lauantaina, helmikuuta 21, 2015

Edullinen laser-tulostin Linuxille alle satasella

Epson AL-M200seris laser-tulostimen mukana tulee ajurit myös Linuxille
Edullinen laser -tulostin on ollut jo pitkään ajatuksissamme hankkia. Tänä päivänä pienen yrityksen pyörittäminen onnistuu jo melko pitkälle ihan paperittomastikin, mutta silti aina silloin tällöin tulee tarvetta ihan paperiselle tulosteelle.

Meillä on Epsonin XP-600-sarjan mustesuihkutulostin / monitoimilaite, mutta se tunne kun pitkän tulostustauon jälkeen tarvitsisi tulostaa jotain. Musteet loppu tai sitten ne ovat vain kuivuneet - joka tapauksessa lopputulos on sama - kaupan kautta tulostamaan. Mustesuihkutulostimien muste on vain melkoisen tyyristä. Siihen kaiketi tuo tulostinbusiness nykyään tähtääkin, että laitteet ovat halpoja, mutta musteet kalliita. Meidänkin mustesuihkutulostimeen mustekasettisetti maksaa noin 50-70 eur.

Niinpä kun taas kerran oli tämä tilanne, että olisi pitänyt tulostaa jotain, päädyimme hankkimaan paikallisesta Prismasta Epsonin alle sata euroa maksavan ja pelkkään musta-valkotulostukseen keskittyvän,  laser-tulostimen (Epson AL-M200 series).

Monesti noiden meidän tulostimien asentaminen Os X:lle on ollut hiukan monimutkaisempaa, mutta tämä upposi iMaciin kuin veitsi sulaan voihin. No myönnettäköön, että ensimmäinen tulostus päätyi katastrofiin. Ei tokikaan ajurin vuoksi vaan muuten vaan. Nimittäin jostain syystä tulostin honaisi sisuksiinsa kaikki paperit ja takatilaan syntyi sen seitsemäs paperijumi. Saimme kuitenkin ähellettyä jumitilan pois, mutta selvittely verotti pilalle menneen paperinipun verran ja pikkuisen paperisilppua siihen vielä päälle. Epson AL-M200 tulostin on aika muovisen oloinen, joten osittain saa olla aika varovainenkin noiden paperijumien kanssa, ettei edullinen tulostin saa pahoja ruhjeita.

Sikäli postaukseni otsikko on vähän harhaanjohtava, että emme ole vielä kokeilleet uutta tulostintamme Linuxin kanssa. Latasin kuitenkin netistä tulostimen käyttöoppaan  ja löysin oppaasta harvinaista herkkua, sillä oppaassa luki ihan mustaa valkoisella, että  Red Hat Enterprise Linux 5/6 Desktop (x86), SUSE Linux Enterprise Desktop 10/11 (x86) ja Ubuntu 8/10 (x86) -käyttöjärjestelmiä tuetaan. Eivätkä herkut loppuneet oppaassa vielä siihenkään, sillä oppaassa jopa neuvottiin tulostimen asennus tietokoneisiin joissa on Linux (CUPS). Tulostimen mukana tulevalla CD-levyllä on niin ikään ajurit Linuxille. WAU!

Tämän tulostimen kanssa ei siis korkealta tipahda. Värikasetti tähän laser-tulostimeen kustantaa noin 119 euroa paikallisessa Prismassamme, mutta kasetillahan tulostaa sitten taas tuhansia sivuja - olettaen että tulostimen fyysinen kunto kestää uuteen värikasettiin asti.

