Osiointisoppaa

Vanha Windows 98:lle tarkoitettu videokorttini aiheutti minulle muutaman työtunnin. Minä kun sain päähäni, että olisi älyttömän mukavaa vihdoinkin ruveta laittamaan noi vanhat VHS-formaatissa olevat kotivideot DVD-levyille. Jepjep, helppo homma, jos koneessa sattuisi olemaan Win98, mutta kun koneessa sattui olemaan Windows 2000 ja Ubuntu Linux niin homma mutkistui jonkin verran.

Muutama tunti meni siihen, kun yritin etsiä Windows 2000:lle Miro DC10plussan ajuria, jota ei sitten loppujen lopuksi löytynyt...Tai olisi sen saanut jostain maksua vastaan tilattua, mutta ryhdyin sitten miettimään muita toimenpiteitä.

Katse suuntasi seuraavaksi koneen sisuksiin. Win2000:lle käytössä oli jotain 20 Gigaa ja Linux, jota vähemmän nykyään käytän hallitsi 60 Gigaa, joten mietin, että josko lohkaisisin pikkuruisen palasen Win98:a varten ja wintoosat sitten keskenään käyttäisivät vähän enemmän levytilaa. Seuraavaksi lähdin metsästämään jotain osiointityökalua.

Löytyihän sellainen, mahdollisesti jopa osiointityökalujen kunkku, nimittäin Partition Magic. Mutta eipä tuolla demoversiolla sitten pystynyt muuta kuin leikkimään...joten siihenkin sitten tuhraantui kallista vapaa-aikaa :-( . En nimittäin raaskinut ostaa moista ohjelmaa, kun sille olisi kuitenkin niin minimalistisesti tarvetta. Vaan muistinpa koneessani olevan Linuxin ja Linuxhan on perinteisesti hyvä osiointiasioissa ;-) . Ja oikein muistin Linuxiin oli saatavana monenlaisia osiointityököluja, mutta GParetd miellytti minua eniten. Asensin siis sellaisen Ubuntuuni. Kitkatta asia ei tietenkään onnistuntu, koska osioitavat partitiot olivat lukittuina, kun Linux tarvitsi niitä ajaakseen itseään. Voi rähmä!

Vaan sinnikkäänä sissinä ryhdyin miettimään että mitenkäs jos olisi jokin live-linux ja sillä sitten osioisi? GPartedin tiimi oli näköjään asian jo ajatellut puolestani, koska tarjosivat sivuillaan GParted-liveCD:n. Silläpä sitten onnistuin osioimaan todella kivuttomasti ja dataa menettämättä...tai no Linux kyllä häipyi (tarkoituksella tosin), mutta tarkkaan varjelemani Win2000 kokoonpano ei. JEE.

Koskapa Win2000 ei linuxin poiston jälkeen suostunut käynnistymään asensin seuraavaksi Ubuntu-linuxin takaisin, mutta hiukan kutistetumpaan lohkoon. Sen jälkeen hyökkäsin Win98 asennuslevyn kimppuun ja aikani sen kanssa jumpattuani huomasin homman olevan tuhoon tuomittua. Se ei suostuisi ikinä asentumaan muualle kuin C-asemaan! Homma jäi sitten toistaiseksi suorittamatta...Noh, sainpahan järkevöitettyä silti tuota levytilaan että sellainen hyöty koko sopasta.

Kelikamera

Viime vuonna jo kirjoitin web-kamerakokeiluistani Linuxilla so. Fedora Core 3:ssa. Sen jälkeen samainen kamera on vieraillut Suse 9.1:ssa, mutta kuvanlaatu oli samaa tasoa kuin Fedorassakin. Kuvakaappaukset eivät kelvanneet kelikamerakuviksi, joten tänään kokeilin sitten tehdä kamerasta Windowsin kanssa kelikamerakelpoista.

Kameran mukana tuli joitain softia, mutta niistä yksikään ei ollut sellainen, joka kaappaisi kuvaa tietyin väliajoin ja heittäisi sitten ftp:llä kotisivupalvelimelle kuvat. Niinpä jälleen kerran kysyin armoitetulta Googlelta neuvoa ja sen avulla löysin sekä maksullisia että ilmaisia ohjelmia. Valintakriteerinäni oli tällä kertaa ohjelman maksuttomuus.

