Apple TV on kodin mediakeskus ja Ubuntu on sen sydän

Kyllä tuolla kaukosäätimelläkin on melko helppo kirjoittaa Youtube-hakuja,   kunhan sen käyttöön tottuu. 

Miehelleni iski hirvittävä Apple TV -kuume tässä kuukausi sitten. Minä en asiaan oikein ehtinyt perehtymään muuta kuin, että sellaista vekotinta ei kuulemma saanut sillä hetkellä kovin helposti kaupoista. Ilmeisesti tätä vehjettä kääritään ahkerasti joululahjapapereihin, ja kovan kysynnän vuoksi kaupat joutuivat myymään eioota. Kuitenkin jollain konstilla mies onnistui Apple TV:n meille hankkimaan, ja koska emme jaksaneet odottaa jouluun asti, aloimme käyttämään sitä heti.

Meillä Apple TV on yhteydessä kotimme iMaciin, joka puolestaan hakee kaikki kuvat, musiikit ja kotivideot taannoin pystyttämästäni Ubuntuserveristä. Meillä on Ubuntussa keskitetysti Apple TV:tä varten oma Aperture -kirjasto, johon jokainen perheenjäsenemme voi lisätä kuviaan ja videoitaan oman apple-koneensa kautta. Niin ikään Apple TV:n kautta käytettävä iTunes-kirjasto sijaitsee Ubuntussamme, johon on melko edullista lisätä tallennustilaa aina kun tilanpuutetta alkaa ilmetä. Ubuntu rules!

Niin, että kannattaako sitä Apple TV:tä sitten laittaa pukinkonttiin? Oma mielipiteeni on, että ehdottomasti kannattaa, mutta se ei silti sovellu kaikille. Minusta tuote on nimittäin vielä aavistuksen verran keskeneräinen, sillä se kadottaa laittoman usein yhteytensä isäntätietokoneeseen (=meillä iMac) ja melko usein kapistus pitää bootata. Tällaisenaan Apple TV on mainio lahja sellaiselle, joka on tottunut hieman värkkäämään tietokoneiden kanssa, mutta esimerkiksi vanhemmilleni en Apple TV:tä vielä uskaltaisi suositella.  Apple TV, etenkin yhdistettynä keskitettyyn tiedostojenjakopalvelimeen, on mitä mainion kodin mediakeskus.

Tiedostojen jakaminen Os X Lion, Ubuntu 11.4 ja Time Machinen välillä

Alkuperäinen leijonakuva:
"Lions, Krugersdorp game reserve" by Derek Keats

Heinäkuussa onnistuin tekemään Ubuntu 11.04-serveristä meidän Snow Leopardina kehrääville omppukoneillemme NASsin eli tiedostonjakoserverin. Kokoonpano oli niin hyvä, että Ubuntu palveli Macceja jopa TimeMachine-levynä. Kaikki kuitenkin muuttuui dramaattisesti huonompaan suuntaan, kun päivitimme lumileopardin Os X Lioniksi (siis tässä tiedostojakoasiassa, muutoin kaikki meni parempaan suuntaan tietenkin...). Ubuntuserveriin sai kyllä yhteyden noin muutoin, mutta Time Machine ei enää löytänyt Ubuntua. Tämä kuulemma johtui siitä syystä, että Lionin Time Machine käyttää Netatalk 2.2-versiota, kun Ubuntu tarjoaa standardina vielä Netatalk 2.0:aa. Monesti sen jälkeen olen googlannut apuja ongelmaan, mutta ilmeisen useasti ihmiset ovat epäonnistuneet saamaan Lionin juttelemaan Ubuntun kanssa ihan aikakoneen tasolle saakka.

Tänään kuitenkin vihdoinkin sain tuon yhteyden pelaamaan ja tässä stepit, jotka itse tein. Aluksi siis olin asennellut koneeseen Netatalkin ja muut kilkkeet näiden steppien mukaan ja siitä siis jatkoin tänään.

Latasin Ubuntuserverille nämä:


wget http://launchpadlibrarian.net/73070555/netatalk_2.2~beta4-1_amd64.deb
wget http://launchpadlibrarian.net/74978789/libgcrypt11_1.5.0-1_amd64.deb
wget http://launchpadlibrarian.net/75629511/multiarch-support_2.13-9ubuntu3_amd64.deb
wget http://launchpadlibrarian.net/72120162/libgpg-error0_1.10-0.3ubuntu1_amd64.deb
wget http://launchpadlibrarian.net/74358655/libdb5.1_5.1.25-11_amd64.deb

Intel x86-koneisiin samat voi ladata:


wget http://ubuntu.ipacct.com/ubuntu//pool/universe/n/netatalk/netatalk_2.2~beta4-1_i386.deb
wget http://ubuntu.mirror.cambrium.nl/ubuntu//pool/main/libg/libgcrypt11/libgcrypt11_1.5.0-1_i386.deb

wget http://ubuntu.mirror.cambrium.nl/ubuntu//pool/main/e/eglibc/multiarch-support_2.13-20ubuntu5_i386.deb

wget http://ubuntu.mirror.cambrium.nl/ubuntu//pool/main/libg/libgpg-error/libgpg-error0_1.10-0.3ubuntu1_i386.deb

wget http://ubuntu.mirror.cambrium.nl/ubuntu//pool/main/d/db/libdb5.1_5.1.25-11_i386.deb

Sitten asensin paketit:


sudo dpkg -i multiarch-support_2.13-9ubuntu3_amd64.deb
sudo dpkg -i libgpg-error0_1.10-0.3ubuntu1_amd64.deb
sudo dpkg -i libgcrypt11_1.5.0-1_amd64.deb
sudo dpkg -i libdb5.1_5.1.25-11_amd64.deb
sudo dpkg -i netatalk_2.2~beta4-1_amd64.deb

Intel x86-koneissa:

sudo dpkg -i multiarch-support_2.13-20ubuntu5_i386.deb
sudo dpkg -i libgpg-error/libgpg-error0_1.10-0.3ubuntu1_i386.deb
sudo dpkg -i libgcrypt11_1.5.0-1_i386.deb

sudo dpkg -i libdb5.1_5.1.25-11_i386.deb
sudo dpkg -i netatalk_2.2~beta4-1_i386.deb

Netatalkin asennuksen lopussa ruudulle tuli:

Päivitetään asetustiedostoa /etc/default/netatalk ...