perjantaina, marraskuuta 14, 2014

Dos-emulaattori (DosBox emulator) ja Ubuntu

DosBox ja Ubuntu olivat sanapari, joka tuli mieleeni kun niiskuttelin räkänenäni kanssa tänään kipeänä kotona. Tytär oli aiemmin tällä viikolla kipeänä ja hän parani levolla, rualla sekä Minecraftillä ja mehulla (ja Lataamon Aku Ankoilla). Minecraft on meidän perheen nuorison kovettu suosikki, mutta minulle sen grafiikasta tulee mieleeni aina omat nuoruuden ajan pelit. Niinpä ajattelin ihan pikkuisen makustella, millaisia ne oman ajan pc-pelit oikein olivat. Pikkuveljeni on usein puhunut ja touhunnut DosBoxin kanssa, mutta itselleni se oli uusi juttu. Tässä siis vähän niinkuin omaksi muistikirjakseni ja muille ensikertalaisille pikaoppaaksi ylös niitä asioita, joita tein, että sain DosBoxin ja pelit toimimaan Ubuntu 14.04LTS:ssä.

  • Asenna Ubuntun sovellusvalikoimasta DosBox-emulaattori
  • Tee kotihakemistoon kansio-dos ja sen sisälle kansio-c DosBoxin C-asemaa varten joko graafisesti tai näppärästi komentoriviltä: mkdir -p ~/dos/c 

  • Avaa DosBox-ohjelma (esim. Ubuntun komentoriviltä dosbox) Tämän stepin jälkeen sanalla komento tai komentorivi tarkoitan Dosboxiin näpyteltäviä asioita.
  •  Suomenkielinen näppäimistökartta ei ole DosBoxissa ollenkaan oletuksenam mutta saat suominäppikset toimimaan komennolla keyb su (Muiden maiden näppäimistökarttojen id:t löydät DosBoxin Wikistä)

  • DosBoxissa ei ole oletuksena liitettynä C-asemaa, vaan se pitää liittää aina joka kerta erikseen eli komenna:   
mount c /home/käyttäjänimesi/dos/c

  • Siirry sitten C-asemalle komentamalla c: 
Pelejä DosBoxiin löydät vaikkapa täältä tai suomalaisiakin pelejä täältä. 

Ensimmäisenä pelinä kokeilin tekstipeliä nimeltään Takaa-ajo2. Tämän pelin laitoin siis kansioon /home/käyttäjänimi/dos/c .Peli käynnistyy yksinkertaisesti komennolla ta2.exe. Tästä pelistä muistui kyllä hyvin mieleen ne yläkouluajat, jolloin 1990-luvun alussa istuttiin atk-tunnilla ja pelattiin näitä tekstipohjaisia pelejä. Taidettiin me silloin tuollainen peli itsekin tunnilla koodata, mutta en nyt kyllä satavarmana muista...Omasta PC-tietokoneestani löytyi sitten jotain graafisia pelejä (joku lumilautailupeli ja lumipallon heittelypeli sekä tietty Pacman), mutta näitä kyseisiä pelejä en kyllä nyt sitten löytänyt, kun en edes muista, mikä niiden nimet olivat).


Seuraavaksi kokeilin asentaa DosBoxiini pelin nimeltään Lemmings. Tämä on muuten oikeasti tosi mukava ja koukuttava peli.


Lemmingsissä oli jo sitten paljon enemmän tavaraa zip-paketissa, ja minä kun inhoan räjäyttää hirveää tiedostosekametelisoppaa johonkin kansioon, niin purin Lemmingsin roinat tekemääni /dos/c/lemmings-kansioon ja mounttasin sitten tämän kansion DosBoxin C-asemaksi.

Hyvää viikonloppua kaikille! Pysykäähän terveinä :-)


EDIT 22.2.2015: Lapset hankkivat jouluna uuteen Wii U -pelikonsoliinsa pelin nimeltään Pikmins 3. Nuorimmaisemme, joka on DosBoxilla pelannut Lemmingsiä, totesi että Pikmins -pelin idea on jonkin verran lainattu Lemmingseistä. Mene ja tiedä, mutta kummassakin peli etenee pientä hassua joukkoa ohjatessa ja niiden osaamista ja voimia hyödyntäessä.



maanantaina, marraskuuta 10, 2014

KVM serverillä virtuaalikone Ubuntuun ja voitaikinataskuilla herkkuja suuhun

Virtuaalikoneet ovat kätevä tapa esimerkiksi tutustua uusiin Linux-distroihin ilman, että tarvitsee tyhjentää koko konetta. Tarpeettomat virtuaalikoneet voi kätevästi poistaa ja siirtää toiseen ympäristöön, sillä virtuaalikone on tavallaan vain pelkkä tiedosto. Palvelinkäytössä virtuaalikoneet ovat myös ehdottoman käteviä ja suositeltavia.