Ensimmäinen hyvältä kuulostava ohjelma oli Easy Free Web Cam, joka löytyi Tucowsista. Minulla on aina tapana skannata lataamani ohjelmat ja jutut virusskannerilla ja kun kaikki näytti hyvältä aloin asennuspuuhiin. Vaan kesken asentamisen Avast! heitti summerit päälle ja ilmoitti löytäneensä haittaohjelman nimeltään Mainosohjelma. Siihen tyssäsi se asennus sitten.

Sitten löysin Fwinkin, joka on opensourcea. Tämän asentaminen onnistui ilman hälytysääniä, joten pääsin testauksessani eteenpäin. Nyt minulla on sitten pyörinyt jo reilun tunnin verran web-kamerakuvalähetys syklissä kuva per minuutti. Tekniikka siis toimii, mutta tällä hetkellä mietin, että riittääkö tuon kamerani kapasiteetti kuitenkaan kelikameraksi. Kuvasta kun ei erota lumisadetta, jota kuitenkin hipsuttaa tasaisella tahdilla taivaalta alas... Että olikohan se vika nyt sittenkään Linuxissa... :-)

Ja eikun backuppaamaan!

Eilen kaupassa käteeni osui Gigabyte Technolygyn polttava DVD-dual asema ja kun hintakaan (49,90 eur) ei ollut päätä huimaava, niin päätin laittaa varmuuskopioasiat kerralla kuntoon. Toki talosta on tähänkin asti löytynyt polttavia asemia, joista toinen jopa polttava DVD, mutta se että ne ovat sijainneet aina toisessa koneessa on aiheuttanut turhaa verkkoliikennettä koneelta toiselle. Tämän vuoksi backuppaaminen on usein jäänyt vain ajatuksen tasolle.

Uuden asemani mukana tuli myös Nero 6 Express, joka oli minulle entuudestaan ihan tuntematon ohjelma. Tietysti noin "teoriatasolla" tiesin ohjelman olemassa olosta ja että sitä kehutaan poltto-ohjelmien kuninkaaksi. Itselläni on ollut tätä ennen Windowsissa käytössä HP Easy Creator (versio miekka ja kilpi) ja sitten lukuisia Linuxin poltto-ohjelmia (X-CD-Roast, Gnome Toaster etc..) ja Mac Os X :n Toast + cd imagea varten tarkoitettuja ilmaisburnereita. Täytyy kyllä sanoa näin pikaisen silmäilyn jälkeen, että Nero vaikuttaa ainakin yhtä hyvältä kuin Toast - ellei sitten ole jopa parempikin, kun sillä saa tehtyä esim. monesti kaipaamiani Linux isoimageja.

Lokerointia purkkaviritelmällä

Blogger tuntuu käyttämistäni bloggauspalveluista parhaimmalta. Minua on kuitenkin jo pitkään harmittanut tässä yksi puute, joka monessa muussa bloggauspalvelussa on automaattisesti, nimittäin kategoriointi. No okei, Blogger kategorioi postaukset kuukauden mukaan, mutta joskus tuo lokerointi ei yksistään riitä. Niinpä päädyin Googlettamisen kautta Freshblogiin ,jossa asiasta oli melko tarkka englannin kielinen selvitys. Sivuilla opastettiin, miten http://del.icio.us/ -palvelua käyttämällä voidaan saada jopa tähän Bloggeriin purkkavirityksellä jonkin sortin kategoriontisysteemi.

Sivujen selkeähköstä ohjeesta huolimatta takkusin asian kanssa hyvän tovin, ennenkuin tajusin homman kulun. Laitan nyt oman versioni tuosta ohjeesta - ihan omankin muistini virkistyksesi.

Ensimmäinen vaihe

Mene linkityspalvelua tarjoavaan http://del.icio.us/ palveluun. Jos et ole jo rekisteröitynyt palvelun käyttäjäksi, tee se. Muista myös vahvistaa sähköpostiosoitteesi. Vahvistuspyyntö tulee sähköpostilla.

