sunnuntaina, lokakuuta 12, 2014

History -komento on Linux-arjen helpottaja

History -komento on yksi eniten käyttämistäni komennoista. Eiliseen asti olen käyttänyt tuota komentoa hyvinkin suppeasti, mutta sitten ymmärsin, että tämä komenteluhistoriaa luotaava komento on paljon monipuolisempi kuin pelkkä history. Aiemmin olen vain tyytynyt listaamaan komennot historyllä ja hiirellä kopioimaan haluami komennon. No onhan sekin toki Linux-arkeani helpottanut, mutta syväluotaavampi tutkiskelu komentoon on hedelmällistä.

Ensinnäkin kun kirjoitat komentoriville komennon history  saat listan viimeksi kirjoittamistasi komennoista. Jokaisen listauksessa olevan komennon edessä on numero. Tämä numero sai minut eilen epäilemään, että sillä numerollakin lienee jokin muukin funktio kuin vain antaa järjestysnumero komennolle.

Jep, jos haluat vaikka poistaa jonkin kommenon history-listauksesta täräytä komentoriville esim.:
history -d 298 , mikä poistaa listauksesta 298 numerolla olevan rivin.

Jos haluat listata vaikkapa vain viisi viimeisintä komentoasi kirjoita komentoriville:
history 5

Komento history | grep ls listaa puolestaan kaikki aiemmat ls-komennot

Sitä listauksessa olevaa numeroa voi tosiaan hyödyntää muuhunkin kuin tuohon komennon poistamiseen. Jos haluaa komentaa uudestaan history -listauksessa rivillä 51 olevan komennon käy se näppärästi:

!51

Listauksessa viimeisenä olevan eli viimeisimmän komennon saa taas toistettua:

!!

Komento sudo !! on kätevä komento vaikkapa tällaisessa skenaariossa:

Kirjoitat ajatuksissasi komennon apt-get install sshpass, jolloin saat virheilmoituksen, että permission denied. Oma vanha tapa olisi tällaisessa tapauksessa ollut ottaa komento esiin uudestaan nuoli ylös -näppäimellä ja siirtymällä rivin eteen ja kirjoittaa siihen että sudo apt-get install sshpass. Nopeapi tapa on kirjoittaa tuo sudo !! jolloin ei tarvitse navigoida minnekään. Oikein hyvä sudo !! komento siis hajamieliselle linux-nörtille ;-)


Komennolla !-5 suoritat komennon, joka oli viisi numeroa aiemmin viimeisintä komentoa (tälle en oikein keksi mitään käyttöä itse, sillä miksi ei voi käyttää suoraan komento  !komenon_rivinumero).

!ssh suorittaa viimeisimmän ssh komennon.

Että tällaista. Historiaa ei kannata koskaan väheksyä ;-)

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2014

Asus VivoPC VM40B kokemuksia

Asus VivoPC kokemuksia ajattelin tässä nyt teille jakaa. Etsimme viikonloppuna sellaista mukavan oloista pientä tietokonetta, joka ei kuitenkaan olisi ihan liian tehotonkaan. Ajatuksenamme on asentaa koneeseen jokin Linux, mutta uteliaisuuttamme tutkimme konetta ensin Windows ominaisuuksien kera (Linuxia ei vieläkään ole koneeseen asennettu).

Sellainen sitten löytyikin budjettiin mahtuvaan hintaan eli alle neljällä sadalla eurolla. Tätä samaista VivoPC -mallia myydään monilla erilaisilla spekseillä. Tämä meidän on näistä uusin. VivoPC:n hintakin vaihtelee reilu 200 eurosta sinne noin 400 euroon, riippuen millaisista osista kone on koottu. Joistakin löytyy esim. pienempi kiintolevy, toisista taas vähemmän muistia. Useissa edullisimmissa ja hiukan vanhemmissa malleissa on Windows 8.


