kuviani mihinkään palveluun vaan haluan pitää omat kuvani omalla palvelimellani ns. omassa hallussani ;-) Siksipä tänään metsästin netistä itselleni sopivaa galleriaratkaisua. Monia mielenkiintoisia flash-sovelmia tulikin vastaani, mutta opensource Polaroid Gallery miellytti silmiäni eniten.

Polaroid Galleryn tyyliin kuuluu, että valokuvat matkivat polaroid-kuvia ollen neliön muotoisia. Tämä aiheuttaa tietenkin lisänäpertelyä ja illan mittaan kehittelin itselleni mahdollisimman sutjakan tavan rakentaa galleriaa yhteistyössä iPhoton '09:nkanssa. Ohjeet pätevät käsittääkseni myös iPhoton '08 -versioon.

1.) Lataa iPhotoon SimpleViewer -plugin .

2.) Hae ja pura Polaroid Gallery koneellesi.

3. ) Luo iPhotossa albumi kuvan osoittamalla pluspainikkeella ja raahaa halaumasi valokuvat albumiisi.

4.) Seuraavaksi muokataan valokuvat iPhotossa neliön muotoisiksi. Valitse siis muokattava kuva ja paina kynä-painiketta.

5.)

Valitse muokkausvalikosta rajaustyökalu.

6.) Valitse rajauksen muodoksi neliö ja kohdista neliö kuvassa mieleiselläsi tavalla. Paina tämän jälkeen Käytä -painiketta ja sen jälkeen Valmis-painiketta. Toista muokkaukset albumin muidenkin kuvien kanssa.

7. Valitse kaikki albumisi kuvat ja Avaa Arkisto > Vie.

8.) Valitse välilehti Simple Viewer. Gallery Typeksi vaikka Postcard Viewer. Klikkaa seuraavaksi Options -painiketta ja anna valokuvillesi maximum image Width ja Height (itse laitoin 450 x 450 px) ja valitse Accept. Tämän jälkeen paina Vie -painiketta ja toimi annettujen ohjeiden mukaan tehdäksesi Posctcard Viewer -galleryn (mikä sekin on ihan hieno, tiedä vaikka olisit tyytyväinen jo siihen ;-) ).

9.) Nyt luomassasi galleria-kansiossa sinulla on kansio nimeltään images, jossa on kaikki galleriaan tulevat valokuvat. Kopio/siirrä valokuvat ja purkamaasi Polaroid Gallery kansion sisällä olevaan _pics -hakemistoon. (Halutessasi voit nimetä valokuvat uudestaan.)

10.) Avaa photos.xml esim. texturiin tai Dashcodeen. Tässä oman galleriani xml-koodi. Gallerian kuvat on otettu kesälomareissultamme Herra Hakkaraisen Talosta.

version="1.0" encoding="utf-8"?>

<photos>

<photo desc="Hauska naulakkoidea" url="_pics/1.JPG" />

<photo desc="Pyöreän pöydän ritarit" url="_pics/2.JPG" />

<photo desc="Pohjolan kiukkuinen Akka" url="_pics/3.JPG" />

<photo desc="Kuka lohduttaisi pientä hiirtä" url="_pics/4.JPG" />

photos>

iPhotossa on mukavaa muokata valokuvia, sillä alkuperäiset kuvat eivät häviä. Jos haluat nettialbumin jälkeen palauttaa iPhotossa luomasi neliön malliset kuvat takaisin alkuperäisiksi valitse kaikki albumisi kuvat ja napsauta hiiren oikeasta painikkeesta ja valitse valikosta Palaa alkuperäiseen.