Toinen vaihe

Kun olet palvelun käyttäjä kirjaudu palveluun sisälle ja klikkaa post-linkkiä.
Kirjoita tekstikenttään blogipostauksesi suoraosoite. Jos esimerkiksi haluan kategoroida "Miks tehdä uutta, kun vanhankin voi uudistaa?" -postaukseni kirjoittaisin tekstikenttään http://sunnix.blogspot.com/2006/01/miks-tehd-uutta-kun-vanhankin-voi.html .Paina sitten Save-nappia.

Saat eteesi kuvan mukaisen lomakkeen (klikkaa kuva isommaksi)

Kirjoita description-kenttään postauksesi otsikko ja tags-kenttään postauksesi kategoriat välilyönnillä eroteltuina. Tallenna lomakkeen tiedot.

Kolmas vaihe

Linkitä "del.icio.us" -palvelun tuottamat kategoriat blogiisi seuraavasti. Kirjaudu Bloggeriin ja valitse Template-välilehti. Rullaa template-koodia <MainOrArchivePage> -tagiin asti. Omassa blogissani olen lisännyt kategoriat linkkien jälkeen. Kuvassa pätkä omasta template-skriptistäni.



Kategoria-linkki rakennetaan seuraavanlaisesti:

<a href="http://del.icio.us/sunnix/mutinaa" rel="tag">mutinaa</a>Korvaa omassa linkissäsi sunnix omalla del.icio.us-tunnuksellasi ja mutinaa-kohdat omalla kategoriallasi, jonka kirjoitit toisessa vaiheessa mainitun lomakkeen tags-kentään. Tallenna uusi templatesi (esikatsele ja testaa ensin ;-) ) ja siinä se!

J.K. En tiedä, miten paljon templatet näissä Bloggerin blogeissa toisistaan poikkeaa, mutta omassa templatessani homma toimi.

Miks tehdä uutta, kun vanhankin voi uudistaa?

Näin aloin pohtimaan, ja annoin uudistuksen tuulen puhaltaa. Pk-yrittäjän linuxista tuli LadyNörtin tietokonenurkka! Samalla vaihdoin sivuston teeman naisellisemmaksi ja laajensin aihealueen käsittämään kaikkea sitä, minkä parissa tässä tietokonenurkassani, ja vähän toistenkin nurkissa, pyörin.

Juuri nyt työkoneessani on dualbootissa sekä Ubuntu Hoary että Windows 2000. Nykyisin pyörin enemmän Windowsin puolella, koska minulle tärkeäksi muodostunut Skype ei oikein ottanut toimiakseen Ubuntussa eikä sitä aikaisemmassa Fedora Core 3 asennuksessani. Minulla on tosin vielä prosessi kesken tuon Skypen kanssa, sillä olen monen Linux-käyttäjän "skypetelleen" ihan mallikkaasti käyttiksellään. Tokihan minullakin Skype muuten olisi Linuxissa toiminut, mutta ääni puuttui :-(

Toinen syy Windowsin "suosimiseen" on se, että kunnollista kirjanpito/laskutus-ohjelmaa ei oikein tahdo löytyä Linuxille. Pankin vaihdolla tietysti onnistuisi tuo laskutuspuoli, mutta siltikin kirjanpito jäisi uupumaan.

Näin minusta on siis pikkuhiljaa tulossa käyttöjärjestelmien sekakäyttäjä. Käyttöjärjestelmistä rakkain minulle on kutienkin edelleen Linux. Linuxia parempaa palvelinta saa hakea (jos Unixia ei lasketa mukaan ;-) ) - eikä se ole hullumpi myöskään pöytäkoneena. Tämän sanon ihan käytännön kokemuksella, kuten vanhemmista postauksista voitte päätellä.