Moneen erilaiseen käyttötarkoitukseen sopiva, hiljainen,
Asus VivoPC yllätti meidät positiivisesti.
Tässä meidän Asus VivoPC VM40B -tietokoneen speksit (lihavoidut kohdat vakuuttivat meidät ostopäätökseen):

Suoritin: Intel Celeron 1007U 1,5 GHz Dual-Core
Muisti: 4 Gt x 2 DDR3 1600 MHz (päivitettävissä 16 Gt:hen)
Kiintolevy: 1TB 3,5" 
Piirisarja: Intel HM70
Näytönohjain: Intel HD Graphics
Verkko-ominaisuudet: Gigabit Ethernet, 802.11b/g/n/ac, Bluetooth 4.0
Käyttöjärjestelmä: Windows 8.1 64 bit
Liitännät: 2 x USB 3.0, 4 x USB 2.0, kuuloke, mikrofoni, HDMI, VGA, RJ-45, S/PDIF
Muuta: integroitu kortinlukija, VESA-kiinnitysmahdollisuus
Virtalähde: 65 W -virta-adapteri
Paino: 1,2 kg
Mitat: 190 x 190 x 56.2 mm (LxSxK)


Maailma pikkuisen linnun
silmin ja vähän ilkeilevän kissankin.
Cat's Catch on hauska ja addiktoiva pieni peli, jonka
löysimme Storesta ilmaisena. Meillä etenkin kuopus ihastui
tähän peliin.
Tyttäremme testasi tietokoneen peliominaisuuksia ja yllättyi todella positiivisesti koneesta. VivoPC pyörittää mallikkaasti Sims 3 -peliä lisäosineen. Aluksi Lemmikit plus -lisäosan kanssa oli ongelmia, että kone ei tunnistanut grafiikkakorttia, mutta tähän auttoi pelin päivitys. Feral Heart  ja myös Feral Heart City toimivat oikein sulavasti. Sporea VivoPC pyöritti myös todella hyvin.  Wacom Bamboo piirtopöytä toimi sekin oikein hyvin.

Pienen kokonsa ja hiljaisuutensa vuoksi VivoPC sopii mainiosti vaikkapa olohuoneeseen. Kokeilin testimielessä renderöidä Blenderillä erään 3D-bemarin, niin siltikään tietokone ei huutanut, kuten  Mini Mac , joka välillä yltyy oikeinkin äänekkääksi kaveriksi.

Tuon auton renderöimiseen Blender 3D Cycles-renderiä käyttäen VivoPC:ltä meni aikaa 18.07.23 minuuttia. Vertailun vuoksi Mac Minillä (2,3 GHz Intel Core i5, muisti 8 Gt 1333MHz, näyttö Intel HD Graphic 3000 512 Mt) aikaa tämän samaisen tiedoston renderöimiseen meni 5.46.16 minuuttia. Mutta eihän VivoPC nyt olekaan tarkoitettu raskaaseen renderöintihommaan, vaan peruskotikoneeksi.

Jollain mystisellä tavalla tuo VivoPC:ssä oleva Windows 8.1 tuntui tämmöisen kauan Linuxia käyttäneen mielestä yllättävänkin kiehtovalta käyttöjärjestelmältä. Ehkä joskus voisin tutustua siihen ihan oikeasti lähemmin ja asentaa sen peräti omalle koneellekin - dual bootissa tietenkin ;-)


tiistaina, syyskuuta 09, 2014

Katsomo ja Ubuntu 14.04 LTS

"Katsomo ja Ubuntu 14.0. LTS" - otsikosta voitte päätellä, että olen sittenkin palannut maitojunalla takaisin Ubuntun (ja Unityn) pariin. Se vain sittenkin mielestäni on helpoin ja mukavin Linux distro - olkoonkin, että monet muut jakelupaketit saattavat olla Ubuntu Unityä turvallisempia. Toisaalta uskon, että Ubuntu Unityllä on ainakin yhtä turvallinen urkinnan suhteen kuin sitä enemmän käytetyt Windows ja Os X. Viruksiahan en ole vieläkään Ubuntussa ikinä tavannut.... :-)

Mutta otsikkoon. Halusin saada Katsomon toimimaan myös tässä Ubuntu 14.04 LTS:ssäni. Katsomohan vaatiin toimiakseen Silverlight- selainlaajennuksen ja sitähän ei Linuxiin ole suoraan saatavana. Tähän ratkaisuna on Pipelight -sovelluksen asentaminen. Pipelightilla voi nimittäin käyttää Silverlightia tarvitsevia palveluja suoraan omalta selaimelta. Silverlightin lisäksi Pipelight tukee myös muista usein tarvittavia plugineja esim. Adobe Flashiä. Lue tarkemmin tuetuista plugineista Pipelightin Installation sivulta.