Myllyn Paras Voitaikinataskupaketissa on kymmenen taskua.
Ennen kuin lähden tässä sen enempää vielä kirjoittamaan virtuaalikoneiden asentamisesta, kerron ensin kokemukseni Myllyn Paras Voitaikinataskuista. Pääsin nimittäin Hopottajien kautta maistelemaan Myllyn Parhaan uutuustuotetta. Hopottajiksi eli suosittelijoiksi ryhtyneet henkilöt testaavat kampanjatuotteita ja jakavat niistä tuotearvioita, ja mahdollisia suosituksia eteenpäin. Tässä oma arvioni voitaikinataskuista.

Voitaikinataskut sopivat niin suolaisiin kuin makeisiin juttuihin, joten jos esimerkiksi joulutortun kohuttu muoto saa sinut empimään, niin voitaikinataskun sisälle voi sujauttaa vaikkapa luumurahkaa ja taatusti kohuvapaa jouluherkku on näppärästi käsilläsi. Voitaikinataskujen käyttö on yksinkertaista ja nopeaa, joten niitä voi hankkia pakastimeen vaikkapa yllätysvieraiden tai leffailtojen varalle.

Nämä voitaikinataskut popsittiin hetkessä.
Tässä nopeat stepit tähän Myllyn Paras Voitaikinataskuilla toteutettuun nörttimäiseen iltapalaan, jossa on kebab-lihaa:
  • Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.
  • Levitä pellille jäiset taskut ja kun ne ovat hiukan sulaneet, voitele taskut kananmunalla ja koristele kaurahiutaleilla
  • Paista taskut ohjeen mukaan
  • Lämmitä tai paista kebabit
  • Revi ja viipaloi suippopaprika ja salaatin lehdet
  • Taskut aukeavat helposti. Levitä niille esim. Kuusamon Emmental sulatejuustoa, kebabbia ja kasviksia ja sitten vain ääntä kohti.
Meillä nämä kebab-täytteiset taskut hupenivat hetkessä ja jopa nuoret tykkäsivät. Nirso kuopuksemme halusi kerrankin maistaa pelkkää voitaikina leivosta ilman täytettä ja se oli hänen mielestään parasta. Yläkoululainen suunnitteli pitävänsä joskus kaverinsa kanssa hauskan illan, jossa paistelevat taskuja ja täyttelevät niitä sitten mielensä mukaisesti.

....ja nyt kun herkulliset eväät tehty, niin voidaankin jatkaa virtuaalikoneen asentamisella.


KVM-serverin asentaminen graafisella käyttöliittymällä varustettuun koneeseen

 
Tarkista laitteiston (BIOS) KVM- yhteensopivuus asentamalla cpu-checker

sudo apt-get install cpu-checker
ja komennolla: kvm-ok

Jos näytölle tulostuu: "INFO: /dev/kvm exists KVM acceleration can be used", niin silloin bios tukee kvm:ää. Muussa tapauksessa määrittele tietokoneesi biosista virtuaalikoneiden käyttö mahdolliseksi (enabled). Jos biossin sopivuutta ei huomaa tarkistaa, saattavat virtuaalikoneet toimia omituisesti. Itse ensimmäisen kerran tämän tarkistuksen unohdin ja en saanut lainkaan sammutettua virtuaalikoneita ja muutakin ihmeellistä virtuaalikoneissa ilmeni. Aika usein virtuaalikoneita ei biosin oletusasetuksissa sallita, joten ensimmäinen vaihe on senkin vuoksi tärkeä.