Kuvaruutunauhoituksesta Flash-esitys

Olen jo pitkään etsinyt Linuxiin jotain kätevää ja helppokäyttöistä ohjelmaan, jolla voi tehdä flash-esityksiä kuvaruutunauhoituksesta. Wink-niminen ohjelma on vastaus tähän tarpeeseen. Ohjelma löytyy osoitteesta http://www.debugmode.com/wink/ . Se on saatavilla Linuxin lisäksi myös Windowsiin.

Linuxiin saatava tar.gz-paketti on äärimmäisen helppo asentaa. Purat vain paketin ja ajat paketista tulleen installer.sh:n.

Että ei tarvitse asentaa nk. sikaa säkissä, tein ohjelmalla blogiani varten esimerkkiesityksen Winkillä. Löydät esityksen täältä.

Hyökkäyskö paras puolustus?

Internetin jatkuvasti laajentuessa lisääntyvät ikävämmät ilmiöt, kuten hakkerointi ja nuuskinta. Ne eivät suinkaan ole vähenemään päin. Yrityksillä ei ole kuitenkaan varaa eristäytyä verkotetusta maailmasta ja jopa oma Internetissä oleva palvelin saattaa olla tarpeellinen. Palvelimen tietoturvasta täytyy pitää erityistä huolta ja pyrkiä ylläpitämään turvataso mahdollisimman korkealla, jotta mitään ikäviä yllätyksiä ei sattuisi. Siltikin ei-toivottuja vieraita aina palvelimelle tulee ja palomuuria koputellaan.

Hakkerit, kräkkerit ja muut yliuteliaat koventavat otteitaan. Pitäisikö siis palvelimien ylläpitäjien kiilloittaa kilpiään ja teroittaa miekkojaan? Onko esim. eettisesti väärä asenne suojautua vastahyökkäyksellä mahdollista vihollista vastaan? Olen kuullut niinkin pitkälle mentävän, että palvelin olisi asetettu puolustamaan itseää mahdolliselta hyökkäykseltä lähettäen valtavasti dataa hyökkääjää vastaan. Eikö tälläinen johda ennenpitkään molemminpuoliseen datalla pommittamiseen ja
saattaa vaarantaa jo verkkoliikennettäkin jollain lailla. Toisaalta ymmärrän myös näitäkin, joiden mielestä perussuojautuminen ei yksin enään riitä, mutta... Missä lienee
menevän raja oikeanlaisen suojautumisen suhteen, vai tuleeko netistä pian todellinen villilänsi. Datarevolverit siis keikkumaan lanteille, jiiihaaaa!.

Web-kamera osa 2

Nyt kun olen viikon verran tutkaillut web-kameran käyttäytymistä kelikamerana, olen tullut siihen tulokseen, että Linuxin kanssa homma ei sittenkään oikein toimi. Spa5xx-ajuri ei pysty niin tarkkaan hienosäätöön, jotta kamera kykenisi ottamaan tarpeeksi hyvää kuvaa valotusolosuhteiden vaikeutuessa. Keväinen kirkas auringonpaiste lumelta heijastuneena on vähän liian suuri haaste tälle yleismiesjantusen tyyliselle ajurille.

Viikon aikana tein myös sellaisen huomion, että spa5xx-ajuri pystyy korkeimmillaan 352x288 resoluutioon. En siis enää yhtään ihmettele koneeni takkuamista, jos pistän Vgrabbj-ohjelman kaappaamaan 640x480 resoluution kuvaa!

Olen silti ihan tyytyväinen kamerahankintaani, sillä kaikki kamerat eivät näinkään hyvin tee yhteistyötä Linuxin kanssa. Jos tarvitsisin web-kameraani videoneuvotteiluihin yms. niin Labtec Webcam Pro olisi mitä mainion ratkaisu Linuxin kanssa, varsinkin jos ei halua pulittaa huvista hirveän paljon.