Asetustiedosto `/etc/netatalk/AppleVolumes.default'

 ==> Muokattu (sinun tai ohjelman toimesta) asennuksen jälkeen.

 ==> Paketin jakelija on julkaissut päivitetyn version.

   What would you like to do about it ?  Your options are:

    Y or I  : install the package maintainer's version

    N or O  : keep your currently-installed version

      D     : show the differences between the versions

      Z     : start a shell to examine the situation

 Oletustoiminto on säilyttää tällä hetkellä asennettuna oleva versio.

*** AppleVolumes.default (Y/I/N/O/D/Z) [oletus=N] ? 

Tässä kohtaa itse valitsin vaihtoehdon Y.

Lopuksi hieman tiedoston käpystelyä:

sudo pico /etc/netatalk/AppleVolumes.default

ja sinne lisäilin lihavoidut kohdat (jotkut haluavat kenties kommentoida tuon kotikansion kokonaan pois, mutta itse tykkään hommasta näin:

# The line below sets some DEFAULT, starting with Netatalk 2.1.

:DEFAULT: options:tm,upriv,usedots

# By default all users have access to their home directories.

~/                      "Home Directory"

~/TM  "Time Machine"

Sitten vielä Netatalkin uudelleenkäynnistys:

sudo /etc/init.d/netatalk restart

Time Machine näkee kaikki ne serverin tiedostot,  jotka olen Finderillä liittänyt omppukoneeseen. Nyt ei ihan heti lopu MacBook Airistakaan tila kesken kaiken, sillä tämä rakas Ubuntuni toimii mitä mainoimmin myös Aperturen kanssa, sillä kokeilin luoda Aperture-kirjastoni suoraan Ubuntuun ja sehän toimii ikäänkuin Ubuntu olisi Omena ;-)

iCloud ja Android

Aah muutama päivä sitten pitkä odotukseni (ja kenties monen muunkin odotus :-) ) palkittiin ja iCloud avattiin kaikille. Pieni asennusrumba Lioniin ja pilviaika oli käsillä. Blob ja sitten minä heräsin sieltä pilvenreunalta. Tuo minun Samsung Galaxy S, kun ei edelleenkään ollut iPhone eikä Samsung-parallani ole mitään taivasosuuksia iCloudissa...

iCloudista ei siis oikeastaan ole mitään näkyvää hyötyä, jos käytössä on vain yksi Apple-tietokone, pitäisi olla joko joku Apple-mobiililaite esim. iPhone, iPad tai sitten Windows-tietokone. No minulla on Apple, Linux ja mobiililaitteena Android. Miten sitten saisi edes vähän aavistusta tuosta pilvenhattarasta, jota Apple tarjoaa?

iCloud on tässä omassa tapauksessani unohdettava toistaiseksi...pitää ryhtyä kasamaan omaa pilvirykelmää tyyliin hattara sieltä, toinen täältä ;-)

Google on siis tällaisen tietotekniikkalaitteita sekakäyttävän LadyNörtin kaveri. Yhteystiedot, kalenterit ja sähköpostit ovat kätevästi käytettävissä sekä Macissä, Androidissa ja Linuxissa. Kun hakee iCaliin Google-kalenterin tiedot ja kas vain ne ovat yhtä aikaa sekä iCalissa että Andoidin kalenterissa ( ja Linuxin kalenterisovelluksessa myös, jos senkin on laittanut hakemaan Google-kalenterin).

Yhteystietojen syncronoiminen Applen osoitekirjan ja Googlen välillä tapahtuu seuraavasti:

• valitse Applen Osoitekirja - Asetukset - Tilit - Omassa Macissa - Syncronoi Googlen kanssa ja syötä Google-tunnuksesi kenttiin.

Jeps, nyt Google-yhteystiedot ovat selattavissa Androidissa Gmail -ohjelmalla. Sähköpostit nyt jo ovatkin synkronoituneet joka vempeleeseen ennen iCloudiakin...

Seuraava hattara....Android-ohjelmat. No ne yleensä varmuuskopioituvat Android-markettiin, josta ne voi uudelleen ladata.

Tekstinkäsittely- ja taulukkolaskentatiedostot saa kätevästi kulkemaan tietokoneiden ja Android-laitteiden välillä Google Doc-ohjelman avulla. No, okei ei ihan sillä tavalla, kuin iCloudissa että niitä voisi muokata suoralta kädeltä Pagesilla tai muulla tekstieditorilla, mutta ainakin kirjoitustyötä voi jatkaa tietokoneella joko niin, että lataa asiakirjan tietokoneelle ja jatkaa työtä lempitekstinkäsittelyohjelmalla tai sitten käyttää Google Docsia selaimella.  

Musiikin synkronoiminen onkin sitten vähän hankalampaa - etenkin jos sen haluaa tehdä ilmiseksi. Toistaiseksi en tähän ole keksinyt mitään ilmaista tapaa. Itselleni musiikin synkronoinnilla ei ole niin suurta merkitystä, sillä en ole mikään musiikin suurkuluttaja ja olen musiikinkuuntelussa vanhanaikainen. Tykkään kuunnella musiikkia joko autossa tai olkkarin LP-soittimesta. Mutta niille, jotka haluavat synkronoida musiikkia iTunesista vastaus lienee Double Twist maksullisine lisäkilkkeineen. Toinen vaihtoehto lienee kymmenen dollaria kuukaudessa maksava Rhapsody, jolla voi kuunella myös iTunesissa olevia musiikkeja missä vain. Tämä saattaa olla jo vanhaa tietoa, mutta Rhapsody toiminee myös Linuxissa Firefoxin lisäosana, jonkinlaisena flash-kilkkeenä. Mutta kuten sanoin, musiikki ei oikein ole minun alaani. Ja ehkäpä tässä kohtaa toimisi myös Spotify?  Se nyt ainakin toimii myös Linuxissa, mutta siitä iTunes syknronoinnista en ole varma...