Näillä nopeilla stepeillä sain asennettua Pipelightin ja pääsin kuin pääsinkin katsomaan Katsomon ohjelmia omasta Ubuntustani ja Firefoxissa.

Kuvakaappaus Katsomo.fi -sivulta.











-------------------------------
sudo apt-add-repository ppa:ehoover/compholio
sudo add-apt-repository ppa:pipelight/stable
sudo apt-get update
sudo apt-get install --install-recommends pipelight-multi firefox
sudo pipelight-plugin --enable silverlight
---------------------------------------------------------------

P.s. Pipelight on saatavana myös Arch Linuxiin, OpenSUSEen, Debianiin ja Fedoraan

keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2014

Opensuse 13.1 yrittäjän käytössä - Tilitin ja T-Lasku

Kirjanpito- ja laskutusohjelma, Tilitin ja T-lasku, ovat yrittäjänä aina ne ensimmäiset sovellukset, jotka Linux-kokoonpanooni ensimmäisenä asennan. Niin tälläkin kertaa tähän Opensuse 13.1:n.

YASTilla asentaminen ei onnistunut, mutta löysin kuitenkin nopeasti T-laskusta kätevästi asennettavan rpm-paketin ja näppärästi sain tuotua varmuuskopion T-laskun kannastakin ohjelman omien ohjeiden mukaan.

Harmikseni en sitten löytänyt Tilittimestä mitään rpm-pakettia, joten Tilittimen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi alustariippumaton jar-paketti.

Tilitin.jar käynnistyi komennolla: java -jar tilitin.jar

"Tietokantayhteyden avaaminen epäonnistui. Tietokantavirhe: SQLite-tietokanta-ajuria ei löytynyt. Tarkista tietokanta-asetukset."
Kun Tilitin-ohjelma käynnistyi tuli siihen kuvanmukainen tietokantaan liittyvä virheilmoitus. Olen toki käynyt katsomassa nuo tietokanta-asetukset Tiedosto -> Tietokanta-asetukset. Siellä kaiken pitäisi olla ihan kunnossa.

Olen nyt kokeiluluontoisesti yrittänyt asentaa Opensuseen vähän kaikenlaista jdbc-ajuriin liittyvää kilkettä, mutta tuo herja on ja pysyy. Tilittimeen en saa nyt tuotua nykyistä kirjanpitoa enkä sen puoleen edes aloitettua uutta.Tilitin täytyy nyt asentaa miehen iMac-koneeseen sitten siksi aikaa, kunnes tai jos saan tämän asian hoidettua kuntoon tässä Opensusessakin...

Onko kenelläkään heittää ideaa, mitä voisin tässä asiassa kokeilla? Pitääkö tuo jar.paketti esim. käynnistää jotenkin eritavalla? Ja miten tuo Tilittimen java-lähdekoodi käännettäisiin Opensusessa?

tiistaina, kesäkuuta 24, 2014

Ei sittenkään Ubuntu Gnome vaan Opensuse 13.1

Emoticon Viime postauksessa kerroin asentaneeni Arch Linuxin tilalle Ubuntu Gnomen. Ubuntu Gnome ei kuitenkaan saanut minua vakuuttuneeksi itsestään. Liekö syynä se, että Ubuntu toimii kaikista parhaiten Unityllä, joka on siihen suunniteltu. Itseäni rupesi häiritsemään se, että kun asensin ohjelmia Ubuntun sovellusvalikoima-työkalun avulla, niin asentaminen päättyi aina error-herjaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että ohjelma ei olisi asentunut, vaan jostain syystä se lopetti juttunsa jurputukseen. Saman tyylistä mutinaa se heitti myös päivityksen jälkeen ja väitti aina, että päivitys epäonnistui. Kuitenkin se aina jotain päivityksiä oli tehnyt!

Kesäkuussa en ole oikein ehtinyt olla koneellani, mutta sekin vähä aika on aina mennyt jossain Ubuntu-säätelyissä, joten päätin vielä jatkaa Linux-distron metsästystä. Päädyin lyhyen ja impulsiivisen tutkimuksen perusteella Opensuse 13.1:n.

Samalla kun latasin Opensuse 13.1-asennusmediaa, katselin Youtubesta Muktwaren (samainen journalisti, josta viime postauksessani kirjoitin) arvion Opensuse 13.1:sta.