Summa summarum: Labtec Webcam Pro toimii erittäin hyvin Linuxin kanssa Spa5xx-ajurilla, jos päätarve on 352x288 resoluution sisäkuvat, eikä kamerasta haluta maksaa 50 euroa enempää.

web-kamera

Linuxiin web-kameran löytäminen ei ollut kaikista helpoin juttu, koska mitkään web-kameravalmistajat eivät suoraan itse tue Linuxia, joten kaikki web-kameralle tarkoitetut Linux-ajurit ovatkin yksityisten ihmisten vapaaehtoisvoimin tekemiä. Luonnollisesti tämä vaikuttaa myös siihen, että kameroiden ajurit laahaavat hiukan uusien kameroiden jäljessä ja kun samalla ajurilla yritetään "hoitaa" useita kameroita, eivät kaikki ns. ajurin tukemat kamerat silti toimi 100%:n hyvin. Esimerkkinä tästä voisi mainita Logitechin Quickcam Express, joka toimii kuulemma Linuxissa vain 160x 120 resoluutiolla. Mikähän olisi se taikasana, joka saisi laitevalmistajat muistamaan myös Linuxin olemassa olon ajureita laitteisiinsa valmistaessaan?

Pitkällisen taustatyön jälkeen päädyin hankkimaan Labtec Webcam Pron, koska kuulin että se on ainakin ennen ollut hyvin Linuxille tuettu. Osoitteesta http://mxhaard.free.fr/download.html hain kameralleni spa5xx ajurin tar.gz-pakettina ja käänsin sen ajurin installointi-ohjeiden mukaan. Tämän jälkeen kokeilin Gnome Meetingin videoneuvotteluohjelmalla, että tuliko kameraan eloa. Tuli ja hyvin tulikin, sillä kuva oli ihan yhtä hyvä kuin aiemmin Windows 2000:lla kokeillessani.

Web-kamerahankintani goali oli web-kamerasivun tekeminen, joten tämän jälkeen ryhdyin etsiskelemään sopivaa ohjelmaa videostreamin kaappaamiseen. Lopulta löysin Vgrabbj-ohjelman osoitteesta http://vgrabbj.gecius.de/ . Se on komentoriviltä ajettava ohjelma, jolla voidaan ottaa joko manuaalisesti tai demonisoituna kuvakaapausta videosta. Kaappaustiheyden ja kuvanlaadun voi valita itse optiovivuilla, mutta ainakin omalle koneelleni oli liikaa kaapata vga 640x480 reson kuvaa 5 sekunin välein. Nyt pitäisi sitten päättää, että kumpi on tärkeämpää kuvan laatu vai kuvan nopea päivittyminen. Yläkuvassa on kuitenkin teille yksi malliesimerkki Labtec webcam Prolla otetusta cif 352x288 kuvasta. Kuva on kaapattu 20.2.2005 klo 7.54.

Ministi Linuxin kahdesta grafiikkaohjelmasta

Monet suosivat netissä olevia e-kortteja, mutta minulla on huonoa kokemusta netin ilmaisista e-korttipalveluista. Kerrankin valitsin rakkaalleni korttivalikoimasta oikein syötävän suloisen nallekortin. Palvelu lähetti minulle kuittauksena linkin ihan oikeaan korttiin, mutta hänelle tulleessa kortissa ei ollut tietoakaan mistään söpöstä nallesta vaan kortissa oli nyrpeänaamainen siivooja imuri kädessään. Ei ihme, että kortinsaaja luuli minun tällä tavalla pottumaisesti muistuttavan hänen imurointivuorostaan...Niinpä ystävänpäivän kunniaksi teinkin sähköisen tervehdyksen itse, käyttäen kuvankäsittelyyn Gimpiä ja animoimiseen DrawSWF:ää.

Gimp (GNU Image Manipulation Program) tulee useimmissa Linux-jakeluissa jo asennuksen mukana, ja on jo 2-versiossaan niin monipuolinen, että se riittää varmasti monen pk-yrittäjänkin ainoaksi kuvakäsittelyvälineeksi. Kuvankäsittelyohjelma taipuu laajalle skaalalle, tarjoten moninaisia työkaluja kuvankäsittelyyn. Mielestäni on aivan turhaa satsata suuria summia kuvankäsittelyohjelmaan, jos ohjelman käyttäminen on satunnaista tai pääpaino kuvien käsittelyssä on web-grafiikassa. Gimp on ilmaisohjelmien aatelia, jonka voi ladata myös Windows ja Mac OS X-käyttöjärjestelmille. Olen kirjoittanut Pienen pienen Gimp-oppaan kuvan irrottamisesta taustastaan. Löydät "oppaan" täältä , vaikka en kyllä lupaa mitään kovin mahtipontista lukuelämystä.