Kuvat. Tässä kohtaa voi Linuxin kanssa tulla vaikeuksia. Yksi varteenotettava vaihtoehto on Google. Google+ -sovelluksen avulla Google+ vie automaattisesti Samsungilla ottamani kuvat Google+ -kansioon ja sieltä Picasaan. Minulla on oletuksena asetukset niin, että Google+ ei jaa kuviani automaattisesti julkisesti, vaan voin valita kenelle kuviani jaan ja miten. Mutta jos ei halua Google+ palvelua käytää, on yhtenä Linuxin pelistä pois pudottavana vaihtoehtona on 5 gigaa ilmaiseksi tarjoava  SugarSync. SugarSync lataa automaattisesti musiikit, valokuvat ja dokumentit palveluunsa, joka siirtää ne kaikkiin SugarSync-sovelluksen omaaviin tietokoneisiin/mobiililaitteisiin. 

Kirjat. No tässä on vaihtoehtona Kindle tai Google Books. Mutta en ole ehtinyt perehtymään tähänkään maailmaan vielä niin paljoa :-)

Niin, että ilman hienoa iCloudiakin pärjäilee hyvin, mutta jos kaikki käytössä olevat laitteet ovat Appleja tai Windowseja niin iCloud on kyllä kadehdittavan kätevä palvelu.

Linux-kone lapselle

Tänä viikonloppuna minulla on ollut mieluisa tehtävä, nimittäin lupasin antaa meidän yhden ylimääräisen vanhan kannettavan tyttäreni kaverille ja asensin koneeseen tietenkin Ubuntun, sillä Linux on mitä loistavin käyttöjärjestelmä lapsille ja nuorille!

Valitsin käyttöjärjestelmäksi Ubuntu Linux 10.4 LTS:n, koska sille tarjotaan päivityksiä pitkälle vuoteen 2013 asti. Stabiilina versiona 10.4 on varmasti myös vaakaampi kuin Ubuntun uudemmat ns. väliversiot.

Linux-kone on oivallinen kaveri lapselle senkin vuoksi, että vanhakin kone voi nuortua ja toimia ihan hyvänä pelikoneena. Eihän vanha kone tietenkään kaikkia pelejä pyöritä, mutta monet educational pelit vaativat hyvin vähän tehoja toimiakseen.

Tyttären kaverin koneeksi tuli IBM T41, jossa Ubuntu tuntui pyörivän Gnomella ihan sulavasti ja äänetkin toimivat ihan hyvin alkutakkuamisen jälkeen. Netissä monet ovat harmitelleet IBM Thinkpadin menettävän äänet Ubuntussa. Tällä kertaa vika makasi siinä, että minun piti  BIOSista laittaa asennuksen jälkeen default-asetukset päälle. Linux kun noin muutoin oli kyllä jo kaikki äänikortin löytänyt ja asentanut.

Mitä sitten lapsen Linux-koneelle asensin? Meillä lasten kestosuosikki ohjelma on ollut TuxPaint, jolla voi tehdä kivoja piiroksia joko itse tai ohjelman mukana tulevien leimasimien avulla. TuxPaintin asensin Ubuntun Synaptecista. TuxPaint on saatavana myös Mac ja Win -versioina täältä.

TuxMath on myös toinen lasten lemipiohjelma, jonka avulla ikävätkin asiat, kuten kertotaulujen opettelu sujuu hauskasti oikeita lukuja räiskien. Tämänkin pelin asensin Ubuntun Synaptecilla ja TuxPaintin tavoin se on saatavana kaikille yleisimmille käyttöjärjestelmille ilmaiseksi.

Pelejä Ubuntuun asentuu jo automaattisestikin kiva läjä, mutta näiden lisäksi asensin koneelle myös SuperTuxin, joka on retro -Super Marion tyylinen tasohyppelypeli. Pelin yksi hauskuus on myös siinä, että voi itse rakentaa itselleen tai kaverilleen uusia kenttiä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarjoaa myös tietokoneeseen asentamani TuxKart. Näistä ensin mainittu on saatavana myös Win- ja Mac-versioina.

Syy, miksi tyttären ystävä kuitenkin erityisesti tietokoneen halusi oli 2D-animaation tekemiseen tarkoitettu Pencil. Meillä tyttäret tykkäävät kovasti koluta Youtubea ja tehdä sitten itse matkien omia sovelluksiaan esimerkiksi Hopeanuolista ja niiden tunnareista Pencilillä. Penciliä käyttävät toki myös monet muutkin kuin vain lapset...

Ubuntussa on muutoinkin kaikki se, mitä lapsi, nuori ja opiskelija yleensä ottaen tarvitsee tietokoneeltaan, mutta turvallisesti paketoituna. Tällä turvallisuudella tarkoitan tällä kertaa lähinnä sitä että se Linux on huoleton vaihtoehto Windowsille, että se ei tarvitse kalliita virustorjuntaohjelmistolisenssejä ja moderni käyttöjärjestelmäkin on aivan ilmainen. Ubuntun mukana tulevat ohjelmistot ovat niin kattavia aina toimisto-ohjelmistaan lähtien tuonne pikaviestinohjelmistoihin asti.

Siispä yrittäjät ja lukijat - pieni haaste teille, kaivelkaapa kaapeistanne vanhoja, mutta vielä hyvin toimivia koneitanne ja asentakaa niihin Ubuntu. Varmasti joku lapsi voisi tulla ikionnelliseksi omasta tietokoneesta, jolla voisi huoletta pelata ja leikkiä eikä aina tarvitse jonottaa koneelle muun perheen tai sisarusten kanssa. Nykyään kun yrityksien tietokoneet kiertävät nopeammin kuin ennen, käyvnevät ne vielä mainiosti palvelinkäytön lisäksi mm. lasten ja nuorten "toimistokoneiksi" tai päiväkoteihin ja kouluihin tiedonhakuvehkeiksi :-)

Pysäyttävä uutinen

Aamulla tihrustelin kännykkäni Facebook-sovelluksesta pysähdyttävän uutisen: Applen innovatiivinen johtaja Steve Jobs on kuollut.

Kuvakaappaus Applen sivuilta www.apple.com tänään 6.10.2011

Katso Macmaan kokoamat 21 unohtumatonta videota Steve Jobsista.