Asennetaan KVM ja muut tarvittavat paketit, kuten netin siltaustyökalut


Virt-Manager on graafinen työkalu virtuaalikoneiden hallinnointiin ja käyttämiseen. Kernel-based Virtual Machine eli KVM:ää voidaan käyttää myös komentoriviltä, mutta libvirt ja Virt-manager tekevät virtuaalikoneiden asentamisesta ja hallinnoinnista helpompaa.

sudo apt-get install qemu-kvm libvirt-bin bridge-utils virt-manager

Tarkistetaan, että haluttu käyttäjä kuuluu libvirtd ja kvm -ryhmiin, sillä vain rootilla ja näiden ryhmien jäsenillä on oikeus käyttää KVM-virtuaalikoneita. Korvaa username-kohdat omalla käyttäjänimelläsi.

sudo adduser username libvirtd sudo adduser username kvm

Tarkista, että homma toimii. Seuraavan komennon pitäisi näyttää, että virtuaalikoneita ei vielä ole asennettuna.

virsh -c qemu:///system list

Jos haluat tulevan virtuaalikoneen pyörivän omassa ip-avaruudessaan, niin siirry luomaan haluamiasi virtuaalikoneita Virtual Machine Managerilla hypäten siltausvaiheen yli.

Jos taas haluat virtuaalikoneille mahdollisuuden olla samassa ip-avaruudessa kuin virtuaalikoneiden isäntätietokone on,  jatka siltausvaiheeseen.

Siltaus (vaihtoehtoinen)


Virtuaalikoneita isännöivän palvelimen verkkokortti on sillattava, mikäli halutaan, että isäntäkoneen kanssa samassa ip-avaruudessa olevat koneet voivat jutella keskenään (esim. ssh:n avulla). Tämän esimerkin isäntäkoneella on staattinen ip-osoite.

sudo nano /etc/network/interfaces

Muuta nykyinen /etc/network/interface -tiedosto käyttäen tietenkin omaa ip-avaruuttasi tiedostosssa:

auto eth0

#iface eth0 inet dhcp

iface eth0 inet static

address 192.1xx.x.xxx

netmask 255.255.255.0

gateway 192.1xx.x.xxx

broadcast 192.1xx.x.xxx

dns-nameservers 8.8.8.8


muotoon ->

 auto br0

#iface eth0 inet dhcp

iface br0 inet static

address 192.1xx.x.xxx

netmask 255.255.255.0

gateway 192.1xx.x.xxx

broadcast 192.1xx.x.xxx

dns-nameservers 8.8.8.8

bridge_ports eth0

bridge_stp off

Käynnistä kone uudelleen komennolla sudo reboot

ja tarkista komennolla brctl show

Komenna lopuksi:ifdown eth0 && ifup eth0

Nyt virtuaalikoneesi on käyttövalmis ja voit asentaa siihen haluamasi käyttöjärjestelmän.


Virtual Machine Manager ja uuden virtuaalikoneen luominen

 

KäynnistäVirtual Machine joko graafisesti tai komennolla virt-manager

Luo uusi virtuaalikone ohjelman opasteiden mukasesti. Asennusvaiheen kohdassa 5/5 valitse Advanced options nuolesta ja etsi vetolaatikosta sillattu-verkko (Olen kirjoittanut tämän ohjeen itselleni muistiin jo muutama viikko sitten, joten nyt en tarkalleen muista, että jos ei käynyt tuota siltausvaihetta läpi, niin pärjääkö ihan tuolla Virtuaaliverkko 'default':Natilla...voin yrittää muistaa tarkistaa tämän jossain vaiheessa.)