DrawSWF on javalla toteutettu erittäin, yksinkertainen ja alkutaipaleellaan oleva työkalu flash-animaation (*.swf) tekemiseen. Ohjelmalla voi piirtää Freehand-tyyppisiä viivoja, ellipsejä sekä ympyröitä, kirjoittaa tekstiä ja animoida ne kahdella eri efektillä. Valmiin lopputuloksen voi viedä swf-päätteiseksi flash-animaatioksi, jonka voi sitten esim. upottaa Internet-sivulle. Toivottavasti ohjelman kehittäjät jaksaisivat viedä DrawSWF:ää eteenpäin, sillä se on tietääkseni ainoa keino tehdä Linuxissa flash-animaatioita ilman windows-emulaattoria. Koska DrawSWF on tehty javalla, se on myös integroitavissa Linuxin lisäksi muihinkin käyttöjärjestelmiin, kunhan järjestelmiin on asennettu javaympäristö.

Ja mitä siihen e-kortin tekemiseeni tulee niin siitä ei tullut kovin taiteellista, mutta piristi se kai ystäväni päivää. Graafiseen työskentelyyn kun ei riitä pelkästään hienot softat vaan niitä pitää osata käyttää luovasti.

Clam AntiVirus

Pälkähtipä taas mieleeni, että olisi hyvä tarkistaa jonkin sortin virusohjelmalla Linux-masiinani puhtoisuusaste virusten suhteen. Tämä koneeni Fedora Core 3 asennus on nyt pari kuukautta vanha, joten eiköhän olisi jo korkea aika pistää virustorjuntakin ajantasalle. Yleensä virustulos on ollut Linux-koneissani puhdas 0, vaikka en ole koskaan virustorjuntaa asentanut ensimmäisten ohjelmien joukossa. Nämä 0-tuloksen koneet ovat kaikki olleet koko ajan verkossa ja sähköpostiliikenteeni niissä on ollut melkoisen vilkasta.

Ensimmäinen käteeni nyt osuva virusohjelma oli konsolilta ajettava Clam AntiVirus . Se on saatavilla vain itse käännettävänä tar.gz-pakettina. Asennusohjeet kannattaa tutkailla läpi, sillä itse kun lähdin asentelemaan suoraan käskyllä ./configure , niin sainpa sitten erroria. Hyvän pikatietopaketin Linuxista ja viruksista voi käydä lukemassa Raja-anturan sivuilta ( http://tinyurl.com/yvddt ).
Samaisella sivulla on myös selkeät suomenkieliset asennusohjeet Clam AntiVirus-ohjelmaan.
Ja entäs ne tulokset? Hitusen tuli hiki, kun Clam AntiVirus löysi neljä saastunutta tiedostoa! Mitä ihmettä, viruksia Linuxissa... Syy "öttiäisiin" selvisi Clam AntiViruksen omien sivujen dokumentaatioista. Olivat ryökäleet laittaneet 4 testivirusta, jotta voidaan todentaa skannerin toimivuus. Poistamalla harmittomat testivirukset koneeltani, pääsin puhtoiseen 0 tulokseen.

----------- SCAN SUMMARY -----------
Known viruses: 30342
Scanned directories: 3407
Scanned files: 26185
Infected files: 0
Data scanned: 9612.07 MB
I/O buffer size: 131072 bytes
Time: 6772.798 sec (112 m 52 s)

Linuxiin ei siis vieläkään ole kovin montaa virusta kirjoitettu. Huokaus ja helpotus.

Matkaan pingviinin siivin

Ensikosketukseni Linuxiin tapahtui vuonna 2001. Haaveilin tuolloin omasta it-alan yrityksestä ja siitä, että tulevan yritykseni palvelimena toimisi kovasti lehdissä ja Internet-mediassa kehuttu Linux-käyttöjärjestelmä. Omasin käyttökokemusta vain Windowseista ja uusi Linux-matka tuntui kiehtovalta.