R.I.P. Steve Jobs

Suojaudu Facebookin urkinnalta

Twitter, Facebook ja muut media täyttyvät nyt ihmisten valitusvirrasta ja kiukusta, kun Facebook on jälleen tekemässä mittavia uudistuksia palveluunsa. Jälleen kerran ollaan nakertamassa ihmisten yksityisyyttä netissä ja se ihan syystäkin saa huolettaa. Närää herättää Facebookin Timeline -uudistus, mutta myös tieto siitä, että Facebook kerää jatkuvasti tietoa käyttäjistään esim. selaimen evästeistä myös silloin, kun nämä ovat kirjautuneet palvelusta pois. Miten sitten voi suojautua Faeebookin yms. sosiaalisten medioiden urkinnalta ja samalla käyttää niiden palveluja? Ainahan nettissä surffaamisesta jää jonnekin tiedonmurusia, mutta tässä muutama kikka yksityisyyden suojan nostamiseksi:

Käytä selaimessasi Yksityinen selaus -toimintoa. Yksityisessä selaamisessa selain ei tallenna vierailtuja sivuja, hakuja tai lomaketietoja, salasanoja, latauslistan kohteita, evästeitä eikä välimuistin tiedostoja.

• Firefoxissa toiminnon saa päälle valikosta Työkalut (Tools) - Siirry yksityinen selaus -tilaan  ( Start Private Browsing) 
• Google Chromessa yksityisen selaamisen saa päälle työkalupalkin jakoavainkuvakkeesta ja valitse Uusi incognito-ikkuna.
• Safarissa Yksityinen selaus aktivoituu valikosta Safari - Yksityinen selaus
• Internet Explorer ohjeen InPrivet-selaamisesta löydät (pienen mainoksen jälkeen) täältä.



Ykstiyisen selaamisen  symboli Firefoxissa

Google Chromen incognito -tilaa symboloiva merkki. 

Vaihtoehtoisesti voit pyhittää yhden kokonaisen selaimen Facebookille tai tyhjentää selaimen välimuistia ja evästeitä lähes neuroottisesti joka välissä ...Yksi suojautumiskeino Facebookia vastaan on siirtyä kavereiden kanssa Google+ käyttäjäksi, kun Google ei koskaan kerää mitään tietoja ;-)

EDIT: 28.9.2011 Kolmas vaihtoehto on asentaa selaimeen Ghostery -niminen lisäosa. Nämä lisäosat ja yksityinen selaus ovat muutenkin ihan hyviä asioita, vaikka Facebook nyt IS:n mukaan onkin antanut sanansa, että se ei enää seuraile uloskirjautuneita käyttäjiään.

CasCard - rahaa tarjouksista ja vinkeistä?

Joskus nettiä selatessa löytää ihan uusia juttuja, kuten tänään jolloin törmäsin suomalaiseen palveluun nimeltään CasCard . Tämän ilmaisen palvelun juoni on sellainen, palvelu etsii rekisteröityneelle käyttäjälle tätä kiinnostavia tarjouksia ja vinkkejä ja lähettää sähköpostitse/tekstiviestitse näistä infoa. Jokaiseen vinkkiin liitty ansio ja  tämän ansion kuittamaalla CasCard siirtää ilmoitetun summan käyttäjän omalle CasCard -tilille. Kun tilille on kertynyt 10 euroa ja käyttäjä on kertonut osoitetietonsa, lähetetään hänelle ilmainen Mastercard -kortti, johon tuo kerätty summa on tallennettu ja se on käytettävissä kaupoissa tavallisen pankkikortin tapaan.

Minulla ei ole CasCardista vielä juurikaan henkilökohtaista kokemusta, sillä rekisteröidyin tähän Kaleva-lehden kanssa yhteistyötä tekevään palveluun mielenkiinnosta vasta äsken. Esittelyvideon katseltuani CasCard-tililleni tupsahti 0,10 euroa. Toivottavasti tällainen uusi innovatiivinen palvelu saa jalansijaa Suomessa ja hyödyttää sekä mainostajia että mainoksen katsojaa.

EDIT 27.9.2011 Melko hiljaiselta tämä CasCard -sivusto vaikuttaa. Samat tehtäväehdotukset pyörivät päivästä pitkään. Voi siis mennä melko pitkä aika, että CasCard-tilille kertyy tuota10 euroa, jos milloinkaan...

Eniron uudistuneet sivut

Juuri äsken puhelimeni pirisi, enkä ehtinyt siihen vastaamaan. Minulla ei ole tapana soitella heti perään soittajalle, että tästä numerosta oli soitettu, vaan tarkistan ensin soittajan Enirosta tai Fonectasta.

Ilmeisesti olen ehtinyt viimeisen viikon aikana vastaamaan hyvin puhelimeen, koskapa huomasin Eniron sivujen muuttuneen viime kerrasta sitten oikein kunnolla!

Sivut olivat selkeät ja niissä oli houkutelevasti tekstikentät, joista numeron etsiminen kävi sutjakasti. Henkilöhaussa tuli tiedoksi ensin vain sijainti, josta ko. numerosta oli soitettu ja tarkemmat tiedot tulivat tuttuun tapaan kirjautumalla palveluun sisälle. Tämä on mielestäni ihan ok, mutta onko ihan ok, että noiden värikkäiden laatikoiden alla oli myös laatikko, jossa oli luettelo viimeisimmistä henkilöhauista - ihan siis henkilön nimi? Nimeä klikkaamalla näki kaikki haun tuottamat tulokset sijaintitietoineen ?!? Ovakohan henkilöhaussa olevat ihmiset halukkaita olemaan tuossa listassa? Ketä nimilista palvelee? Ehkä viimeisimmät yrityshaut olisi ollut osuvampi ja kaikkia osapuolia palvelevampi laatikko.

Minulle tuli kyllä vähän nyt sellainen olo, että jos kaipailen jonkun henkilön numeroa taidan hakea sen jostain muualta...

Salasanat järjestykseen

"Jaahas, mitkähän ne olivat tämän palvelun tunnukset...Millekäs paperilapulle minä ne pistin...Vai onkohan se se sama salasana, jonka minä yleensä pistän kaikkiin...". Tällaista monologia kävin usein, ennenkuin mieheni esitteli minulle erittäin kätevän tavan pistää kaikki salasanat järjestykseen ja nostaa samalla omaa tietoturvaa pitkillä ja vaikeasti muistettavilla (=vaikeasti myös hakkeroitavilla) salasanoilla. 