Videota katsoessani olin entistä vakuuttuneempi, että tällä kertaa distrovalintani on hyvä. Arch Linuxia on vähän ikävä, mutta toisaalta nyt nautin siitä, että distro aina välillä itsekin opastaa ja neuvoo käyttäjäänsä ;-P


Toistaiseksi olen ollut tähän distroon erittäin tyytyväinen. Se on kaunis ja moderni. käyttäjän yksityisyydesta ja turvallisuudesta välittävä Linux. Sitä paitsi YAST on sulattanut sydämeni, jälleen kerran, ollessaan helppokäyttöinen ja selkeä. Kyllähän sitä silloin nauttii Linux-värkkäilystä, kun on sellaisella tuulella, mutta jos pitäisi oikeasti tehdä jotain hommiakin, niin silloin sitä arvostaa helppokäyttöisyyttä ja kaiken sujuvuutta. Se, että uusimmassa Opensusessa on  ollut suuri huomio myös testauksessa, sai minut vakuuttumaan asiasta. Ubuntu Gnomen herjaileva viestit kielivät minusta testaamattomuudesta. Arch Linuxissa käyttäjän pitää itse olla vähän kuin testaaja. Vakuuttuisitko sinä näistä Opensusen mainoslauseista:

" Kahdeksan kuukauden suunnittelu, paketointi, ominaisuuksien lisääminen, ongelmien korjaus, testaus ja ilmenneiden ongelmien korjaus on tuonut sinulle parasta mitä vapaa ja avoin lähdekoodi voi tarjota, Vihreällä kosketuksellamme: Vakaa ja Mahtava."
Minut se vakuutti. Katsotaan, mitä yhteiselo Opensusen kanssa tuo. Ihan uuttakaan ei SuSEn käyttö itselläni ole, vaan itse asiassa se on distro, jota ryhdyin käyttämään heti sen jälkeen, kun Red Hat Valhallasta tuli uusi versio, eikä se enää houkuttanut minua niin paljon. SuSE 8.0 ja 8.1 olivat sen ajan huippua! Sitten välillä tuli mielestäni huonompia suseja, mutta jälleen kerran SuSE 9.0 ja 9.1. olivat versioita, jotka olivat koneissamme ja jopa palvelimessamme pitkään. Toki minun on myönnettävä, että Gnomen käyttäjänä tämä Opensusen työpöytäympäristö KDE orientoituneempana on vähän jännittävä ja uusi, mutta nyt halusin Gnomen sijaan testata tämänkin taas. Olisihan Opensuse 13.1:n saanut Gnomen tai puhtaan KDEn ja ne vieläpä Muktwaren mukaan toimivat todella hyvin. Voihan noita työpöytiä YASTin kautta kokeillakin, mikäli alkaa tämä nykyinen syystä tai toisesta ahdistamaan :-D

Ja jos joku kaipailee tietoja, että miten vaikeaa on tämän Opensuse 13.1:n asentaminen, niin se on, IMHO, sitä samaa luokkaa kuin Os X:n asentaminen / päivittäminen eli keittää kahvit ja hörppii sitä sitten samalla kun asentaa ja hiirellä välillä kliksuttelee. Että hiukan se eroaa Arch Linuxin asentamisesta.

keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2014

Maitojunalla takaisin ... tai ainakin melkein

Vajaa vuosi sitten heitin hyvästit Ubuntulle ja asensin koneelleni Arch Linuxin. Yhteiselo Arch Linuxin kanssa sujui todella hyvin eikä oikeastaan ollut mitään erityistä syytä, miksi halusin vaihtaa distroa takaisin Ubuntuun. Sanotaanko kuitenkin, että  vanha suola rupesi janottamaan ja kun tein koneen raudalle pientä kohennusta, niin päätin, että voisihan sitä taas asentaa uuden Ubuntunkin. Ubuntu kun kuitenkin on hyvin mutkaton, helppokäyttöinen ja tuttuakin tutumpi distro.

En halunnut koneelleni journalisti  Swapnil Bhartiyn tietoturvattomaksi parjaamaa Unityä, vaan asensin Ubuntu 14.04 LTS Gnomen. LTS-version valitsin ihan sen vuoksi, että haluan mielummin käyttää testattua ja pitkään tuettua Linux-distroa kuin aina uusinta uutta (Arch Linuxissa tuli välillä sellaisia pommiasennuksia, että joskus päivitys aiheutti suuria ongelmia).