Matka alkoi IT-Linux 2000:lla. Tuo distro eli jakeluversio tuntui todella vaikealta eikä matkan alkua auttanut yhtään paketin mukana tullut opas-kirja, joka käsitteli lähinnä käyttöjärjestelmän asennusta ja kiintolevyn osiointia. Myöhemmin ostin kirjakaupasta erittäin hyödyllisen kirjan nimeltään Red Hat Linux Keltanokille (Linux for dummies), jonka ovat kirjoittaneet Linux maailman suuret gurut Jon Hall ja Paul G. Sery. Kirja tempaisi mukaansa ihan lukunautintonakin. Kirja jäi kuitenkin hetkeksi hyllylle pölyjä keräilemään ja Linux-asia päähäni muhimaan. VAAN SITTEN mieheni tuli Red Hat 7.2-levyt mukanaan ja asensi sen testikoneeseen. Ja kun hän alkoi pääsemään hiukan jyvälle Linuxin käytöstä, ajattelin että en ole kyllä häntä kehnompi, ja päätin asentaa Linuxin myös omalle koneelleni silloisen Windows 98:n rinnalle.

Keltanokan kirja kyllä kului käsissäni ja Internettiä sekä foorumeita tuli koluttua aika tavalla, mutta samalla siinä myös oma Linux-osaaminen karttui. Sain jopa nk. ei Linux tuetun digitaalikameranikin toimimaan Red Hat 7.2:ssa. Kun vihdoin sain kaiken toimimaan hyvin, päätin olla rohkea ja tehdä Linuxiini version korotuksen Red Hatin ehkä parhaimpana pidettyyn versioon eli 7.3:een, lempinimeltään Valhalla (=Viikinkien taivas). Tuo versio tukikin jo automaattisesti usb:llä toimivaa digitaalikameraani.

Valhallan parissa viihdyin vuoden verran, kunnes sain tilaisuuden kokeilla SuSE 8.2:sta. Minusta tuli kerta heitolla SuSE-fani, koska distro oli erittäin kehittynyt ja jätti käyttäjän harteille yhä vähemmän säädettävää. Tämän jälkeen koneessani pyörivät Suse 9.0 ja 9.1 siinä välissä testailin testikoneessani mm. Debianin 3.0 eli Woodyä ja haaveilin Mandraken testaamisesta myös. Tällä hetkellä olen palannut taikaisin Red Hatin pariin ja käyttelen Fedora Core 3:sta työpöytäkoneessani, palvelimissa hyrräävät tällä hetkellä Suse 9.1:set, testipenkissä ovat työpöytädistroksi Mandrake 10.1 ja palvelindistroksi edelleen Debian Woody.

Tämä distrosta ja versiosta toiseen seikkaileminen ei pk-yrittäjälle ole ollenkaan tarpeellista, eikä varmaankaan edes järkevää - tämä on vain oma tapani tutustua Linux-ilmiöön ja saada aiheesta mahdollisimman kattavan omakohtaisen käsityksen. Niin ja lohdutukseksi voin sanoa, että nykyiset Linux-distrot ovat paljon helpompia ja käyttäjäystävällisempiä kuin luetteloni alkupäässä olleet Red Hat-versiot.

Lähtölaukaus....

PAM! Blogin tarkoituksena on tutkia Linuxia pk-yrittäjän näkökulmasta. Mitä Linux voi tarjota pk-yrittäjälle? Tuleeko pk-yrittäjä toimeen ilman Windowsia ja Microsoftin jo lähes "standardiksi" muodostuneita muita ohjelmia? Miten pk-yritys voi siirtyä Linuxiin jne.... Jos etsit jotain käytännön ohjeita Linux-onglemiisi, niin tämä blogi ei suoranaisesti käsittele niitä, joskin artikkeleiden aiheet voivat käsitellä tätäkin. Mieluusti jättäisin vähän avoimeksi tämän blogin kehittymisen ja katson mihin virta vie ja mitä tuleman pitää.