Salasanakirjasto avautuu tietenkin avaimella eli avainnipussa kätevästi kuljetettavalla, laadukkaalla usb-tikulla.

Vastaus salasanahässäkkään on ilmainen ohjelma nimeltään KeePassX, joka on saatavana Linuxille, Macille ja Windowsillekin.

KeePassX -ohjelmaan luodaan salasanoille 256-bittisesti salattu tietokanta, johon tallennetaan käyttäjätunnukset, salasanat, palveluiden nettiosoitteet yms. tiedot. Tietokantaa luodessa voidaan määritellä, avataanko KeePassX-tietokanta salasanalla, avaintiedostolla vai molemmilla. Itse olen tallentanut avaintiedoston laadukkaaseen, avainnipussa kätevästi kuljetettavaan Lacien usb-tikkuun. Tietenkin kannattaa siten ottaa varmuuskopio sekä KeePassX-tietokannasta että avaintiedostosta johonkin CD-levylle (mutta ei tietenkään samalle levylle molempia!!!!) .

Jos aikoo käyttää KeePassX-tietokantaa myös muissa koneissa, tulee se kopioda kaikkiin niihin koneisiin, jossa sitä käyttää. USB-tikulla kuljetettavalla avaintiedostolla saa sitten auki nuo kaikki kopiot tietokannasta. Aina kun jollain koneella muuttaa/lisää uuden tietueen tietokoantaan, tulee muutettu tietokanta tietenkin kopioida myös niihin muihin tietokoneisiin, että käyttäjätunnukset ovat ajantasalla kaikissa koneissa.

Käyttäjätunnukset ovat kätevästi käytettävissä kun painaa käyttäjätunnuskuvaketta, joka siirtää salasanan leikepöydälle, josta sen voi kopioda palvelun käyttäjätunnuskenttään. Sama homma salasanan kanssa, joka siirtyy leikepöydälle avainpainiketta napsauttaessa. KeePassX antaa salasanojen olla leikepöydällä tietoturvasyistä vain noin minuutin verran. Pitkiä salasanoja ei siis tarvitse muistaa - eikä edes välttämättä nähdä.  Silmä-ikonilla käyttäjätunnustietoja voi kuitenkin katsella, jos ne tarvitsee vaikka kirjoittaa mobiililaitteeseen...



KeePassX-ohjelman salasanageneraattorilla voi luoda myös vaikka kuinka pitkiä, vaikeasti muistettavia ja monimutkaisia salasanoja, mikä lisää tietenkin entisestään omaa tietoturvaa.

Kadonneen Kirjasto-kansion palauttaminen Lionissa

Tänään minun piti varmuuskopioida kirjanpito-ohjelman tekemä tiedosto,  joka löytyy /users/käyttäjä/library -hakemistosta. Yllätys oli melkoinen, kun Finderistä ei löytynytkään tuttuun tapaan Kirjasto -kansiota.

Tällä Päätteeseen kirjoitettavalla skriptillä Kirjaston saa kuitenkin palautettua näkyville:

chflags nohidden /users/*oma käyttäjänimesi*/library

En tiedä, miksi tämä, ainakin itselleni elintärkeä kansio,  on näin haluttu Lionissa piilottaa

Onnea Linux 20v - Happy birthday Linux 20 years!

Ajatella, että siitä on jo 20-vuotta, kun Linus Torwalds aloitti oman käyttöjärjetelmän kehittämisen ja sai innostettua koko maailman mukaan tämän ilmaisen käyttöjärjestelmän kehittämisprojektiin! Ja miten mammuttimaiseksi jutuksi koko Linux on kasvanutkaan! Ja millaiseksi se tästä eteenpäin kasvaakaan, kun lähes kaikki asiat, joita me netissä teemme, tapahtuvat jo nyt Linuxin päällä - tavalla tai toisella.

Omakohtainen Linux-kokemukseni alkoi Linuxin ollessa 10-vuotias. Kirjakaupasta ostimme kirjan, jonka mukana tuli Red Hat 7.0 lisäksi Red Hatin suomalainen variaatio nimeltään IT Linux 2000. Kirjan ohjeet auttoivat meitä alkuun, mutta silti Linux-kokemus jäi vähän torsoksi, vaikka haave opetella käyttöjärjestelmää palvelinkäyttöä varten jäi kytemään vuodeksi.

Myöhemmin saimme käsiimme Red Hat 7.2:n levyt ja opiskelin sitä innokkaasti Red Hat Linux Keltanokille (Linux for Dummies) -kirjan kanssa. Tuon nyt jo kovasti kuluneen, mutta kirjahyllyssäni edelleen nököttävän kirjan ovat kirjoittaneet Jon (Maddog) Hall ja Paul G. Sery - Linux maailman suuria guruja molemmat.  Red Hat 7.2:n jälkeen asensin legendaarisimmaksi käyttöjärjestelmiksi luokitellemani Red Hat Valhallan eli 7.3, jonka kanssa elin noin vuoden verran. Käänsin jopa sen kerneliä! Tuolloin olin liittynyt Linuxblondien hauskaan irc-ryhmään, jossa ei ollut tyhmiä kysymyksiä ja jossa oli kiellettyä vastata, että luepa kuule man-sivut!

Valhallan jälkeen tietokoneeni valtasi SuSE 8.2 ja se oli taasen mieheni mielestä the legendaarinen distro. Se kun toi hänen Dell-kannettavaansa paljon enemmän muskelia kuin Win2000. Ohjelmointityöhönhän Linux sopi muutoinkin kuin nakutettu. No SuSEt vaihtuivat ja yksi parhaimmista palvelindistroista oli SuSEn 9.0, joka taas palveli ainakin vuoden meitä.