Jos haluat tehdä virtuaalikoneelle kiinteän ip:n samaan ip-avaruuteen kuin isäntäkone on, niin katso mallia isäntäkoneen /etc/network/interfaces-tiedostosta  ja muokkaa virtuaalikoneen /etc/network/interfaces -tiedostoa
huomioiden  kuitenkin, että virtuaaalikoneessa eth0 on tässä tapauksessa br0  ja address tietenkin virtuaalikoneen oma haluttu ip-osoite.





sunnuntaina, lokakuuta 12, 2014

History -komento on Linux-arjen helpottaja

History -komento on yksi eniten käyttämistäni komennoista. Eiliseen asti olen käyttänyt tuota komentoa hyvinkin suppeasti, mutta sitten ymmärsin, että tämä komenteluhistoriaa luotaava komento on paljon monipuolisempi kuin pelkkä history. Aiemmin olen vain tyytynyt listaamaan komennot historyllä ja hiirellä kopioimaan haluami komennon. No onhan sekin toki Linux-arkeani helpottanut, mutta syväluotaavampi tutkiskelu komentoon on hedelmällistä.

Ensinnäkin kun kirjoitat komentoriville komennon history  saat listan viimeksi kirjoittamistasi komennoista. Jokaisen listauksessa olevan komennon edessä on numero. Tämä numero sai minut eilen epäilemään, että sillä numerollakin lienee jokin muukin funktio kuin vain antaa järjestysnumero komennolle.

Jep, jos haluat vaikka poistaa jonkin kommenon history-listauksesta täräytä komentoriville esim.:
history -d 298 , mikä poistaa listauksesta 298 numerolla olevan rivin.

Jos haluat listata vaikkapa vain viisi viimeisintä komentoasi kirjoita komentoriville:
history 5

Komento history | grep ls listaa puolestaan kaikki aiemmat ls-komennot

Sitä listauksessa olevaa numeroa voi tosiaan hyödyntää muuhunkin kuin tuohon komennon poistamiseen. Jos haluaa komentaa uudestaan history -listauksessa rivillä 51 olevan komennon käy se näppärästi:

!51

Listauksessa viimeisenä olevan eli viimeisimmän komennon saa taas toistettua:

!!

Komento sudo !! on kätevä komento vaikkapa tällaisessa skenaariossa:

Kirjoitat ajatuksissasi komennon apt-get install sshpass, jolloin saat virheilmoituksen, että permission denied. Oma vanha tapa olisi tällaisessa tapauksessa ollut ottaa komento esiin uudestaan nuoli ylös -näppäimellä ja siirtymällä rivin eteen ja kirjoittaa siihen että sudo apt-get install sshpass. Nopeapi tapa on kirjoittaa tuo sudo !! jolloin ei tarvitse navigoida minnekään. Oikein hyvä sudo !! komento siis hajamieliselle linux-nörtille ;-)


Komennolla !-5 suoritat komennon, joka oli viisi numeroa aiemmin viimeisintä komentoa (tälle en oikein keksi mitään käyttöä itse, sillä miksi ei voi käyttää suoraan komento  !komenon_rivinumero).

!ssh suorittaa viimeisimmän ssh komennon.

Että tällaista. Historiaa ei kannata koskaan väheksyä ;-)

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2014

Asus VivoPC VM40B kokemuksia

Asus VivoPC kokemuksia ajattelin tässä nyt teille jakaa. Etsimme viikonloppuna sellaista mukavan oloista pientä tietokonetta, joka ei kuitenkaan olisi ihan liian tehotonkaan. Ajatuksenamme on asentaa koneeseen jokin Linux, mutta uteliaisuuttamme tutkimme konetta ensin Windows ominaisuuksien kera (Linuxia ei vieläkään ole koneeseen asennettu).

Sellainen sitten löytyikin budjettiin mahtuvaan hintaan eli alle neljällä sadalla eurolla. Tätä samaista VivoPC -mallia myydään monilla erilaisilla spekseillä. Tämä meidän on näistä uusin. VivoPC:n hintakin vaihtelee reilu 200 eurosta sinne noin 400 euroon, riippuen millaisista osista kone on koottu. Joistakin löytyy esim. pienempi kiintolevy, toisista taas vähemmän muistia. Useissa edullisimmissa ja hiukan vanhemmissa malleissa on Windows 8.