Ulkoisesti Arch Linux ja Ubuntu Gnomella näyttävät kyllä ihan samalta, mutta konepellin alla tapahtuu erilaista. Välillä melkein säikähdän, kun tämä Ubuntu ilmoittelee, että olisi taas päivityksiä saatavilla. Arch Linux kun ei ilmoita mitään. Päivitystarpeen vaan sitten huomaa, kun ohjelman asentaminen pacmanilla tai youartilla eivät onnistu.



Arch Linux tai Ubuntu Gnome, tämä fasaanikukko poseeraa työpöydälläni silti ;-)





lauantaina, huhtikuuta 19, 2014

iMac pääsiäiseksi?

Pääsiäisen vietto alkoi meidän perheessämme vauhdikkaasti. Mieheni on jo jonkin aikaa kärsinyt akuutista tietokonepulasta, sillä hänen Linux-pönttönsä ei ole ollut raudaltaan ihan ns. tervettä. Ollaan kieputeltu ajatusta siitä, että hänen koneensa sisuskaluja pitäisi ruveta päivittämään. Ainakin näyttökortti pitää uusia ja muutakin vikaa raudassa on kyllä ilmennyt. Mieheni tykkää myös kovasti Arch Linuxista, mutta on myös pitkäaikainen macisti. Tiedätte varmaan myös mitä se tarkoittaa, jos on käyttänyt pitkään joko Os X:ää tai Windowsia - aivan, niitä ohjelmia on tullut ostettua vuosien varrella joitakin ja niitä on tottunut käyttämään. Mieheni mukaan Linux on mainio käyttöjärjestelmä silloin, kun käyttäjä  koodaa, tekee kuvankäsittelyä, päivittelee nettisivuja, tekee toimistohommia tai mallintaa 3D:tä. Sitten kun hän alkaa "creamaan" eli tekemään vaikkapa musiikkia, tulee hänelle ikävä Os X:ää. Hän kun on hankkinut mac-ympäristöönsä joskus pelit ja vehkeet musiikin tekemistä varten, ja ne samat systeemit eivät sitten toimi pc-koneessa. Linuxille hän ei ole vieläkään löytänyt oikein musiikin tekemiseen soveltuvaa ammattimaista ohjelmaa.

Tämän asian valossa päätimme kiirastorstaina, että nyt on tuohon pöydälle saatava uusi iMac. Netissä katsoimme, että lähikaupungin ainoa iMac sijaitsee viime postauksessa parjaamassani Expert-myymälässä. Vaikka kuukausi sitten olin päättänyt, että en enää mene ko. liikkeeseen, niin sinnepä olin taas menossa...

Myyjä tuli luoksemme tällä kertaa heti ja kävi ilmi, että liikkeessä oleva iMac  21,5"
on heidän ainoa mallikappaleensa, eikä  pääsiäiseksi tietokonetta tulla saamaan. Lähdimme liikkeestä hiukan nyreissämme pois. Ruokakaupan parkkipaikalla rupesimme kelaamaan, että 21,5":n koneen vieressä oli myös noin neljä sataa euroa kalliimpi  27" iMac. Saisikohan sitäkään pääsiäiseksi?  Soitimme liikkeeseen ja sama myyjä, joka oli meitä palvellut liikkeessä sanoi, että myös tästä isommasta tietokoneesta on vain mallikappale heillä esillä. Myyjä kuitenkin oli myös miettinyt asiaa ja hoksannut, että haluaisimme tietokoneen nyt pääsiäiseksi. Lopulta hän sai luvan myydä meille sen mallikappaleen (jonka olivat kuulemma juuri edellisenä päivänä vasta pystyttäneet pöydälle) sieltä liikkeestä, ja saimme kuin saimmekin ostettua 21,5" iMacin, jota alun perin olimme menneet ostamaankin. Myyjän kanssa todettiin, että kivijalkaliikkeen paras etu on se, että asiakas saa haluamansa tuotteen heti.


Kiitokset siis Riihimäen Expertille pääsiäisfiiliksen pelastamisesta ja hyvästä palvelusta.

Kuinkahan hyvin Applen
Magic Mouse toimii
Arch Linuxissa?