SuSE-linuxien jälkeen siirryin taas Red Hatin käyttäjäksi - tai siinä vaiheessa se oli muuttunut työpöytäkäyttiksenä Fedoraksi, punahatun itsensä ryhtyessä vain maksulliseksi (?) palvelindistoroksi. Fedora Core 3 oli hyvä, mutta sen jälkeen homma meni ihan mömmöksi ja vaihdoin työpöytäkäyttiksekseni Ubuntun (versiota en nyt muista, mutta ihan ensimmäisiä kuitenkin). Tämä oli melko looginen vaihto, sillä SuSEt olivat alkaneet "nyppimään" hermojani siihen malliin, että palvelimessa hyrräsi Debian Wood. Debianisteja oli Linuxblondeillakin eniten, joten apua sen käyttöön oli saatavissa laajimmin. Kiitos monista avuista ryhmäläisille! Niin ja kokeilin minä jossain vaiheessa myös Mandrakeakin, mutta ranskalainen Linux-näkemys ei oikein houkutellut. Isojen distrojen lisäksi käytössä oli Gparted-distro, jolla solmukoneen sai selvitettyä mukavasti uusiksi ja palomuurina kätevä FloppyFW.

Jossain vaiheessa minusta, vankkumattomasta Linux-fanista, tuli käyttöjärjestelmien sekakäyttäjä ja työpöytäkäyttiksenä minulla tällä hetkellä on Mac Os X Lion ja palvelimessa Ubuntu 11.04. Kakkos- työpöytäkoneessa Linux Mint 8 vaihtui Ubuntu 10.10:aan...Ai niin, löytyyhän minulta Linux-käyttöjärjestelmä myös kännykästä :-)

Niin, että kippis vain Linux 20v!

P.s. Onhan noita distroja tullut kokeiltua/käytettyä niin paljon, että en muistanut mainita tuota openSUSEakaan...

Nuukan ei kannata ostaa halpaa - tarvikeakku oli mätä valinta

Tyhmää! Vuoden 2007 mallisen Macbookkini oma akku simahti viime vuonna ja tämän vuoden maaliskuussa ostin nuukuuksissani siihen 80 euroa maksavan tarvikeakun suomalaisesta firmasta. Virallinen Apple-akku olisi maksanut silloin muistaakseni 150 euroa. Aluksi tämä uutena ostettu tarvikeakku toimi oikein moitteettomasti, mutta nyt kesän aikana kannettavani hiirilevy alkoi kenkkuilemaan oikein urakalla. Luulin aluksi häiriön johtuvan siitä, että akun pidike on jotenkin löystynyt saaden akun jotenkin väärään asentoon. Aina pienen räpläyksen jälkeen hiirilevy toimikin tosi hyvin. Toissapäivänä sitten huomasin, että tarvikeakku oli silmin nähden turvonnut! Siitä siis se hiirilevyn kenkkuilu johtui, sillä lopulta hiirilevy ei reagoinut enää mihinkään paineluuni. Akun irrottamisen jälkeen hiirilevy toimi taas kuin unelma. Akku on aiheuttanut hiirelle kiusaa niin Snowleopardin että nyt Lioninkin ollessa käyttöjärjestelmänä - että käyttöjärjestelmää ei voi osoittaa syyttävällä sormella tässä asiassa nyt.

Akun turpoaminen on selvästi havaittavissa. Ilmeisesti tarvikeakut ovat tarkkoja kopiota siitä Applen akkumallista, jossa taannoin oli samaa vikaa. Appelehän on ko. vian jo korjannut ja käsittääkseni kuluttajat ovat saaneet turvonneet akkunsa takuuseen. Toivottavasti myös tarvikeakuille on olemassa jonkinlainen takuusuoja!

Yritän vielä kysellä tarvikeakun myyneeltä firmalta, josko uutena ostetulla akulla olisi jotain takuuta - etenkin kun se ehti olla käytössä vain neljä kuukautta! Vielä ei myyjäliike ole tiedusteluuni vastannut mitään...

EDIT 27.9.2011: Myyjäliike lähetti kuin lähettikin minulle uuden takuu akun. Onnellisesti luulin tämän seikkailun sitten päätyneen, vaan onnea kesti kaksi viikkoa. Nyt Macbookin hiiri temppuilee jo tuttuun tapaan ja akku on aavistuksen verran turvonnut. Otin sen siis jo pois ja mietin nyt takuuakun palauttamista, myyjäliikkeellä kun on varmaan paremmat puitteet akun kierrättämiselle.

Staattinen ip-osoite Ubuntu server 11.04:aan

Hyvä ohje staattisen ip-osoitteen asettamiseksi löytyy osoitteesta http://parabing.com/2011/05/07/make-ubuntu-server-11-04-use-a-static-ip-address/

Ja sitten asiaa otsikon vierestä. Asensin Ubuntu serveriini Gnomen ja jostain syystä sain käyttööni Gnome 3:n. Voi mätä, joko tässä on nyt niin että minä en osaa käyttää yhtään tuota tai sitten se on oikeasti buginen. Esimerkiksi, en löydä siitä mitään Kirjaudu Ulos -nappulaa, ohjelmista puhumattakaan. Pääte-ohjelman löydän ainoastaan hakemalla ja sitten kun asetan löytämäni ohjelman Keep In Louncher -tilaan, niin eikös uudelleen käynnistyksen jälkeen se ole sieltä palkista hävinnyt johonkin... :-( Synapticilla asentamani FireFox-toimiikin sitten jo iloisemmin, eli sen löytää ja se pysyy launcherissa...Tämä voi olla siis vain EVK-ongelma, mutta kun mainostavat Gnome 3:sta helpoksi käyttää...

Tiedostojen jakaminen Ubuntu 11.4, Mac Os X:n ja Time Machinen välillä

Tänään olen saavuttanut yhden haaveilemani hierarkian: onnistuin tekemään Ubuntu 11.04 serveristä Apple-koneillemme tiedostonjakoserverin, joka toimittaa myös ulkoisen Time Machine -levyn virkaa. Juuri tällä hetkellä oma Time Machineni raksuttaa ensimmäistä varmuuskopiotaan Ubuntu-serveriini (toivottavasti tänään huhujen mukaan julkaistava Os X Lion ei sekoita jälleen järjestelemäni pakkaa ;-)  ).

Ohjeet tiedostonjakopalvelimen pystyttämiseen löytyi kahdelta eri sivustolta, jotka kasaan nyt tähän yhteen.