Moneen erilaiseen käyttötarkoitukseen sopiva, hiljainen,
Asus VivoPC yllätti meidät positiivisesti.
Tässä meidän Asus VivoPC VM40B -tietokoneen speksit (lihavoidut kohdat vakuuttivat meidät ostopäätökseen):

Suoritin: Intel Celeron 1007U 1,5 GHz Dual-Core
Muisti: 4 Gt x 2 DDR3 1600 MHz (päivitettävissä 16 Gt:hen)
Kiintolevy: 1TB 3,5" 
Piirisarja: Intel HM70
Näytönohjain: Intel HD Graphics
Verkko-ominaisuudet: Gigabit Ethernet, 802.11b/g/n/ac, Bluetooth 4.0
Käyttöjärjestelmä: Windows 8.1 64 bit
Liitännät: 2 x USB 3.0, 4 x USB 2.0, kuuloke, mikrofoni, HDMI, VGA, RJ-45, S/PDIF
Muuta: integroitu kortinlukija, VESA-kiinnitysmahdollisuus
Virtalähde: 65 W -virta-adapteri
Paino: 1,2 kg
Mitat: 190 x 190 x 56.2 mm (LxSxK)


Maailma pikkuisen linnun
silmin ja vähän ilkeilevän kissankin.
Cat's Catch on hauska ja addiktoiva pieni peli, jonka
löysimme Storesta ilmaisena. Meillä etenkin kuopus ihastui
tähän peliin.
Tyttäremme testasi tietokoneen peliominaisuuksia ja yllättyi todella positiivisesti koneesta. VivoPC pyörittää mallikkaasti Sims 3 -peliä lisäosineen. Aluksi Lemmikit plus -lisäosan kanssa oli ongelmia, että kone ei tunnistanut grafiikkakorttia, mutta tähän auttoi pelin päivitys. Feral Heart  ja myös Feral Heart City toimivat oikein sulavasti. Sporea VivoPC pyöritti myös todella hyvin.  Wacom Bamboo piirtopöytä toimi sekin oikein hyvin.

Pienen kokonsa ja hiljaisuutensa vuoksi VivoPC sopii mainiosti vaikkapa olohuoneeseen. Kokeilin testimielessä renderöidä Blenderillä erään 3D-bemarin, niin siltikään tietokone ei huutanut, kuten  Mini Mac , joka välillä yltyy oikeinkin äänekkääksi kaveriksi.

Tuon auton renderöimiseen Blender 3D Cycles-renderiä käyttäen VivoPC:ltä meni aikaa 18.07.23 minuuttia. Vertailun vuoksi Mac Minillä (2,3 GHz Intel Core i5, muisti 8 Gt 1333MHz, näyttö Intel HD Graphic 3000 512 Mt) aikaa tämän samaisen tiedoston renderöimiseen meni 5.46.16 minuuttia. Mutta eihän VivoPC nyt olekaan tarkoitettu raskaaseen renderöintihommaan, vaan peruskotikoneeksi.

Jollain mystisellä tavalla tuo VivoPC:ssä oleva Windows 8.1 tuntui tämmöisen kauan Linuxia käyttäneen mielestä yllättävänkin kiehtovalta käyttöjärjestelmältä. Ehkä joskus voisin tutustua siihen ihan oikeasti lähemmin ja asentaa sen peräti omalle koneellekin - dual bootissa tietenkin ;-)


tiistaina, syyskuuta 09, 2014

Katsomo ja Ubuntu 14.04 LTS

"Katsomo ja Ubuntu 14.0. LTS" - otsikosta voitte päätellä, että olen sittenkin palannut maitojunalla takaisin Ubuntun (ja Unityn) pariin. Se vain sittenkin mielestäni on helpoin ja mukavin Linux distro - olkoonkin, että monet muut jakelupaketit saattavat olla Ubuntu Unityä turvallisempia. Toisaalta uskon, että Ubuntu Unityllä on ainakin yhtä turvallinen urkinnan suhteen kuin sitä enemmän käytetyt Windows ja Os X. Viruksiahan en ole vieläkään Ubuntussa ikinä tavannut.... :-)