Vaihe 1: Ubuntu näkymään MacBookin Finderissä

Ensin laitoin Ubuntun näkymään MacBookin Finderissä, jolloin voin luoda Ubuntuun uusia kansioita, siirrellä ja käyttää Ubuntussa olevia tiedostoja kuin Ubuntun kotikansio olisi "yhtä puuta" MacBookin tiedostohierarkian kanssa.

1. Asenna ssh-serveri, ellei koneessasi ole sitä jo asennettuna. (Itse asensin Openssh:n samalla kun asensin koko Ubuntu serverin).

sudo apt-get install openssh-server

2. Seuraavaksi täytyy asettaa valtuutetut avaimet Ubuntuun. Kotihakemistossa kirjoitin seuraavat litaniat:

mkdir -p .ssh

chmod -R og-rwx .ssh

3. Netatalkin asentaminen ja muokkaaminen


sudo apt-get install netatalk

sudo nano /etc/netatalk/AppleVolumes.default --> korvaa tiedostossa kohta:

~/ "Home Directory"

alla olevalla tekstillä:

 ~/ "$h_$u Home Directory" options:upriv,usedots

4. AVAHI ilmeisesti yleensä on asennettuna Ubuntussa, mutta 11.4 serveri editionistani se puuttui, joten asensin sen komennoilla:

sudo apt-get install avahi-daemon

sudo apt-get install libnss-mdns

Copy the avahi ssh service configuration into Kopioi avahi ssh-palvelu asetukset: 

sudo cp /usr/share/doc/avahi-daemon/examples/ssh.service /etc/avahi/services/

5. Luo avahin afpd konfiguraatio:

sudo nano /etc/avahi/services/afpd.service  --> ja  kopio tiedostoon alla oleva:

  %h
  
    _afpovertcp._tcp
    548
  
  
    _device-info._tcp
    0
    model=Xserve
  

Nyt määritellyn Ubuntu-kotihakemiston tulisi näkyä Finderissä. Mikäli ei näy, käynnistä avahi-daemon uudelleen:

sudo restart avahi-daemon

(saatat joutua kirjautumaan palvelimelle Ubuntun käyttäjätunnuksilla)

1. vaiheen täydellinen ja alkuperäinen, Robert J Bergerin kirjoittama, ohje 
ohje löytyy osoitteesta: http://tinyurl.com/3kzpk6t

Vaihe 2: Time Machine varmuuskopiomaan tiedostoja Ubuntuun

1. Luo vaiheessa 1. merkittyyn kotihakemistoon hakemisto Time Machinen varmuuskopioita varten, vaikkapa Finderilla. Omassa tapauksessani loin kansion nimeltään TM  

2. Muokkaa /etc/netatalk/AppleVolumes.default -tiedosto tuomaan Time Machine levyn.

sudo nano /etc/netatalk/AppleVolumes.default ---> lisää vaiheessa 1  ~/ "$h_$u Home Directory" options:upriv,usedots -litanian jälkeen vielä: 

~/TM "Time Machine" options:tm

Käynnistä netatalk uudelleen:
/etc/init.d/netatalk restart

3. Lisää vaiheessa 1 luomaasi /etc/avahi/services/afpd.service -tiedostoon ennen viimeistä 

-tagia seuraava teksti (huom. lihavoidut kohdat!!! *):

_adisk._tcp 9 sys=waMA=«KORVAA TÄMÄ LIHAVOITU KOHTA UBUNTUN MAC-OSOITTEELLA»,adVF=0x100 dk0=adVF=0x83,adVN=Time Machine

HUOM!* Ubuntun mac-osoitteen saat selville komennolla ifconfig eth0 tai ip link list dev eth0. Mikäli korvasit Time Machine levyn nimen jollain toisella 2. vaiheen toisessa kohdassa ( = ""-merkkien sisällä oleva teksti), korvaa se myös yllä olevaan service-lohkoon.


4. Etsi Ubuntuun Time Machinelle määritelty levy Time Machinella ja tee varmuuskopio :-)


Voit myös tehdä Ubuntuun useita eri levyjä eri koneiden Time Machine-varmuuskopiota varten, toistamalla vaihetta 2.

Ohjeen alkuperäinen ja laajempi ohje löytyy osoitteesta: http://www.bootc.net/archives/2010/11/07/apple-time-machine-and-netatalk/

EDIT: 21.7.2011 Eilen asensin Mac Os X Lionin ja niinhän siinä kävi - Time Machine ei enää löydä Ubuntuserveriä ;-(  Jostain luinkin, että Netatalkista pitäisi asentaa versio 2.2, että se toimisi Lionissa, mutta versio ei ilmeisesti ole vielä stable eikä tieto varmaa... Harmi, mutta onneksi Ubuntuserveri näkyy kuitenkin ulkoisena levynä muutoin eli sitä pystyy käyttämään tallennuskapasiteettina.




Lion

Katselinpa eilen sitten Applen sivuilla olevaa broadcast-videota Lionista ja iCloudista (ne iPad ja iPhone-jutut hyppäsin yli, koska en omista ko. laitteita, mikä sinänsä on harmi ;-)  ). Hienosti Applen ihmiset esittelivät Steve Jobsin johdolla uutuuksia ja pakko myöntää, että tuo Lion on kyllä saatava pikimmiten omaankin koneeseen, niin uskomattomalta se vaikutti.

Mac Os X Lionissa on 250 uutta ominaisuutta, joista kymmenen tärkeintä tai käyttäjälle näkyvintä esiteltiin Applen Wordlwide Developer Conferencessa San Franciscossa 6.6. Nuo kaikki kymmenen ominaisuutta näyttävät vievän kyllä tietokonetyöskentelyn taas ihan uusille urille.

Itseäni viehättää ajatus siitä, että Apple lähentää kannettavat tietokoneet mobiililaitteiden kanssa tuoden mobiililaitteista tuttuja pyyhkäisy, suurennus jne. ominaisuuksia myös kannettaviin tietokoneisiin. Myös ajatus siitä, että kannettavan näyttö hyödynnetään viimeistäkin nurkkaa myöten sovelluksissa, joita Lionissa voi kätevästi käyttää koko ruudulla ja vain pyyhkäisyllä voi siirtyä takaisin vaikkapa työpöydälle ja takaisin sovellukseen.

Eikä hassummalta vaikuta tuo Autosave-toimintokaan, joka tuo mm. Pagesiin nerokkaan versionhallinnan. Uudessa versionhallinnassa voi selata ja muokata Pages-tiedoston versioita TimeMachinen kaltaisessa näkymässä.

AirDropillekin varmasti löytyy käyttöä, sillä ainahan tiedostoja pitää siirtää koneelta toiselle ja se usb-tikkujumppa tuntuu kyllä aika tylsältä nykyään. AirDropissa tiedostot siirretään asiaankuuluvasti salatusti ja tietoturvaa on muutoinkin pyritty Lionissa lisäämään.

Lion julkaistaan kuluttajille heinäkuussa 2011 ja sen voi ladata ainoastaan App Storesta. Hintakin on kohdillaan 29,99 dollaria :-)

Lion yhdistettynä syksyllä julkaistavan iCloudin kanssa on kyllä sellainen paketti, että seuraavaksi puhelimekseni harkitsen kyllä vakavasti iPhonea ja olisihan se iPadikin ihan kiva....

Laskutusohjelma Linuxille ja Macille

...ja tietenkin myös Windowsille.

Toukokuussa 2009 hehkutin PkLaskun kätevyyttä ja ilmaisuutta. PkLasku toimi vielä hyvin ALV-muutosmyllerryksessäkin,  koska laskua tehdessä kirjoitettiin ALV-prosentti aina käsin. Nyt kun laki määrittelee, että laskussa tulee olla tilinumeron sijaan tai lisäksi myös IBAN yms. tunnukset, jäi PkLasku vähän vanhanaikaiseksi (tai sen lähdekoodia olisi pitänyt alkaa puukottamaan). Niinpä lähdin sitten taas jälleen kerran etsimään uutta laskutusohjelmaa ja ilokseni sellaisen - ja vieläpä ilmaisen - löysinkin!

VLLasku on avoimeen lähdekoodin perustuva, hyvin paljon PkLaskun tyylinen (ellei peräti samasta koodista jatkokehitetty) laskutusohjelmisto. PkLaskun tavoin se on verkkopohjainen eli tarvitsee toimiakseen AMP-ympäristön (apache, mysql ja php). VLLaskuun voi laittaa usean laskutusyrityksen tiedot. Laskut voidaan ohjelmassa ryhmitellä avoimiin, lähetettyihin, maksettuihin, mitätöityihin, huomautuslaskuihin ja perintään menneiksi. Laskuja voi selailla myös Raportit-välilehdessä erilaisilla suodattimilla esim. asiakkaan ja/tai laskun tilan mukaan. VLLasku tekee laskusta selkeän ja tulostaapa laskuun myös viivakoodinkin. Viitenumeroa ohjelmisto ei osaa tehdä, mutta sen voi luoda vaikkapa Nordean viitelaskimella.

Itse asensin VLLaskun MacBookiin. Ohjelmiston tarvitseman AMP-ympäristön asensin lähes yhdellä napinpainalluksella käyttäen MAMPia.

Tuplat pois

Sekä ihmisen asuntoon että tietokoneeseen pätee sama asia eli olipa asunto tai tietokoneen kovalevy miten tilava tahansa, täyttyy tila hetkessä. Yksi kovalevyn täyttäjistä on tiedostoduplikaatit, joita syntyy melko helposti esimerkiksi valokuvista ja mahdollisista varmuuskopion varmuuskopioista - ainakin minun kaltaisellani hamsterilla :-)

Fdupes on komentoriviltä ajettava tuplatiedostojen etsijä, joka on saatavilla myös Mac Os X:ään. Ohjelma laskee määrätystä tiedostosta kaikkien tiedostojen md5 hashin vertaillen niitä toisiinsa. Koska jokaisella tiedostostolla on oma uniikki hash-numeronsa, löytää ohjelma tipitarksti kaikki tuplat.

Alla olevalla syntaksilla fdupes etsii kaikki duplikaatit määritellystä hakemistosta ja tekee listan kotikansioon duplikaatit.txt -tekstitiedostoon. Täältä on sitten helppo poimia komentoriville tai Nautilukseen/Finderiin ylimääräiset tiedostot poistettaviksi.

fdupes -r /etsittävä/hakemisto > duplikaatit.txt

Graafisesti tuplatiedostojen etsiminen onnistuu Ubuntussa myös Fslint-ohjelmalla. Itselläni tosin ei nyt jostain syystä tuo ohjelma toimi delete-toiminnoltaan - muutoin kylläkin.

Skype -launcher

Minulla on Skype-käytössäni vanha Logitech Quickcam Messenger, joka ei toimi täydellisesti Ubuntu 10.4:n Skypessä, mikäli käynnistän ohjelman "normaalisti". Normaalissa käynnistyksessä pystyn kyllä skypettelemään, mutta videokamera ei näytä kuvaa. Ongelma on ratkennut sillä, että käynnistän konsolin kautta Skypen komennolla:

LD_PRELOAD=/usr/lib/libv4l/v4l2convert.so skype

Tässä käynnistystavassa vain on ollut se huono puoli, että konsoli pitää muistaa jättää auki tai siirtää toiseen työtilaan ja ylipäätään, että on joutunut avaamaan usein käytetyn ohjelman konsolin kautta. Tänään kyllästyin tähän menettelyyn ja päätin tehdä Skypelle launcherin eli käynnistimen, jossa tuo LD_PRELOAD otetaan huomioon. Googlauksen tuloksena päädyin tekemään käynnistimen Ubuntuforumin aaaaalexin scripteillä seuraavasti:

• Luo kotihakemistoosi hakemisto nimeltään bin ja sinne hakemisto nimeltään skype.
• Tee geditillä tms. kaksi skriptiä: ScreenSkype.sh ja SkypeLauncher.sh ja tallenna ne em. hakemistoon.

ScreenSkype.sh:

 #!/bin/sh

screen -d -m ~/bin/skype/SkypeLauncher.sh

SkypeLauncher.sh

#!/bin/sh
LD_PRELOAD=/usr/lib/libv4l/v4l1compat.so skype
exit 0

• Tarkista, että srcipteillä on suoritusoikeudet (sudo chmod 755)
• Tee käynnistin, jossa suoritat komennon /home/käyttäjä/bin/skype/ScreenSkype.sh 
•