Mutta otsikkoon. Halusin saada Katsomon toimimaan myös tässä Ubuntu 14.04 LTS:ssäni. Katsomohan vaatiin toimiakseen Silverlight- selainlaajennuksen ja sitähän ei Linuxiin ole suoraan saatavana. Tähän ratkaisuna on Pipelight -sovelluksen asentaminen. Pipelightilla voi nimittäin käyttää Silverlightia tarvitsevia palveluja suoraan omalta selaimelta. Silverlightin lisäksi Pipelight tukee myös muista usein tarvittavia plugineja esim. Adobe Flashiä. Lue tarkemmin tuetuista plugineista Pipelightin Installation sivulta.

Näillä nopeilla stepeillä sain asennettua Pipelightin ja pääsin kuin pääsinkin katsomaan Katsomon ohjelmia omasta Ubuntustani ja Firefoxissa.

Kuvakaappaus Katsomo.fi -sivulta.











-------------------------------
sudo apt-add-repository ppa:ehoover/compholio
sudo add-apt-repository ppa:pipelight/stable
sudo apt-get update
sudo apt-get install --install-recommends pipelight-multi firefox
sudo pipelight-plugin --enable silverlight
---------------------------------------------------------------

P.s. Pipelight on saatavana myös Arch Linuxiin, OpenSUSEen, Debianiin ja Fedoraan

keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2014

Opensuse 13.1 yrittäjän käytössä - Tilitin ja T-Lasku

Kirjanpito- ja laskutusohjelma, Tilitin ja T-lasku, ovat yrittäjänä aina ne ensimmäiset sovellukset, jotka Linux-kokoonpanooni ensimmäisenä asennan. Niin tälläkin kertaa tähän Opensuse 13.1:n.

YASTilla asentaminen ei onnistunut, mutta löysin kuitenkin nopeasti T-laskusta kätevästi asennettavan rpm-paketin ja näppärästi sain tuotua varmuuskopion T-laskun kannastakin ohjelman omien ohjeiden mukaan.

Harmikseni en sitten löytänyt Tilittimestä mitään rpm-pakettia, joten Tilittimen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi alustariippumaton jar-paketti.

Tilitin.jar käynnistyi komennolla: java -jar tilitin.jar

"Tietokantayhteyden avaaminen epäonnistui. Tietokantavirhe: SQLite-tietokanta-ajuria ei löytynyt. Tarkista tietokanta-asetukset."
Kun Tilitin-ohjelma käynnistyi tuli siihen kuvanmukainen tietokantaan liittyvä virheilmoitus. Olen toki käynyt katsomassa nuo tietokanta-asetukset Tiedosto -> Tietokanta-asetukset. Siellä kaiken pitäisi olla ihan kunnossa.

Olen nyt kokeiluluontoisesti yrittänyt asentaa Opensuseen vähän kaikenlaista jdbc-ajuriin liittyvää kilkettä, mutta tuo herja on ja pysyy. Tilittimeen en saa nyt tuotua nykyistä kirjanpitoa enkä sen puoleen edes aloitettua uutta.Tilitin täytyy nyt asentaa miehen iMac-koneeseen sitten siksi aikaa, kunnes tai jos saan tämän asian hoidettua kuntoon tässä Opensusessakin...

Onko kenelläkään heittää ideaa, mitä voisin tässä asiassa kokeilla? Pitääkö tuo jar.paketti esim. käynnistää jotenkin eritavalla? Ja miten tuo Tilittimen java-lähdekoodi käännettäisiin Opensusessa?